Pienet

Pienet II‚Äď Huhtikuu 2006

11.04.2006


Demo Immi Hellen: Demo

Reipasta räminärokkia soittava Jämsäläis-kvartetti Immi Hellen on nauhoitellut neljän biisin demon. Yhtye tarjoilee vaikuttajikseen Sielun Veljiä, Psychoplasmaa ja Lamaa ja touhu on kieltämättä melko punkisti roiskuvaa, fyysistä suomenkielistä särörokkia. Siekkareita lähelle mennään etenkin päätösraidalla Kala rannalla, jonka lauluteknisiä hienouksia on selvästi lainattu Ismolta. Laulu on melkoisen räkäistä ja enemmän hyvää yritystä kuin varsinaista virtuositeettia. Soiton puolesta tuollainen meuhkaava laulutyyli toki tukee hommaa ihan hyvin, kun sävyinä ovat tummuus, menevä mätke ja lievä pyörteily. Maanantain ollessa synkeä lähtee Pohjasakkaa kerrossaan bilepunkin maailmaan. Vaikka särö vinkuu ja bassolinjat ovat tummia, on biisissä hiukan sellainen aivoton hymy päällä. Leikin loppu lähtee enemmän maailmanlopun pohdintoihin, toki edelleen roikkuen sieltä hullujen tivolin karusellista. Ihan Veljien tai vaikkapa Kuolleiden Intiaanien kaltaiseen mielikuvituksellisuuteen Immi Hellen ei tällä levyllä vielä yllä, vaan homma keskittyy ehkä liikaakin fyysiseen melskaamiseen.

Ilkka Valpasvuo


Jukka Vakio: Demo 2004

23-vuotias laulaja-lauluntekij√§ ei saatekirjeess√§√§n kerro mit√§√§n. Niinp√§ j√§√§ hieman arvailujen varaan kuka t√§m√§ muusikko on. Ainakin mainiossa Prologue -yhtyeess√§ musisoi samanniminen kaveri, mutta tied√§ h√§nt√§. Periaatteessa jotain samaa musiikissa on. Ensimm√§inen biisi Drifting on akustisvetoista melankolista brittipoppia. Harvinaista kyll√§ suomalaisilta orkestereilta, mutta ensimm√§isen√§ mieleen j√§√§ laulu√§√§ni ‚Äď ja viel√§ positiivisessa mieless√§. My√∂s laulumelodiat ovat mielenkiintoiset, mutta muuten biisi j√§√§ tylsien soundiensakin puolesta hieman taka-alalle. Kakkosraita She¬īs So Fine onkin sitten hieman turhanp√§iv√§isempi kitaranr√§mpyttely, jossa Jukka ei onnistu laulusuorituksissakaan yht√§ hyvin. Jukka Vakiossa on selv√§sti ainesta. Kun studioon p√§√§st√§isiin ajan kanssa, niin ei tied√§ millainen Thom Yorke sielt√§ kuoriutuu.

Sami Sankilampi


Word Of Mouth Julia¬īs Window: Word Of Mouth

Vasta v√§h√§n reilun vuoden toiminut Sein√§jokelais-yhtye Julia¬īs Window on ollut ahkera. Word Of Mouth on yhtyeelt√§ jo toinen ep, joiden lis√§ksi t√§lt√§kin levylt√§ l√∂ytyv√§ Blacklight julkaistiin singlen√§. Yhtyeen tunnelmallinen vaihtoehtorock molleilee paljolti laulaja-kitaristi Leksan √§√§nen tummuudella, poukkoileva ja s√§r√∂ilev√§ soitto on enemm√§n energist√§ ja jopa aggressiivista kuin sananmukaisesti synkk√§√§. Tosin kyll√§ esimerkiksi Blacklight maalailee my√∂s tummissa maisemissa. Levyn avaava nimiraita on kokonaisuuden tiukin, nykien jatkuvasti ja huokuen uhkaa, josta liutaan yll√§tt√§v√§n seesteisiin kaariin. Get Your Gunissa kevyemmin leijailevien osien kohtaaminen kiivaamman paahdon kanssa toimii ehk√§ parhaiten. Almost There vet√§√§ sen verran rauhallisemmin, ett√§ k√§rsii melkein laahaavuudesta. Toisaalta, pinnan alla kiertelev√§t s√§r√∂kuviot ja huomaamaton piano vieh√§tt√§v√§t. Yli kuusiminuuttisena kappale venyy melko massiiviseksi. Omassa sarjassaan varmasti oikeisiinkin julkaisuihin kelpaavaa kamaa.

Ilkka Valpasvuo


Vuotaa Kia: Vuotaa

Kia ei ole pelkästään automalli, vaan myös Helsingissä vuonna 2001 perustettu nelihenkinen suomenkielistä rockia tahkoava yhtye. Kolmen biisin näyte pitää sisällään melko vaihtelevasävyistä kappalemateriaalia. Nimibiisi avaa homman tummasti säröilevällä rokilla, jossa haetaan sellaista kevyttä pirullisuutta. Ainakin aina korkealle maalaavaan kertosäkeeseen asti, jossa laulaja-kitaristi Joonas taivuttaa aina falsettiin asti. Säkeissä miehen hivenen nenään laulava ääni ärsyttää ihan hitosti, mutta kertosäe on sitten ihan eri sarjaa. Biisi jää kuitenkin hiukan mitäänsanomattomaksi, se lopullinen koukku puuttuu. Ehdonalaiseen leijuu kevyemmin ja onnistuu huomattavasti paremmin. Kun Joonas jättää liian puristuksen, homma toimii. Mukavasti jurnuttava poppis maalailee kerrossaan miltei yhtä hienosti kuin Ultramariini, tosin Hämeenlinnan pojilla harvemmin koristellaan kappaleita samanlaisella särömerellä. Stemmat eivät minun mielestäni tuo touhuun lisäarvoa, vaan vaikuttavat hiukan väkinäiseltä. Raskaammin vaaniskeleva Hei viuhahtaja kumartaa aika vahvasti Don Huonojen suuntaan, koittaen samaan aikaan groovata, pahistella ja olla melodinen. Lopputulos jää hiukan kysymysmerkiksi.

Ilkka Valpasvuo


Arkun pohjalla Kumous: Arkun Pohjalla

Helsingissä vuonna 2002 perustettu Kumous soittaa suoraviivaista suomenkielistä rockia. Nelikon neljän biisin demotus on nauhoitettu turhia viilaamatta livenä muutamalla otolla. Siihen nähden soundit ovat melko hyvin ojennuksessa ja pieni karheus sopii hyvin kokonaisuuteen. Soitossa juostaan melko alkukantaisella, hivenen Agents-rokkia muistuttavalla kaikuisalla säröllä. Myös Radiopuhelimet nousee mieleen, vaikka Kumous ei ihan yhtä maaniseen tai omaperäiseen iskuun yllä. Sanoitukset ovat muuten ihan ok, mutta Depiksen suomenkielisten ja englanninkielisten termien sekoittelu ontuu hivenen. Harmi, koska kappale juoksee muuten hyvin ja tarttuvasti. Kitaristien Koukku ja Janne hoitamat vuorolaulut ovat selkeä vahvuus, Koukun äänen karhea tummuus toimii hyvin. Mukavan tummaa juoksutusta, muttei onnistu menevästä toteutuksestaan huolimatta viemään mukanaan. Livenä vie varmaankin paremmin.

Ilkka Valpasvuo


oletko? pohjoiskorea: oletko? en / kuka olet?

Helsingissä vuonna 2004 perustettu pohjoiskorea taiteilee suomenkielellä säröisesti, muttei junnaavasti vaan ilmavasti. Toki sellaista pientä jumistusta touhussa on, mutta mitään liian laahaavaa viisikko ei onneksi esitä. Klaukkalassa viime marraskuussa nauhoitettu kahden biisin demo esittelee samaan aikaan sekä kiivaasti särisevän että huomaamattoman hauraasti leijailevan viisikon, jonka musiikillisia esikuvia on vaikea samantein vetää esille. Biiseistä jälkimmäinen maalaa melankolisemmin, mutta junnaa myös kiivaammin. Pidän erityisesti yhtyeen pelkistetystä kiireettömyydestä, joka kaikeksi onneksi välttää pitkäveteisyyden sudenkuopat. Se hetkittäin raivokas kitarariffittelykin pidetään visusti kurissa ja palvelemassa kaartavaa melodiaa. Mukavan utuista ratsastusta.

Ilkka Valpasvuo


Sweet Moses Sweet Moses: Sweet Moses

Lappeenrannassa vuonna 2004 perustettu voimatrio Sweet Moses soittaa t√§ll√§ viiden (+bonusraita) biisin √§√§nitteell√§√§n el√§v√§ist√§ rockia, jossa maistuu 60-lukuinen psykedelia, popin kepeys, hard rockin energia ja menev√§ bluesrock. Kun yhtye mainitsee vaikuttajikseen White Stripesia ja TSOOLia, voi v√§itteeseen pienill√§ varauksilla uskoa. Yksi pieni varaus on kokoonpano ‚Äď kyll√§ t√§m√§ kolmikko ihan triolta kuulostaa. Toinen on biisikyn√§ ‚Äď viel√§ ei rakenneta Seven Nation Armyj√§ tai Bigtimeja, vaan keskityt√§√§n nauttimaan soittamisen ilosta. Ja se kyll√§ kuuluu n√§in purkitetussa muodossakin. Eik√§ se biisimateriaalikaan mit√§√§n ideatonta potkiskelua ole, vaan puolinimikaimansa Moses Hazyn tapaan n√§ill√§kin Mooseksilla on sellainen hyv√§√§ lupaava meininki p√§√§ll√§.

My Pride l√§htee valoisasti; laulaja-kitaristi Timon vokalisointi on jopa h√§mm√§stytt√§v√§n sulavaa, kun miettii ett√§ b√§ndin j√§senet ovat ymm√§rt√§√§kseni melko nuoria kavereita. Juoksevaa (garagehtavaa) rockiahan t√§m√§ ja sielt√§ paremmasta p√§√§st√§. Spaceridin¬ī Cowboys toimii viel√§kin paremmin, nostaen mielikuvia mm. Blues Explosionista. Soitto on sulavaa, juoksevaa ja mukavan iloista, vaikka ei mihink√§√§n puuterointeihin asti l√§hde. Hyv√§ niin. Se alkukantainen soittamisen ilo ja s√§r√∂rockin riettaus kolmikon soitossa on, vaaran tunnetta ehk√§ v√§hemm√§n. Love In Vain menee aihepiiriins√§ sopivasti hieman tummemmissa ja iisimmiss√§ maisemissa, mutta kyll√§ se aurinko kurkistaa sielt√§ pilven takaa t√§ll√§kin raidalla. Hold It kaahaa leuka pystyss√§ ja huuli irveess√§, Laurin basson ja vahvan s√§r√∂n viedess√§. King Kong Blues junnaa ison gorillan olalla kitaraujeltelun tuodessa v√§rej√§ pilviverhoon. Piiloraidalla s√§r√∂tet√§√§n Clashin Brand New Cadillac -klassikkoa Moosesmaisesti. Loistavaa!

Ilkka Valpasvuo


Shine The Bright Side Of Suicide: Shine

Helsinkiläinen The Bright Side Of Suicide maalailee isoa kitaravallia komeilla kaarilla ja säröisen haaveellisella otteella. Nelikon soitannossa ainakin tämän kahden biisin näytteen osalta ärsyttävintä on Jaksan laulu, siihen kaipaisi vielä lisätreeniä. Muuten yhtyeen menevä ja kaikesta melankoliasta ja haaveellisuudestaan huolimatta valoisa soitto miellyttää, vaikka mistään varsinaisista instant-hiteistä en menisikään puhumaan. Mitään kovin raskasta touhussa ei ole, vaan popisti mennään. En tiedä on siinä itsarissa mitään hienoa, mutta BSOS:in soitossa ainakin on riittävästi vapautuneisuutta ja luottamusta tulevaisuuteen. Säröistä laajakangaspoppia rokilla otteella.

Ilkka Valpasvuo


Turta Turta: Turta

Tamperelais-Varkautelainen trio Turta soittaa raskasta suomenkielist√§ s√§r√∂rokkia melko mollimelankolisissa maisemissa. Yhtyeen nelj√§n biisin n√§yte alkaa karheasti lauletulla, mutta tyylikk√§√§sti maalailevalla √Ąiti & poika -kappaleella, jossa pys√§hdyt√§√§n pohtimaan √§iti/poika-suhdetta, kuten nimest√§kin voi p√§√§tell√§. Trion soitossa on samaan aikaan mukavan kiivas ja hevisti raskas soundi, jossa rummut jyskytt√§v√§t, kitara mouruaa ja Markuksen rosoinen laulu saa tukea taustalaululla. Melko raivokasta ja ‚ÄĚ√§ij√§m√§ist√§‚ÄĚ tuntuu olevan Turran tarjonta, mutta raskaita puolia kevent√§√§ kohtuullisen hyvin kevyempi melankolinen maalailu. Hetki ennen kuolemaa istahtaa kuolinvuoteen √§√§relle pyhitt√§m√§√§n viimeist√§ j√§√§hyv√§isenj√§tt√∂√§ hevisti. Luihin ja ytimiin toimii lyriikoiltaan parhaiten, puristaa pit√§√§ niin ett√§ pulssi tuntuu. N√§ytteen mieleenj√§√§vin kerto. Vaikka Turtaa voisi kuvailla hetkitt√§in sanoilla Y√∂ kohtaa hevin, onnistuu yhtye miellytt√§m√§√§n meik√§l√§isenkin korvaa, joka ei pid√§ noista kummastakaan. My√∂s melko kaukaa haettuja mielikuvia Timo Rautiaisesta nousee, joskaan ei ihan yht√§ jykev√§ll√§ soundilla. Turta maistuu huomattavasti ketter√§mm√§lt√§ k√§√§nteiss√§√§n. Seh√§n olen min√§ ei en√§√§ vieh√§t√§ samalla lailla ja menee puuduttavan puolelle. Eli niinh√§n se menee, ett√§ niin kauan kuin biiseiss√§ on tarttuvuutta, homma toimii. V√§h√§nkin enemm√§n perusjyskytyksell√§ touhu vajoaa harmaaseen betonimassaan. Kun Turralla kuitenkin on hyvi√§kin ideoita, lupaan tsekata trioa jatkossakin.

Ilkka Valpasvuo





Lukukertoja: 5695
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs