Pienet

Pienet II ‚Äď Toukokuu 2006

27.05.2006


Discard: Bury The Sun Discard: Bury The Sun

Joensuussa alkuvuodesta 2004 perustettu Discard tarjoaa t√§ll√§ uransa toisella demolla nelj√§n raidan mitallisen raivokasta death-thrashausta. Jo monesti toimivaksi todettuja The Haunted ‚Äď The Crown oppisuunnan elementtej√§ on l√§hdetty yhdistelem√§√§n Slayer ‚Äď Sepultura sukuiseen rytyytykseen. Aggressiokertoimet ovat siis halki kiekon √§√§rimm√§isen korkealla, eik√§ tempokaan p√§√§se juuri laskemaan ennen loppuliukua. Ruhjovaa runttausta h√∂ystet√§√§n tarkoitukseen riitt√§v√§ll√§ melodisuusm√§√§r√§ll√§, josta paketti saa vain entist√§kin enemm√§n tarttumapintaa. Nelj√§n uuden raidan jatkeeksi soitetaan viel√§ ensimm√§iselt√§ demolta alkujaan l√∂ytyv√§ Pulse biisi, joka nousee l√§tyn kovimmaksi vet√§isyksi. Soundit ovat demo-osaston k√§rke√§, vaikka kiekkoa onkin purkitettu mm. autotallissa. Etenkin raskaaseen huutoon pohjaavat vokaalit tippuvat alasimen lailla nuppiin. Discard vaikuttaisi t√§m√§n vahvan demon perusteella olevan jo t√§ysin valmis b√§ndi, joten seuraava looginen askel olisi pitk√§soiton purkittaminen.

Mika Roth
Incendium: Crawling Quietly Incendium: Crawling Quietly

Incendiumin edellinen demo When Daylight Is Gone ilahdutti melodisella metalloinnillaan, vaikka laulajan englannin artikulointi pistikin pari kertaa ilkeästi korvaan. Tismalleen samat sanat voi sanoa myös tästä uudesta viiden biisin mittaisesta demosta, sillä bändin melometallinen paketti on muuten hyvin kasasssa, mutta englannin lausunta on edelleen selvä heikkous. Crawling Quietly on selvästi raskaampi ja säröisempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Kitarat ovat nousseet selvästi aiempaa suurempaan asemaan ja soundista löytyy nyt aivan uudenlaista rosoisuutta, joka on Incendiumin tapauksessa erittäin tervetullutta. Kuullaanpa viimeisellä Black Hole biisillä ihan suoraa huutoakin jo. Linjantarkistusta voi pitää onnistuneena, sillä yhtye tuntuu nyt löytäneen sen omimman soundinsa, joka oli vielä viime syksyisellä demolla hakusessa. Soundipuolella kiekko jättää vielä paljon toivomisen varaa, mutta on tässä selviä edistysaskeleita otettu, sitä ei käy kiistäminen.

Mika Roth
Inferior: We¬īre Gonna Kick Your Ass

Metallica-coveroinneilla aloittanut Inferior tuo monella tapaa mieleen noiden jenkkil√§n el√§m√§√§ suurempien metallistien ensimm√§isen levyn. Vaikka We¬īre Gonna Kick Your Ass ei todellakaan ole mik√§√§n uusi Kill Em All, on Inferiorin intomielisess√§ thrashailussa jotain √§√§rimm√§isen tuttua. Reipas meno, taajaan vaihtuvat biisien osat sek√§ r√∂yhke√§n punk-rockahtava asenne saavat yhdess√§ aikaan jotain maagista. Tuo magiikka ei kuitenkaan poista sit√§ tosiasiaa, ett√§ demon soundit ovat suorastaa ala-arvoiset. Into ei my√∂sk√§√§n paikkaa sit√§, ett√§ kappaleiden nimist√§ ei ole hajuakaan ‚Äď kansissa tai saatteessa kun ei mainita niist√§ sanallakaan. Kiekon nelj√§st√§ siivusta raidat kaksi ja kolme ovat selv√§sti tarttuvimpia. Raita nelj√§ hajoaa liialliseen kiireeseen ja raita yksi on puolestaan kiekon selv√§sti heikoin vet√§isy. Toivottavasti Inferior p√§√§tyy jossain vaiheessa oikeaan studioon tekem√§√§n oikean demon, jolta l√∂ytyisi viel√§ biisien nimetkin. B√§ndi on lupaava, mutta viel√§ t√§ysi raakile. Pisteet viel√§ mukana tulleesta kuvasta.

Mika Roth
Myrkkykieli: Kiro Myrkkykieli: Kiro

Myrkkykieli on ottanut hyvän harppauksen eteenpäin, sitten edellisen Kahleet promonsa. Suomenkielistä hard rockia ja suomimetallia soitossaan sekoitteleva oululaisnelikko nostaa uudella neljän biisin kiekolla omaleimaisuuspisteitään rutkasti, eikä suorien verrokkinimien tiputtelu ole läheskään yhtä helppoa kuin aikaisemmin, vaikka vaikutteet selvästi kuuluvatkin. Tyylillinen hioutuminen on vienyt bändiä rahdun kevyempiin tunnelmiin, vaikka rock onkin yhä se osuvin termi sen musiikista puhuttaessa. Suomenkieliset lyriikat ottavat pääroolin ja kiitos puhtaan selkeän laulun, ne myös saavat ansaitsemansa huomion. Kitara ja jatkuvasti taustalla väijyvät koskettimet luovat paksun maiseman, jota rytmiryhmä ei lähde juurikaan haastamaan. Sävellykset saavat suurimman voimansa melodioista, riffittelyn jäädessä hieman vähäisempään asemaan. Soitto tuntuu olevan jo hyvin hallussa, mutta se viimeinen kipinä jää puuttumaan. Ehkäpä asteen raskaampi tai rockimpi ote voisi saada aikaiseksi enemmän liikettä.

Mika Roth
Re-Pulse: Serenity Lost Re-Pulse: Serenity Lost

Viime vuoden loppupuolella Desibelin valokeilassakin käväissyt, melodista metallia soittava Re-Pulse on takonut kasaan uuden kahden biisin mittaisen promon. Yhtye jatkaa totutun korkealla tasollaan, mutta nyt täytyy antaa täydet pinnat myös uuden kiekon tasokkaasta tuotannosta. Ensimmäisenä soiva Exit Lie lyö oitis jauhot suuhun tunnelmallisen raskaalla ja samanaikaisesti kevyen eteerisellä tyylillään. Alla möyrivät kitarat ja koskettimet koukuttavat oitis ja matkan varrella kuullaan vielä kirpeä kitarasoolokin. Biisi saa ansaitsemansa kruunun Katja Pieksämäen upeasta laulusta, joka tuntuu vain vahvistuneen entisestään. Kakkosraita Serenity Lost ei pysty nokittamaan aloitusta, mutta täydentää kuvaa silti sopivasti. Melodisen metallin ja raskaan rockin suhde on ihanteellinen, kun isot soundit yhdistyvät vielä A-luokan kappaleisiin. Saatteen mukaan tässä haetaan nyt tosissaan levydiiliä, eikä moisia ajatuksia tarvitse tämän näytteen perusteella haudata. Tämänkertaisen pinon voittaja joka ansaitsisi suuremmankin yleisön huomion.

Mika Roth
Reflection Of Mind: Demo 2006 Reflection Of Mind: Demo 2006

Anjalankoskelta kotoisin olevan Reflection Of Mindin uusi demo osoittautui tavallista visaisemmaksi tapaukseksi, kun ensimm√§inen vaikutelma oli l√§hinn√§ ‚ÄĚkuka kasasi Alice In Chainsn uudelleen‚ÄĚ tyyppinen tyrmistys. Tapio Unhosen laulu√§√§ni ja tulkinta kun muistuttavat rikollisen paljon edesmennytt√§ Layne Staleyta. My√∂s Reflection Of Mindin s√§vellykset liikkuvat surutta Seattlen suurten grunge-kuninkaiden j√§ljill√§, joten t√§llaiselle vanhalle Alice In Chains fanaatikolle tilanne on v√§hint√§√§nkin hankala. Reflection Of Mind osaa toki asiansa ja demon kolme kappaletta muodostavat trendikk√§√§n tunkkaisine soundeineen kaikkineen kovan paketin, mutta silti n√§in suora lainailu tuntuu hetkitt√§in miltei kiusalliselta. Kyseess√§ on nuoren yhtyeen ensimm√§inen julkaisu, joten sit√§ muodostumassa olevaa omaa soundia ehdit√§√§n kyll√§ viel√§ hiomaan. Hieman h√§mmentyneen√§, mutta samalla toiveikkaanaa, j√§√§n odottamaan retkueen seuraavia liikkeit√§.

Mika Roth
Refrain: Justice For The Undead Refrain: Justice For The Undead

Kuopiolainen Refrain soitti viel√§ edellisell√§ Psychosis kiekollaan perinteisest√§ melodisesta heavya, mutta nyt hevimm√§st√§ metallista on siirrytty yh√§ l√§hemm√§s hard rockin kimaltelevia kukkoareenoja. Edellisen vokalistin poistuttua riveist√§ uusi nelj√§n raidan mittainen Justice For The Undead on p√§√§dytty tekem√§√§n sessiolaulajan kanssa ‚Äď ja juuri vokaalipuolella siirtym√§ onkin kaikkein selvin. Jotenkin rockailusta tulee mieleen samanaikaisesti vanhempi UFO, tuoreempi Tarot ja kevyen synavetoinen kasari hard rock. Jostain noiden pisteiden keskelt√§ l√∂ytyykin se olennainen osa Refrainista. Tuotantoj√§lki j√§tt√§√§ toivomisen varaa ja kappaleista olisi saattanut paremmalla ajalla saada aikaiseksi huomattavasti yhten√§isemm√§n joukon. Nyt sin√§ns√§ ansiokkailla raidoilla ei tunnu olevan v√§lill√§ paljoakaan tekemist√§ kesken√§√§n. V√§lity√∂m√§inen demo ei saa uutettua linjaustaan etsiv√§st√§ b√§ndist√§ sen parhaita puolia, mutta t√§rkeint√§h√§n on liike ‚Äď katsotaan sit√§ suuntaa sitten my√∂hemmin.

Mika Roth
Satorium: Embraced By Pain Satorium: Embraced By Pain

Pietarsaarelainen Satorium on viisivuotisen uransa aikana ehtinyt kokeilla jo monia metallin tyylisuuntia, kunnes nykyinen suora ja melodinen thrash valikoitui viimein nelikon omimmaksi metalloinniksi. Embraced By Pain ly√∂ kuulijan korville kaksi kipaletta, jotka on tehty varhaisen Metallican oppeja kunnioittaen. Ensimm√§isen√§ soiva Bringer Of Pain voisikin vallan mainiosti l√∂yty√§ jonkin vanhan Metallica sinkun B-puolelta, niin l√§hell√§ oppi-isi√§ t√§ss√§ ollaan. Asiallisille riffeille rakentuvassa biisiss√§ ei pienen kopionmaun lis√§ksi ole sen kummempaa vikaa kuin se, ett√§ vokalistin englannin lausunta on paikoitellen todella pahan kuuloista. Kakkosraita Profanity Of Life vie thrashia asteen modernimpaan suuntaan, ollen soundeiltaan biisikaksikosta selv√§sti tuoreemman kuuloinen. Siin√§ miss√§ aloitusraita vakuutti tapporiffeill√§√§n j√§√§ j√§lkimm√§inen kipale kuitenkin miltei kaikilla muilla osa-alueillaan sen varjoon. Omaleimaisempi tyyli ja tasokkaampi englanninlausunta ‚Äď siin√§ pari asia, joihin pietarsaarelaisten soisi seuraavaksi keskittyv√§n.

Mika Roth
Vero Electi: Itsestäänselvyys Vero Electi: Itsestäänselvyys

Porissa vuonna 2002 perustettu Vero Electi on itsekin huomannut omat CMX, Kotiteollisuus ja Maj Karma vaikutteensa, mutta asian tiedostaminen ei tee siitä tippaakaan helpommin hyväksyttävää. Kun tismalleen samoista lähtökohdista syntynyttä suomenkielistä raskasta rockia ja metallia riittää tätä nykyä aivan tuhottomasti, olisi oman soundin noustava selvästi määrävämpään asemaan. Nyt sanoitukset kahlaavat useimmiten läpi ne tutuimmat klisheet ja simppeleiden, keskitempoisten kappaleiden rakenteet eivät todellakaan loista persoonallisilla sovituksilla. Nimibiisillä bändi pääsee sentään jo hieman itseään karkuun, samoin keskivaiheilla soiva Kerrasta toiseen oireilee niinikään jostain uudesta ja tuoreesta. Yhtyeen vokalisti on äskettäin poistunut vahvuuksista, joten nyt voisi olla sopiva hetki pienelle suunnantarkistukselle. Suomimetallin kentät ovat jo täynnänsä tämäntyyppistä materiaalia, joten voisiko jokin muu polku olla Vero Electin harvoille ja valituille se oikea tie?

Mika Roth




Lukukertoja: 6357
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs