Julkaistu: 11.11.2004
Arvostelija: Minna Auvinen

Epic
Lifeblood on Walesin kolmikon tuorein studioalbumi. T�ll� levyll� ei ole massiivisia, If You Tolerate This�- tyylisi� koko kansan ralleja, mutta silt� l�ytyy paljon muuta. Kantaa voi ottaa ilman r�hin��kin, suuria sanoja voi h�yst�� kevyell� poppenpollilla, ei siihen raskaita kitaravalleja tarvita.
Koko albumilla on kevyt, huojentunut tunnelma. Ollaan kaukana ahdistusta ja masennusta henkiv�st� This Is My Truth, Tell Me Yours-albumista.. Ja hyv� niin. James Dean Bradfieldin ��ni soi kirkkaampana kuin koskaan ja kitaroiden sijasta tehokeinoina k�ytetty piano/koskettimet kaikuvat iloisesti kasari-hengess�. Mieleen juolahtaa U2:n loistavat ensialbumit. Silti sanoma on painavampaa kuin Bonolla konsanaan. Ja hyv� niinkin.
Vaikka kitaristi Richey Edwardsin katoamisesta on kulunut jo 9 vuotta ja vaikka Manicsit ovat tehneet jo lukuisia levyj� ilman h�nt�, en voi olla kuulematta h�nt� t�ll� uudellakin albumilla.
Richeyh�n oli b�ndin perustajaj�seni� ja jonkinlainen b�ndin ikoni ennen mysteerist� katoamistaan USA:n promokiertueen kynnyksell� vuonna 1995. Sen koommin ei h�nest� ole kuulunut, mutta viel� eiv�t fanit eiv�tk� Richeyn perhe ole luovuttaneet. Tuntuu, ettei muu b�ndik��n ole luovuttanut. Richeyst� ei paljon puhuta, mutta lyriikat puhuvat puolestaan. Albumin nelj�s raita, A Song For Departure � s�rkyneiden syd�nten ja lohduttomien j��hyv�isten sielunmessu, Emily � ei ole v�li�, kuka Emily. H�n voisi olla Richey, h�n voisi olla naapurin t�ti. Mieleen tulee my�s nimiyhteys Jack Nicholsonin t�hditt�m�st� elokuvasta Emily on poissa. Poissa joku totisesti on. To Repel Ghosts � Richeyn (mahdolliselle) haamulle.
Ensimm�iseksi sinkuksi on lohkaistu albumin kakkosraita, The Love Of Richard Nixon. Ensi kuulemalta kuvittelin, ett� t�ss�h�n ylistet��n entist� suurvallan presidentti�, mutta kyse lieneekin
rankemman puoleisesta kettuilusta. Nixonhan muistetaan Yhdysvaltain 37.presidenttin� ja ensimm�isen� presidenttin�, joka joutui itse irtisanoutumaan. Ei ollut salamurhaa. Ei tullut historian kirjoihin merkint�j� suurista, hyvist� teoista. Tuli Watergate-skandaalista ja Vietnamin sodasta. �Yeah, they all betrayed you, yeah and your country too��
Suurmiehet ovat aina olleet Manicsien suosiossa, kuten Fidel Castro, joka oli itse paikalla b�ndin vieraillessa Kuubassa muutama vuosi takaperin. T�m� ja kuubalaisesta pikkupojasta, Eliahista tehty biisi olivat varmasti viimeisi� niittej� sille, ettei b�ndi Amerikan mantereella tule l�hiaikoina saamaan jalansijaa. Kirjaimellisesti. Toisella puolella maapalloa se on hyvinkin mahdollista. Neuvostoliiton uudisaikeet ovat innoittaneet albumin kahdeksatta raitaa, Glasnostia. Biisin teksti kannustaa ehk� kuitenkin jokaista oman el�m�ns� uudistamiseen, eik� niink��n ylist� entist� Neuvostoliiton mallia. Silti en ihmettelisi, vaikka jonain p�iv�n� Punaisella torilla kuuluisi Scorpionsin Winds Of Changen sijasta t�m� kipale tai vaikkapa If You Tolerate This, Your Children Will Be Next.
V�itt�isin, ett� t�m� on yhten�isin ja tasapainoisin Manic Street Preachers-albumi ikin�. Turhia ns. t�ytt�biisej� ei l�ydy, jos ei massahittej�k��n. B�ndin ei tarvitse en�� todistella kenellek��n yht��n mit��n ja Lifeblood on hieno ja perusteellinen osoitus siit�.




Walesin kantaaottava poprocktrio ja yksi 1990-luvun lopun suosituimmista brittiyhtyeist�.
James Dean Bradfield - laulu, kitara, koskettimet, piano
Nicky Wire - basso, piano
Sean Moore - rummut, ly�m�soittimet, trumpetti
Linkki:
manicstreetpreachers.com
(P�ivitetty 8.8.2025)
Kommenttien keskiarvo:




hahhahhah, kyll� on v�li� kuka Emily, kyseisess� laulussa nimitt�in Emily Pankhurst.
http://www.holysmoke.org/sdhok/fem048.htm
http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/WpankhurstE.htm
My�s sill� on v�li� kuinka Richey Edwardsin nimi kirjoitetaan oikein.