Manic Street Preachers: Journal For Plague Lovers

Columbia

Vastaisku oli odotettavissa. Jo edellinen Manics-pitk�soitto Send Away The Tigers oli askel pelkistetymp��n suuntaan, mutta nyt b�ndi on ottanut todellisen harppauksen kohti omaa menneisyytt��n. Yksi merkitt�v� (ja varmasti t�m�n levyn kohdalla eniten huomiota saanut) seikka on se, ett� Manics on vihdoin ottanut kauan piilottelemansa Richey-kortin esiin. T�ll� viittaan luonnollisesti siihen ett� Journal For Plague Lovers nojaa yksinomaan kauan sitten kadonneen - ja sittemmin kuolleeksi julistetun - Richey James Edwardsin teksteihin. Se, ett� Manics otti Richeyn j�lkeens� j�tt�m�t tekstit k�ytt��ns� oli kenties odotettavaa, mutta helppona p��t�st� ei varmasti voida pit��. N�in tekem�ll� yhtye asetti itsens� alttiiksi murskaavalle kritiikille, sill� Richeysta on vuosien varrella kasvanut yli-romantisoitu ja myyttinen rock-jumala.

Manics on kuitenkin onnistunut teht�v�ss��n kaikin puolin hyvin. Richeyn angstiset ja eskapistiset, mutta samalla my�s satiiriset ja oivaltavat lyriikat ovat saaneet tuekseen raakaa voimaa kauttaaltaan uhkuvia kappaleita. Melodisesti tai koukkujensa puolesta Journal For Plague Loversin kappaleet eiv�t ole l�hellek��n Manicsien parhaimmistoa, mutta niiden vahvuudet ovat aivan muualla. T�m� tulee esille selv�sti mm. Doors Closing Slowlyssa, joka kuulostaa l�hinn� James Dean Bradfield henkil�kohtaiselta kunnianosoitukselta kadonneelle yst�v�lle. Se, ett� levyn ��nitt�j�ksi valittiin ikuisesti s�rmik�s Steve Albini, kertoo siit�, ett� Manicsien l�ht�kohdat t�lle levylle olivat aiemmasta t�ysin poikkeavat � eik� unohtaa ei sovi sit�k��n, ett� Albinin k�denj�lki n�kyi my�s Richeyn suuresti rakastamalla Nirvanan In Uterolla.

Journal For Plague Loversista on useissa yhteyksiss� leivottu puoliv�kisin The Holy Biblen kakkososaa. Sit� se ei useistakaan yht�l�isyyksist� huolimatta ole. Journal For Plague Lovers on pikemminkin pitk��n odotettu julkinen suruty� ja kunnianosoitus nuorena nukkuneelle runoilijalle, joksi Richey Edwards itsens� loi ja muokkasi. Sen taiteellista sis�lt�� ei voi tosiel�m�n tapahtumista erottaa ja ehk� juuri t�m�n vuoksi se maistuu yht� aikaa niin katkeralta kuin makealtakin.