Manic Street Preachers: Know Your Enemy 2022 Remastered Edition

Walesilainen Manic Street Preachers singahti suuren yleis�n syliin syksyll� 1998. Yhtyeen viides albumi This Is My Truth Tell Me Yours oli raukean kaunis ja ��rimm�isyyksiin asti kiireet�n pop-levy. Se nosti b�ndin areenaluokkaan Euroopassa ja yhden konsertin ajaksi jopa stadionrokkareiksi kotikonnuilla. Manicsit valloittivat albumilistan ykk�spaikan Suomessakin. Hitailla unenomaisilla leikkauksilla soljuva If You Tolerate This Your Children Will Be Next py�ri MTV:n voimasoitossa Britney Spearsin ja Madonnan ADHD-videoiden rinnalla. Kuuminta hottia Euroopassa ollut hitti kertoi 1930-luvulla k�ydyst� Espanjan sis�llissodasta. Katsaus t�m�n p�iv�n hittilistoille laittanee t�m�n faktan oikeanlaiseen perspektiiviin.

Pienen kaivospit�j�n ty�v�enluokkaiset s�llit eiv�t kokeneet t�llaista lentoa t�ysin omakseen. Jo seuraavan kes�n brittifestareilla b�ndi esitti vimmatulla raivolla vuoden 1994 synk�n mestariteoksen The Holy Biblen kappaleita. Lis�ksi uuden vuosituhannen ensimm�iseksi ykk�shitiksi briteiss� nousi vastoin kaikkia pop-maailman lainalaisuuksia Masses Against the Classes: suora ja riivatun rupinen rock-helmi, joka kehotti kansan syvi� rivej� taistelemaan luokkajakoa vastaan. Siin� sivussa se piruili b�ndin vanhoille faneille, joille Manicsien menestys oli kova pala nielt�v�ksi. Tuo er��nlainen kommunistinen manifesti pyyhk�isi ohi supersuositun Westlife-poikab�ndin (!) kulttuurin kapitalistisimmalle pallille, vaikka se poistettiin myynnist� julkaisup�iv�n�. Singlen kannessa komeili Kuuban lippu ja sis�kannessa lainaus Kiinan hirmuhallitsijalta Maolta. P�kerrytt�v�n naiivia? Taatusti. Upean ristiriitaista? Ehdottomasti.

Basisti-sanoittaja Nicky Wire vet�ytyi t�st� hullunmyllyst� walesilaiseen pikkukyl��n ja k�pertyi paperin ja kyn�n kanssa sis��np�in. N�ist� teksteist� alkoi muodostua runkoa tulevalle albumille. Kitaristi-laulaja James Dean Bradfieldin ja rumpali Sean Mooren piirrosj�lki nuottiviivastolla vei kahteen eri suuntaan, jolloin Wire hahmotteli idean kahdesta erilaisesta levyst� jotka julkaistaisiin samana p�iv�n�. Levy-yhti� n�ytti vihre�� valoa, mutta Bradfield painoi lopulta jarrupolkimen lattiasta l�pi. Maaliskuussa 2001 julkaistu Know Your Enemy oli eri suuntiin katsovien musiikillisten ideoiden ep�muodostunut 75-minuuttinen m�hk�le.

Yli 20 vuotta my�hemmin b�ndi on tehnyt ilahduttavan erilaisen uudelleenjulkaisun, jossa alkuper�isen kahden levyn masternauhat on miksattu ja masteroitu uudelleen. Sovitteleva ja seesteinen Door to the River kohtaa nyt uhmakkaan Solidarityn ilman, ett� ne on jauhettu samaksi m�ss�ksi tai kuorrutettu j�lkinauhoituksilla. Kuulija p��see raaputtamaan Know Your Enemy -nimisen p�lykasan alta kultaa ja olo onkin toisinaan kuin lapsella karkkikaupassa. Vihdoin t�ss� musiikissa oikeasti kuuluu se tuoreus, johon b�ndi pyrki v�h�isell� treenaamisella ja "melkein kerrasta purkkiin" -ideologialla jota he toistelivat Know Your Enemyn tiimoilta tehdyiss� haastatteluissa rapiat 20 vuotta sitten.

Yht�kki� se maaliskuussa 2001 stereoihini hyp�nnyt ja melko pian sielt� poistunut turhauttava palapeli onkin kirkastunut visio � viel�p� kaksinkertainen sellainen. T�ysin kirkas se ei ole viel�k��n, siit� pit�v�t huolen menneisyyden ja nykyisyyden Manic Street Preachers ihan itse. Molemmille albumeille on nimitt�in eksynyt kamaa, jonka luontainen paikka n�in laadukkaan b�ndin katalogissa olisi singlejen b-puolilla ja my�s sellaista joka ei alkuper�iseen suunnitelmaan kuulunut muutenkaan. B�ndi toistaa n�in metodinsa, joka j�rkytti Send Away the Tigersin (2007) ja This Is My Truthin juhlajulkaisussa, joissa trion ep�suosioon joutuneita hyvi� biisej� oli korvattu, toisessa tapauksessa turhauttavalla ja toisessa briljantilla b-puolella. T�ll� kertaa rikos ei ole niin paha: Muutaman julkaisemattoman j�m�raidan lis�ksi alkuper�inen So Why So Sad on korvattu kiinnostavammalla mutta v��r�ss� paikassa olevalla remixill� ja McCarthy-cover We Are All Bourgeois Now on lis�tty Solidarityn alkupuolelle vastoin Wiren alkuper�ist� hahmotelmaa.

Laulaja-kitaristi Bradfield hyv�ksyi Wiren ehdotuksen palata yli 20 vuoden takaisiin hahmotelmiin sill� ehdolla, ett� h�n saisi miksata koko paketin uudelleen b�ndin luottotuottaja Dave Eringan kanssa. Solidaritylta on lent�nyt ulos studioefektej� sek� muuta h�lymeteli� ja Door to the River on riisuttu koristeluista ja jousisovituksista. Lopputulos on aidompi ja selke�mpi. Esimerkiksi Know Your Enemylt� ulos j��nyt, Forever Delayed -kokoelman uutena kappaleena keskinkertaiselta kuulostanut Door to the River on yht�kki� kaunis ja haavoittuva, kun se ei vellokaan siirappisten viulujen kanssa kohti yhdentekevyyden satamaa. My Guernica kuulosti puolestaan 20 vuotta sitten nolostuttavalta yritykselt� palata The Holy Biblen p�iviin, mutta nyt jopa sen olemassaolo k�y j�rkeen.

Joillekin lauluille my�s edullisempi sijoittelu tekee ihmeit�. R.E.M.-henkisesti helkkyv� The Year of Purification kuulostaa avausraitana tuoreemmalta kuin monumentaalisen j�rk�leen keskivaiheille haudattuna. Epicentre p��tt�� samaisen Door to the Riverin komeasti, nyt kun kuulija on pysynyt hereill� sinne asti. Know Your Enemylt� ulos j��neist� lauluista brittipop-henkinen Rosebud puolustaa paikkaansa ja Just a Kid on ihan kelvollinen ja harmiton. Groundhog Days sis�lt�� hienon puheosuuden ja kitarasoolon, mutta muuta kerrottavaa siit� ei j��. Solidarity-levy sen sijaan tyrm�� kuulijan niin kovalla itseluottamuksella, ett� ainoastaan Know Your Enemylt� pudotettu Studies in Paralysis aiheuttaa nikottelua. Nyt mukana on my�s Masses Against the Classes, jonka alkuper�ist� poissaoloa eiv�t taida edes b�ndin j�senet osata selitt��.

Kolmen cd:n versiolle on ymp�tty mukaan my�s eri tuottajien versioita parista biisist�, Know Your Enemylle p��tyneet laulut jotka eiv�t olleet kahden levyn hahmotelmassa, singlejen b-puolet sek� levyllinen demoja. Solidarityn ja Door to the Riverin varsinaisten albumien loppuun olisi kuitenkin kannattanut j�tt�� vaikkapa 20 sekunnin hiljaisuus, joka korostaisi siirtym�� bonusraitoihin. Puutteistaan huolimatta Solidarity ja Door to the River ovat kuin avain yli 20 vuotta lukossa olleeseen aarrearkkuun. B�ndin ilmaisuvoima ei sittenk��n ollut tyrehtynyt, Manicsit olivat vain sekaisin ja tekiv�t typeri� ratkaisuja.

Yhtye toteutti kahden erityylisen levyn ideansa eritt�in onnistuneesti yli 10 vuotta my�hemmin, kun seesteinen Rewind the Film ja krautrock-henkinen Futurology n�kiv�t p�iv�nvalon alle 10 kuukauden sis�ll� toisistaan. Mutta se on kokonaan toinen tarina.