Pienet

Sinkut - Maaliskuu 2020

05.03.2020


Dead End Scene: Gates of Heaven Dead End Scene: Gates of Heaven

Jo useamman vuoden toiminnassa ollut Dead End Scene on julkaisemassa loppuvuodesta debyyttialbumiaan, jota onkin odoteltu jo jonkin aikaa. Iskihän ryhmä hakkunsa kultasuoneen ensi kertaa jo vajaa viisi vuotta sitten, kun Dance on Broken Glass EP julkaistiin. Viime vuosi kului kuuleman mukaan studion puolella, kun rokkaavaan metalliin haettiin lisäkulmia ja tarttumapintoja.

Eikä ankara uurastus ole todellakaan valunut hukkaan, sillä Gates of Heaven on suorastaan naurettavan tarttuva junttaraita. Dead End Scenelle ominaisesti biisissä tapahtuu hurjasti eri asioita yhtä aikaa, mutta orkesteri ei kompastele missään vaiheessa ja millään tasolla omiin jalkoihinsa. Vokaalit, koskettimet ja kitarat kutovatkin rytmiryhmän kanssa yhteen biisin, joka johdonmukaisesti kasvaa, nousee ja kehittyy, mutta ei päädy kuitenkaan minkään jyrkänteen väärälle puolelle. Voiman ja kohottavan massiivisuuden tasapaino on vaikeasti saavutettavissa, mutta ei tälle ryhmälle, joka saa ujutettua mukaan vielä mestarillisen väliosankin.

Mika Roth


Iina Kuu: Kaipuuni helinä Iina Kuu: Kaipuuni helinä

Iina Kuu on tamperelainen laulaja-lauluntekijä, joka luo persoonallista ja tunnelmallista musiikkia. Ainakin Kaipuuni helinä -sinkulla Kuun toinen jalka seisoo selvästi popin modernissa maailmassa, toisen nojatessa - ainakin puolittain - kotimaisen iskelmän perintöön. Eikä iskelmä ole tässä yhteydessä mikään ruma sana, vaan kaavoja sopivasti sekoittava tekijä, joka ottaa bossanova-rytmistä tuoretta kimmoketta.

Kaipuuni helinä kertoo kaipuusta jonnekin toisaalle, jonnekin missä sydän voisi olla juuriaan myöten onnellinen. Tuolla onnen mailla, oletettavasti nykyhetken näkyväisyyden tuolla puolen, aallot lyövät rantaan melankolisesti, mutta kaiken takana on toivo paremmasta huomisesta. Onhan musiikissa kautta aikain kaivattu omaan kulta-aikaan, mutta Iina Kuu ei sorru tieltään, vaikka genren tuttujen kuvioiden kanssa pelaakin. Kaunis melodia, viehättävä toteutus ja vähäeleinen tulkinta, joka antaa sanoille vallan. Jatkoa luvataan vielä tämän vuoden puolella, joten tämä on vasta alku.

Mika Roth


Jutta Rahmel: Oblivious Jutta Rahmel: Oblivious

Jutta Rahmel yllätti viime vuoden lopulla ilmestyneellä White Smoke -debyyttisinkullaan, jonka virtaviivainen indiepop oli kaikessa suoraviivaisuudessaan ainakin jotain uutta Rahmelin uralla. Elektronisesti vahvistettu pop teki kiistatonta pesäeroa kansanmusiikkijuuriin, mutta rohkea liike ei tuottanut vielä tuolloin musiikillisesti mitään kovinkaan unohtumatonta.

Rahmelin uusi sinkku Oblivious leikkii sanoilla ja soundeillaan, mutta t√§ll√§ er√§√§ ytimest√§ l√∂ytyy ‚Äď ainakin omasta mielest√§ni ‚Äď vahvemmin sykkiv√§ syd√§n. Jotenkin t√§st√§ tulee rakentavalla tavalla mieleen jopa Madonna, eik√§ v√§hiten sen takia, ett√§ Oblivious k√§sittelee vakavia aiheita pehmeilt√§ soundaavien kaariensa lomassa. Kritiikin kohteena on kvartaaliajatteluun ahdettu aikamme, jossa Min√§ on ohittanut aikoja sitten suuremman hyv√§n. Min√§-keskeisess√§ rynnistyksess√§ individualismin negatiivisimmat puolet rapauttavat koko maailmaa, mutta me vai pohdimme mik√§ olisi t√§m√§n vuoden unelmalomakohde. Pehme√§√§, tarttuvaa ja tanssittavaa poppia sanomalla, eik√§ t√§m√§ biisi p√§√§st√§ muuten niin mill√§√§n irti korvastasi, kun sinne on kerran itsens√§ l√∂yt√§nyt.

Mika Roth


Koskelan Halli: Maailmaa pelätään Koskelan Halli: Maailmaa pelätään
Koskelan Halli Records

Jouduin oikein höristelemään korviani, kun Koskelan Hallin uusi sinkku lähti ensi kertaa soimaan. Lauletaanko tässä nyt todellakin millenniumin vaihtumisesta, siis siitä suuresta paukusta, joka ei räjähtänytkään silloin muinoin +20 vuotta sitten? Aika mennyt se koskaan ei palaa, mutta tämä rakkaustarina sijoittuu kuin sijoittuukin uuden vuoden aattoon 1999.

Nostalgian voimat kantavat vain tiettyyn pisteeseen saakka, mutta onneksi Koskelan Halli ei kuulosta ys√§riorkalta ‚Äď ainakaan negatiivisella tavalla. Tummas√§vyist√§ rokkia t√§m√§kin on, p√§√§melodian kutoessa popin riekaleita kiinni suomalaiseen rockiskelm√§√§n. Rakkaus on kertojan sormen ulottuvissa, mutta samaan aikaan uusi aika on selv√§sti ly√∂m√§ss√§ jonkinlaista kiilaa parin v√§liin, jos ei muuten niin pelon keinoin. Ei b√§ndin ikimuistettavin kipale, mutta tuhtia peruskauraa nyt kuitenkin ‚Äď ja ei sit√§ monikaan ryhm√§ selviytyisi millennium-haasteesta.

Mika Roth


Loimolan Voima: Hyrzylä Loimolan Voima: Hyrzylä
Loimola Lo-Fi Oy

Yksikään sukujuuristani ei tietääkseni johda Karjalan suuntaan, mutta siitä huolimatta en voi olla liikuttumatta Loimolan Voiman uudesta sinkusta. Karjalankieli pölisee outoine sanoineen pitkälti yli hilseen, mutta tämän matalateknisen folk-ryhmän soundissa on sellaista romuluisuutta, ajattomuutta ja aitoutta, että suomalaisugrilainen sydämeni lyö jostain syystä aavistuksen verran nopeammin Hyrzylän tahdittamana.

Tämä on siis uutta karjalankielistä folkkia, jossa rakkaus luontoa ja yksinkertaisempaa elämäntapaa kohtaan loistavat kuin Sampo Louhin silmissä. Rumpu pärisee jonkinlaisessa marssitahdissa ja ukulele soi helkkyen, mutta Mika Saatsin karismaattinen laulu saa kappaleen varsinaisesti elämään. Teknologiaa on käytetty jonkin verran, mutta lähinnä mausteena sopassa, jossa riittää ihmeteltävää ja tutkittavaa. Hienoa että kulttuurikieltä ei pidetä pyhänä reliikkinä, vaan karjalankieli jatkaa kehitystään myös tässä hetkessä ja uudessa ajassa. Se on ainoa todellinen tapa pitää myös itse kulttuuri elinvoimaisena.

Mika Roth


Maire Marenki: Alfa Romeo Maire Marenki: Alfa Romeo
Eastern Reign Records

Maire Marenki on kotimainen laulaja-lauluntekijä, joka luo soolona asteen kokeellisemmaksi luettavaa poppia. Itävalta-yhtyeen kanssa repäisty Skeittaan Alaskaan -sinkku toi hetkellisesti rockin mukaan tekokaavaan, mutta nyt on palattu takaisin elektronisen, uneliaamman ja vaanivamman soundin pariin.

Juice tarinoi jo aikoinaan osuvasti Alfa Romeo & Julia -raidallaan, ja hiukan samoilla vesillä myös Maire Marenki heittelee verkkojaan. Länsimainen pop yhdistyy venytettyjen taustavokaalien avulla luotuun itämaiseen vaikutelmaan, itse tarinan ollessa ymmärtääkseni melko suora tragedia. Rakkaus ei ole kaunista, aidosta nyt puhumattakaan, ja vastakkainasettelut saavat pinnat kupristelemaan kitkeryydestä. Lopputulemaa voisi kuvata maukkaalla tavalla vinksahtaneeksi ja biisi jää riipimään hermoja sellaisella kammottavan miellyttävällä tavalla. Tämä raita ei siis ole mikään beta-versio.

Mika Roth


Matero: Sielunsini Matero: Sielunsini
Raate Music

Suomenkielisen rockmetallin luottonimeksi hiljalleen sinkkuketjullaan sekä viimevuotisella Kainuu EP-levyllään kasvanut Matero jatkaa tällä erää musiikillisesti rahdun keveämmällä linjalla. Studiossa urakoinut Matero on aktivoitumassa myös keikkojen saralla kuluvana vuonna, joten uuden vuosikymmenen ensimmäinen sinkku on paljon vartijana.

T√§ll√§ er√§√§ metalli ei siis kirsku hampaissa aivan entiseen malliin, mutta tekstin puolella iskut ovatkin sitten raskaampia ja totaalisempia. Maailma muuttuu nopeasti, eik√§ l√§hesk√§√§n joka saralla parempaan suuntaan, mit√§ my√∂s Matero kritisoi. Kenen mielipiteit√§ toistamme ja mit√§ kaikkea ns. uutisten ja faktojen kyljess√§ uitetaankaan pureskeltavaksemme. Sielunsini rohkaisee ajattelemaan omilla aivoilla ja pohtimaan oikeita kysymyksi√§ kaiken informaation takaa. Itse s√§vellys ei aivan yll√§ sanomansa tasolle, mutta toimii Matero edelleen kaikilla sylintereill√§√§n, vaikka diesel hukan naksuttaakin ‚Äď tai ehk√§ se on koko homman nimi.

Mika Roth


Mitä helvettiä nyt taas: Et ole yksin Mitä helvettiä nyt taas: Et ole yksin
Nature Sucks Anyway

Mitä helvettiä nyt taas säteilee ympäristöönsä, ainakin omasta mielestäni, hiukan negatiivisia väreitä jo silkalla nimellään. Ryhmän uusin single on kuitenkin mitä positiivisin kokemus, jolla kaihoisasti helisevät ja hiukan rämisevätkin kitarat juoksuttavat kaunista melodiaa. Tuon mainioon terään hiotun koukun päälle vokaalit pinoavat ikuista, kuolematonta ja voittamatonta rakkautta. Et ole yksin, kunhan vain uskallat valita niin.

Suuresta rakkaudesta on tietysti luotu eri taiteenlajien teoksia aina aikojen alusta saakka, mutta vaasalaisten uusimmassa luomuksessa on osattu painaa juuri oikeita nappeja osapuilleen oikeassa j√§rjestyksess√§. Vokaalien pehmeys v√§istelee √§itelyytt√§ ja kitaramaton p√§√§lle asettuvat koskettimet h√§ivytt√§v√§t aikalinjat tehokkaasti. Pieni sooloa korvaava seisahdus, mink√§ j√§lkeen biisi nousee viel√§ kerran sateenkaarensa p√§√§lle ja kaikki on kohdillaan. Ei mit√§√§n uutta, mutta kaunis pieni rakkauslaulu nyt kuitenkin ‚Äď eik√§ niit√§ ole t√§ss√§ maailmassa koskaan liikaa.

Mika Roth


Ninni Forever Band: Liekeissä Ninni Forever Band: Liekeissä
Jukan Musiikki

Neljä vuotta on kulunut taas, joten Ninni Forever Band on julkaisemassa kolmatta albumiaan. Vuoden 2012 bändin itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi ja vuoden 2016 Lätäkössä ovat kumpainenkin yhä elinvoimaisia kiekkoja, eikä tulevan pitkäsoiton uusin sinkku ole ainakaan heppoinen laukkailu diskohtavan rokkailun ja synavingahduksilla vahvistetun poppailun preerioilla.

Ninni Luhtasaari on saanut rinnalleen vahvan ryhmän, jossa riittää niin nimellistä kuin todellistakin voimaa. Sen enempää nimillä paukuttelematta on helppo todeta, että potentiaalia ei ole päästetty ainakaan valumaan hukkaan. Liekeissä loimottaakin korkealla ja kovaa, eikä edes juntahtava laukkakomppi yhdessä zsiu-zsau -efektien kanssa pysty tiputtamaan neitoa satulasta. Riffikorvat herkkinä ja pop-antennit vakaina, kun albumi julkaistaan myöhemmin tässä kuussa. Zä-däm!

Mika Roth


Ortju: Ihoni alla Ortju: Ihoni alla
Raate Music

Jaana Ortjun musiikillinen projekti Ortju pohti Rakkaustasapainoa syksyisellä sinkullaan sangen melankolisissa merkeissä. Tuore kappale jatkaa pitkälti samoilla linjoilla, ja myös Ihoni alla -biisi on laskettavissa popin avaran varjon alle mahtuvaksi, vaikkakin eroa valtavirtaa syntyy melkoisesti.

Uusi sinkku pohtii parisuhteen päättymistä siihen, kun toinen osapuoli ei ole halukas sitoutumaan millään tasolla ja toinen taas olisi. Miten toisen hiljaisuus ja pidättyväisyys on tulkittava, mihin asti odottamisen pitää jatkua, ja mitä etäisyyttä pitävä puolisko varsinaisesti ottaen lukkoon jumittuneesta suhteesta oikein haluaa. Ortjun laulu ja hiljaisesti soitetut koskettimet muodostavat kappaleen rungon, jota väritetään vain muutamilla harkituilla siveltimenvedoilla. Kaunista, kylmäävää ja hyytävää kieltämättä, mutta samalla kiistatta ja ensisijaisesti kaunista.

Mika Roth


Paraferia: Turmio Paraferia: Turmio

Seinäjoelta kotoisin oleva Paraferia lupaa yhdistää suomenkielisen murinakarjunnan möyrivään, groovaavaan ja brutaaliin metalliin. Jatkoa on kevään aikana luvassa niin sinkku- kuin EP-muodossa, mikäli saatesanoja on uskominen. Lisäksi kun tekijöiltä löytyy kokemusta jo muista kokoonpanoista, ovat lastentauditkin ohitettu jo aikaa sitten, vaikka kyseessä on kulmikkaasti etenevän joukon debyyttisinkku.

Yhtyeen vokalisti/kitaristi Oskari Grahn tekee niin tylyä jälkeä mikrofonin ääressä, että Turmion esityskieltä on toisiaan lähes mahdoton tunnistaa, mutta bonusrosoudesta ei tässä yhteydessä ole ainakaan haittaa. Ja mitä sitä siirappia toisaalta sivelemään seinille, kun rivitkin ovat täynnä dööttiksen ja äärimetallin saroilta tuttua synkkyyttä. Kaiken mustuuden ja murheen alla kulkee kuitenkin ykkösluokan melodia, jolle koko biisi rakentuu ja joka kantaa vaivatta startista maaliin saakka. Kelpo turvanpaukautus siis tämä esikoinen, joten jäädään odottelemaan jatkorypistelyjä ja lisämustelmia kasvavalla innolla.

Mika Roth


Pikku Kukka: Missä sinä oot? Pikku Kukka: Missä sinä oot?
Texicalli Records

Sanovat että aika on vakio, mutta siitä huolimatta yllätyin huomatessani, että edellinen Pikku Kukka -sinkku ilmestyi kokonainen vuosi sitten. Edelleen hyytävällä kauneudellaan pysäyttävä Hengityksesi rytmi lupaili uuden aikakauden alkua, räväkän kitarapopin vaihduttua eteeriseksi popiksi, josta on sangen lyhyt matka dream popin ja puhtaan runouden vapaille maille.

Samoilla linjoilla jatkuu murskaavan kauniisti polveileva Miss√§ sin√§ oot? -sinkku, joka kasvaa hiljaisen, osin kerrostetun laulun, yksinkertaisen kosketinkuvion sek√§ surumielisesti maalailevan saksofonin √§√§nist√§. Alkuun n√§m√§ luonnosmaiset vedot eiv√§t tunnu edes muodostavan kunnon kappaletta, mutta jo reilun minuutin j√§lkeen kaikki on asettunut kohdilleen, eik√§ tuokiomainen hetki kest√§ yhteens√§ kolmea minuuttiakaan. Kaipuu, suru ja hiipuvat muistot ‚Äď t√§m√§ on musiikkia, joka todella koettelee syd√§men portteja. Ja sanon t√§m√§n vain ja ainoastaan positiivisessa mieless√§. Pikku Kukka julkaisee t√§t√§ nyky√§ harvoin materiaalia, mutta kun uutta kuullaan, on se joka kerta melkoinen tapaus.

Mika Roth


Radical Ninja: Patrick Roy Radical Ninja: Patrick Roy

Toissa syksynä Radical Ninja lämäsi verkot tötterölle, kun Raipe Lightning kiisi halki hard rockin kovien jäiden. Rock, punk, proge ja funk loikkivat toinen toisensa eteen myös Patrick Royn kentällisissä, tosin rock on tällä erää lähempänä melodista ja menevää hard rockia, punkin ilmetessä enemmänkin veikeänä asenteena.

Selvennyksen√§ todettakoon, ett√§ Patrick Roy, joka tunnetaan my√∂s nimell√§ ‚ÄĚPyh√§ Patrick‚ÄĚ, on yksi NHL:n legendaarisimmista maalivahdeista. Vuonna 2003 molari nosti kisaverskat naulaan ja seuraavana vuonna Radical Ninja aloittikin jo oman matkansa Suomen Tampereella, joten eip√§ ihme ett√§ Montreal Canadiensin ja Colorado Avalanchen suurta miest√§ kumarretaan kiekkokaupungissa syv√§√§n. Ja pirtsakka on my√∂s biisi, jolla valkoinen mies funkkaa ja ilmaveivaa kuin pistoksissa. Pinnat jykevist√§ ja aiheeseen saumatta sopivista kosketinsoundeista, sek√§ j√§lkimm√§isen puoliskon valloittavasta sooloseikkailusta. Parasta konsolipelirockia Kalliovuorten t√§ll√§ puolen, jota voisi nauttia mittavammankin annoksen, kiitos.

Mika Roth


Rebekka Holi: Huvipuisto Rebekka Holi: Huvipuisto
Soundhill Music

Rebekka Holi on kotimainen laulaja-lauluntekijä, jonka luomassa pop-musiikissa päivänpaisteisuus ja keveys eivät ole mitään kirosanoja. Niinpä ei olekaan ihme, että Holi yhtyeineen saa Huvipuiston laitteet veivaamaan ja vatkaamaan kerrassaan riemullisella tavalla. Saatesanoissa väylämerkeiksi ehdotetaan nuorta Juicea ja Litku Klemettin retromoderneja maailmoita, eivätkä nuo viittaukset ole suinkaan tyhjästä temmattuja, vaikka ytimeltään Rebekka Holi on puhtaasti omaa itseään.

Bändi soittaa samaan aikaan ilmavasti ja vahvasti, mistä syntyy päivänpaisteinen progefiilis. Enkä puhu nyt mistään toisilleen hymyilevien soittotaitureiden sisäänpäin lämpiävästä kikkailukerhosta, vaan biisi saa ainoastaan sen verran krumeluureja karmeihinsa kuin on tarpeen. Keskiöön asettuukin kuin luonnostaan laulu ja sanat, joissa ihastuminen ja huvipuiston laitteiden aiheuttama huippaus sekaantuvat, sotkeentuvat ja kaiketi muuttuvat hiukan toisikseenkin. Kaiken ilon ja riemun alla on myös juonne surumielisyyttä, mutta kyyneleet voivat syntyä myös silkasta ilosta. Lopun päättäköön kuulija itse.

Mika Roth


Rough Grind: The Die Is Cast Rough Grind: The Die Is Cast
Inverse Records

Rough Grind ruuvaa toisiinsa kimalteesta vapautettua hard rockia ja melodista, perinteistä rock-metallia. Laukaalla päämajaansa pitävä ryhmä on päätynyt julkaisemaan lähes viiden ja puolen minuutin mittaisen möhkäleen sinkkuna, mutta ainahan sitä tilaa löytyy myös ’pienelle’ tunnelmapalalle.

Rock ja metalli ovat kautta aikain olleet kelpo seuraa toisilleen, eivätkä Rough Grindin heput lähde tarpeettomasti terävöittämään biisiä turhilla maneereilla ja tilutteluilla. Suoraviivaisuus ja melodian ehdoilla kulkeminen sävyttävätkin biisiä, joka elää etenkin kertosäkeestään ja uuttaa itselleen voimaa em. rauhallisesta virtauksesta. Vokalistin tyyli vaikutti ensikosketuksella jopa tarpeettomankin ilmeettömältä, mutta ainakin tässä tapauksessa karsittu ja hillitty ilmaisu palvelee lopputulemaa. Kyllä tällä kelpaa mainostaa vastikään ilmestynyttä debyyttipitkäsoittoa.

Mika Roth


Sana: Tuntematon Sana: Tuntematon
Secret Entertainment

Sana avasi rohkeasti uusia uria viime kesän loppumetreillä, kun noppapelii seilaili rohkeasti modernin popmusiikin kiikkerillä aalloilla. Kahden ns. perinteisemmän pop-kipaleen jälkeen Sana ottaa jälleen mukaan räpin, tuoreen biisin yhdistäessä näin ’vanhan ja uuden maailman’ parhaita puolia.

Tuntematon iskee tekstillään keskelle some-maailman rumimpia puolia: nettikiusaamista, nimimerkkien takaa heitettyjä kiviä ja jopa suoraa uhkailua. Tämän kaiken Sana piirtää kuulijan silmien eteen sanoilla, joista monet ovat taatusti monille liikaa. H-sanalla käynnistyvä ja mm. V- ja P-sanoilla ryyditetty kipale on kuitenkin aikansa kuva ja juuri sen takia/ansiosta Tuntematon pysäyttää. Missä kulkevat rajat, ketkä ne ensinnäkin määrittelevät, ja mihin tämä kaikki oikein johtaa? Siinä muuttaa kiperä kysymys joita voi pohtia, kun Sana sanoo asiansa.

Mika Roth


Slow Fall: Exile The Day Slow Fall: Exile The Day

Slow Fall on doomahtavaa death metalia vanhan liiton opeilla luova oululainen yhtye. Aiemmin ainakin EP-levyn ja pari sinkkua pyöräyttänyt ryhmä on valmistautumassa debyyttialbuminsa julkaisuun kevään korvalla. Kasteessa nimen Beneath the Endless Rains saanut pitkäsoitto laventaa ja rikastaa kuuleman mukaan ryhmän soundia, joten mihin kaikkeen uusi sinkku tahollaan jo kurottaakaan?

Tunnelmallinen doom ja ärhäkkä death hakevat kieltämättä toisistaan linkousvoimaa, hiljaisempien osuuksien ja tuiman mätön vuorotellessa toisiaan genrelle tutulla tavalla. Leikkauskohdat eivät kuitenkaan vaikuta millään tavoin pakotetuilta, mistä kiitos pieteetillä hiotulle sovitukselle. Vokalisti Markus Taipale vastaa nähtävästi kaikista lauluosuuksista, jotka ulottuvat kuiskailusta melodisen laulun kautta aina mörinään sekä suoraan huutoon. Hatun noston paikka. Kitara ja koskettimet luovat runsaita kehyksiä, joissa ymmärretään kuitenkin myös rajojen olemassaolo, jolloin biisiä ei paisuteta yli äyräiden. Mielenkiintoista, lupaavaakin.

Mika Roth


Star Insight: Reaching For the Sky Above Star Insight: Reaching For the Sky Above

Siitä on kulunut melkein viisi ja puoli vuotta, kun viimeksi kuulin Star Insight -orkesterista. Sinfonista ja melodista metallia takova ryhmä kärsi vielä debyyttialbumi Messeralla lievästä persoonattomuudesta, kun nuori yhtye haki omaa tietään. Reaching For the Sky Above -sinkku pohjustaa tietä tulevalle Across The Galaxy -pitkäsoitolle, jonka tarkka julkaisupäivä ei ole tätä kirjoitettaessa vielä tiedossa.

Mies- ja naislaululla ryyditetty sinfoninen metalli möyryää edelleen energisenä ja äänimaisemaa on helppo kuvata syväksi, laveaksi sekä kattavaksi. Koskettimet kapuavat jopa normaalisti kuninkaan asemaan nostetun kitaran edelle, mutta merkittävin elementti biisissä on kuitenkin vokaalivoima. Ymmärtääkseni teksti kritisoi ihmisen jatkuvaa pyrkimystä päästä pidemmälle, korkeammalle ja kauemmas, kun omien tekojen kaikkia seurauksia ei täysin ymmärretä. Asiasta siis puhutaan ja muotokin osaa jo paremmin väistellä genren yleisimmät klisheet, joten lupaavalle vaikuttaa.

Mika Roth


Wishing Well: Do Or Die Wishing Well: Do Or Die
Inverse Records

Ottakaa laidoista ja hatuistanne kiinni, sillä nyt mennään täyttä vauhtia kohti 70-lukulaisen heavy rockin ja siitä seuraavana vuosikymmenenä innoittuneen hard rockin paratiisia. Wishing Well valmistautuu uuden albuminsa julkaisuun ja tämän ensimmäisen sinkun perusteella kuluvan kuun perjantaina 13. päivänä (tietenkin) julkaistava kiekko jatkaa tutuilla urilla.

Paljon ollaan siis velkaa Deep Purplen 70-luvun työlle, mutta bändi saa kaiken välittömästi anteeksi, kun Hammondit mylläävät, sähkökitara kirmaa edes takaisin ja vokalisti antaa luonteikkaan äänensä kajahdella kuin Ian Gillan konsanaan. Monihan haluaisi kulkea Purplen kultakurkun jalanjäljissä, mutta vain harvalla on oikeasti samoja edellytyksiä siihen kuin Rafael Castillolla. Do Or Die ei lyyrisesti murra portteja ja valloita uusia tiluksia, mutta eihän tässä ole edes kyse moisesta. Wishing Wellin voikin kohottaa ja tuomita täsmälleen samoista syistä/ansioista, mutta omissa kirjoissani ryhmä iski sinkullaan keskelle maalitaulua.

Mika Roth




Lukukertoja: 1742
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs