CMX: Cloaca Maxima III

Arvoisa lukijani. Jurnuttaako sinuakin, kun levyarvion punainen lanka katoaa arvioitsijan l�yhk�isiin ego�yskeisiin? Suo anteeksi, sill� t�ll� kertaa pienell� itsetehostuksella on syyns�. Jotta voisit laittaa t�m�n tekstin perspektiiviin, minun on nimitt�in kerrottava sinulle jotain levyhyllyst�ni: sielt� l�ytyy tasan kahta metalliksi tai metallivaikutteiseksi laskemaani yhtyett�: System of a Down ja CMX. Se kertonee jotakin CMX-arvostuksestani, vaikka diskografiani onkin yhtyeen osalta raskaasti puutteellinen.

Mutta onneksi on eritt�in toimiviin kokoelma-albumikonsepteihin lukeutuvat Cloaca Maximat. Nuo kolmen levyn raskaat-hiljaiset-harvinaiset-jaottelulla kootut CMX-v�litilinp��t�kset ovat ylt�neet jo kolmanteen osaansa. Cloaca Maxima III niputtaa yhteen etel�suomalaistuneen torniolaisb�ndin tekemiset vuodesta 2005 t�h�n p�iv��n. Mukana on per�ti seitsem�n uutta kappaletta, sill� aiemmin julkaistuja harvinaisuuksia on digiaikana v�hemm�n kun singlejen b-puolet ovat hiipuneet k�sittein� unholaan.

Cloaca Maxima III piirt�� mielenkiintoisen kuvan ajanjaksosta. On tietysti selv��, ett� levyille kootut �parhaat� tuskin kenenk��n mielest� ovat absoluuttisesti CMX-yhtyeen parhaimmistoa 2005-2016. Orkesterin kokoelmaj�rk�leille onkin l�ydett�viss� kaksi varsin toisistaan poikkeavaa syyt�: 1) johdatella satunnaisia kuulijoita yhtyeen musiikin pariin helposti l�hestytt�vien lauluvalintojen avulla, tarjoamalla samalla pilkahdus b�ndin monipuolisuudesta ja 2) tarjota faneille harvinaisuuksia. Lis�ksi mukana on kiinnostavat paksut kansilehdet, joilla A.W. Yrj�n� kertoo jokaisesta laulusta lyhyesti. T�m� kaikki kertoo yhtyeen panostuksesta ja paneutumisesta n�ihin koontijulkaisuihin.

Harvinaisuuksista pit�� huolen kokoelman kolmoslevy, joka t�ll�kin kertaa on se kiinnostavin. CMX versioi Antti Tuiskua ja Popedaa, ly� p�yt��n yhden hyyt�vimmist� lauluistaan (Seitsentahokkaalta ulos j�tetty Supers�ie) ja h�mment�� muillakin kovatasoisilla ylij��m�biiseill��n (Mesmerian ulkopuolelle pulpahtaneet upea Suuri pyramidi ja v�kev� Myrskynkosija). Ironista sin�ns�, ett� n�it� lauluja ei t�ss� yhteydess� kuultaisi, jos ne olisivat aikoinaan p��tyneet albumeille. Noh, kyll�h�n kokoelman ensimm�iselle levylle on mahtunut koukeroisemmasta p��st� my�s Pedot ja Pretoriaanikyborgit sek� pari muutakin Talvikuningas-eepoksen raitaa. Ter�s ja Valoa nopeammat koneet ovat niin ik��n onneksi mukana tunnelmoivalla kakkoslevyll�.

Vaikka ajanjakso ei kuulu yhtyeen uran parhaimpiin, 39 raitaa musiikkia edustavat silti harvinaisen kovaa tasoa. Uudet ja ennenjulkaisemattomat laulut kertovat, ett� CMX on hyv�ss� luomisvireess� - ja mik� t�rkeint�: viisikymppisten ukkojen soitto kuulostaa innostuneelta, jopa poikamaiselta. Ei liene ihan sattumaa, ett� kolmituntisen kavalkadin p��tt�� Talvikuningas-teoksesta ylij��nyt hulvaton Mekaanisten lintujen puisto.