Klassikko

CMX: Discopolis, 1996

10.12.2014



Olivat vaikutteet sitten mitk√§ tahansa l√§hti Tornion mullat jo aikaa saappaistaan karistanut ryhm√§ tekem√§√§n nyt jotain uutta, jotain jota saattoi hetkitt√§in verrata niin melankoliaa tihkuvaan Auraan kuin punkin raivoa ja k√∂mpelyytt√§ kolistelevaan Kolmik√§rki-debyyttiinkin. Ajankohtaan n√§hden muodikkaat industrial-vaikutteet tekiv√§t soundista tuoreen kuuloista ja Yrj√§n√§ kirjoitti nyt kantaaottavampia sanoituksia, jotka oli kuuleman mukaan kasattu enn√§tyksellisen nopeassa aikataulussa. ProToolsin avulla kasatut kappaleet olivat yht√§ leikkaamista ja liimaamista, mik√§ toi soittoon konemaisen, kylm√§n otteen ‚Äď tehden n√§in selke√§√§ pes√§eroa aiempiin levyihin.

Ter√§v√∂itynyt ja muutenkin lis√§√§ piikkej√§ itseens√§ ker√§nnyt √§√§nimaisema kaipasi taas muutaman vuoden tauon j√§lkeen tuhdimpia tarinoita, joten avausraita Discoinferno ripottelee jo ensiriveill√§√§n kuultaviksi tissit ja munat, jotka eiv√§t siis kuuluneet yleisesti hyv√§ksyttyyn pop-rockin sanastoon viel√§ 90-luvulla. Ensimm√§iseksi sinkuksi valjastettu Nimet√∂n toistaa uskollisimmin The Young Godsin ‚ÄĚlujaa, hiljaa ja konetta kohokohtiin‚ÄĚ ‚Äďkaavaa, lyriikoiden leikelless√§ iloisesti sit√§ sun t√§t√§. H√§rskilt√§ bossanovalta kuulostava Paha kuiskii puolestaan lasten korviin rivoja, alusvaatteiden ollessa nahkaa, eik√§ mik√§√§n klishe ole saavuttamaton, kun lyriikat maalaavat tekij√§ns√§ tahallisesti kulmaan. Kuka tiet√§√§, tekeek√∂ Yrj√§n√§ n√§iss√§ kohdin pilaa Bonon luomasta MacPhistosta, tai kenties noihin aikoihin pahassa satanisti-myllytyksess√§ py√∂rineest√§ Kauko R√∂yhk√§st√§, mutta hauskaa tekij√∂ill√§ on luultavimmin ollut. Ep√§onnisten liikemiesten helvetti lienee teksteist√§ heikoin, vaikka sill√§kin on omat hetkens√§ (‚ÄĚmaailma on hedelm√§puristin / p√§hkin√§nkuori jota sontiainen py√∂ritt√§√§‚ÄĚ). Jerusalem ei puolestaan ota yhden tai toisen joukon puolta, vaan asettuu l√§hinn√§ asiat toteavana itse ikuisen kaupungin perustuskiville.



Industrialin vinhasti py√∂riv√§ll√§ ratasvoimalla etenev√§ levy t√∂ks√§ht√§√§ pakollisen Ruoste/Pelasta maailma -luvun kohdalla, tosin Aamut√§hti on kaukana edell√§ mainittujen suurballadien voimasta ‚Äď onneksi. Pehme√§mp√§√§ laitaa niin ik√§√§n tarjoava Vallat ja v√§et on hitureista onnistuneempi, eik√§ sit√§ kuunnellessa tarvitse kokea edes mink√§√§n sortin my√∂t√§h√§pe√§√§. Albumin viimeiseksi raidaksi j√§tetty nimihirvi√∂ Silmien ummistamisesta Nansenin galvanointiin on taasen j√§√§nyt aina pieneksi mysteeriksi allekirjoittaneelle, sill√§ tulevia proge-sukkulointeja ennakoiva pienoisteos on kuin pala Pink Floydia keskell√§ v√§√§ri√§ juhlia.

Discopolis oli, ja on yh√§, ep√§tasainen, sekava sek√§ vahvasti omaan aikakauteensa sidottu. Mutta n√§ist√§ kaikista asioista huolimatta ‚Äď tai ehk√§ osin kyseisten heikkouksiensa johdosta ‚Äď albumi jaksaa yh√§ syk√§hdytt√§√§, vuosia sen j√§lkeen kun my√∂hemm√§t dinosaurukset ovat jo kivettyneet pystyyn.

Mika Roth




Lukukertoja: 12829
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myŲs