Pienet

Metallikooste - Toukokuu 2008

27.05.2008


Darkest Era: The Journey Through Damnation Darkest Era: The Journey Through Damnation

Eyes Like Snow

Irkkumetalli on monelle metallipäälle todellinen kirosana, mutta tulee vihreältä saarelta sentään muutakin kuin pelkkää kikkelikelttilaukkahevanderia. Darkest Era lukeutuu Irlannin lupaavimpiin nuoriin metalliorkestereihin, joka ei tosin tuoreella minillään pysty vielä lunastamaan kaikkia odotuksia.

The Journey Through Damnation on nelj√§n vahvan kappaleen liitto, josta ei l√∂ydy turhaa numeroa, mutta jonka rakennetta olisi voinut kyll√§ optimoida reilusti. Teemallisesti Darkest Era liikuu vanhojen kunnon miekka & kilpi -aikojen hurmoksessa, jossain siell√§ Bathoryn, kolmen ensimm√§isen albuminsa aikaisen Manowarin sek√§ Primordialin suunnilla, sortumatta kuitenkaan liiaksi klisheisiin. Yhtyeen luoma metalli on melodista, perinteist√§, tummaa sek√§ paikoin jopa Paul Di¬īAnnon aikaisesta Iron Maidenista muistuttavaa. Vokalistin melodinen laulu j√§√§ viel√§ rahdun ohueksi, mutta b√§ndin reipas soitto luo vahvan pohjan, jolle kelpaa rakentaa tulevaisuudessa.

Mika Roth
Dead Shape Figure: The Grand Karoshi Dead Shape Figure: The Grand Karoshi

Season Of Mist

Tämänkertaisen koosteen ehdotonta kärkeä edustaa kotimainen Dead Shape Figure, jonka Season Of Mist nappasi viime vuonna talliinsa. Yhtyehän on vaikuttanut kotimaisen thrashin kentillä jo jokusen vuoden, julkaisten nipun kovatasoisia demoja ja promoja, sekä heittäen siinä samalla tukun tulikuumia keikkoja. Esikoista voikin pitää näin kaikin puolin odotettuna tapauksena.

The Grand Karoshi on kolmen vartin mittainen vanhan koulukunnan ja tuoreemman death/thrashin onnistunut yhdistelm√§, jossa mennyt aika (lue Slayer ja Testament) sek√§ nykyhetki limittyv√§t onnistuneesti. Vauhti on halki kiekon melkoinen, riffi√§ r√§iskit√§√§n maisemaan raskaskalibeerisella kitara-arsenaalilla ja rytmiryhm√§ pit√§√§ vinhasti etenev√§t kipaleet tiukasti ruodussa. Eli toisin sanoen jokainen osa-alue on juurikin kohdillaan. Kaiken kruunaa viel√§ t√§ydellisyytt√§ l√§hentelev√§ soundimaailma, jonka ansiosta jokaiseen iskuun saadaan riitt√§v√§sti painoa. Jos yhtyeen nimi ei ole aiemmin k√§ynyt tutuksi kannattaa se viimeist√§√§n nyt pist√§√§ mieleen, sill√§ t√§st√§ orkesterista tullaan kuulemaan viel√§ ‚Äď ja paljon.

Mika Roth
Goatron: The House of the Goat Goatron: The House of the Goat

Konseptialbumin julkaisu on aina rohkea veto, etenkin kun tyylilajina on tummempi metalli ja yhtye on vasta omakustannetasolla. Goatron ei kuitenkaan kavahda haastetta ly√∂dess√§√§n tiskiin l√§hes 50 minuuttisen The House of the Goat ‚Äďalbuminsa, joka johdattaa meid√§t tumman korpikuusen alle, sarvip√§√§n synkk√§√§n taloon.

Goatronin tyylissä perinteinen metalli yhdistyy tummiin sävyihin ja vaikka mukana on selkeitä vaikutteita esim. blackin suunnalta, kyseessä on silti ensisijaisesti perinteiseen melodiseen tyyliin nojaava darkmetal orkesteri. Puolen vuoden aikana nauhoitettu kokonaisuus on kunnianhimoinen, mutta etenkin puolessa välissä meno tahtoo vähän notkahdella. Soittopuoli on kyllä suurinpiirtein hallussa, mutta erityisesti harvempien suvantokohtien vokaalit jättävät paljon toivomisen varaa. Pientä tiivistystä ja hiomista, niin kyllä se siitä lähtee.

Mika Roth
Lathspell: Elegia Lathspell: Elegia

Excesor Christianorum

Rosoisempaa blackia soittava hyvink√§√§l√§inen Lathspell on saanut valmiiksi toisen pitk√§soittonsa, joka jatkaa genren tylymm√§n laidan perusasioiden l√§pik√§ymist√§. Rupinen ilmaisu, raa¬īat soundit ja kaikin puolin rosoinen soundimaailma ei p√§√§st√§ kuulijaa helpolla, mink√§ takia reippaasti etenevi√§ kipaleita on rahdun hankala l√§hesty√§. Pohjimmiltaan kappaleet ovat melodisia, mutta diskanttimankelin l√§pi vedetyt soundit alleviivaavat ryhm√§n asennetta ja tavoitteita.

Itse kappaleet ovat suhteellisen perinteisi√§ black-lanauksia, joissa ei l√§hdet√§ kaatamaan totuttuja tapoja ja testattuja ratkaisumalleja. T√§m√§ √§√§rimm√§inen tasaisuus on my√∂s albumin suurin ongelma, sill√§ parin kuuntelukerran j√§lkeen kiekolta ei tunnu l√∂ytyv√§n en√§√§ juurikaan uutta annettavaa ‚Äď kaiken kukkuraksi t√§m√§ kaikki on tehty jo muutamaan otteeseen paremmin. Kuvaavaa on, ett√§ levyn ikimuistoisin hetki on viimeisen√§ kuultava Darkthrone-laina En Vind Av Sorg, josta lis√§pinnat hyvink√§√§l√§isille.

Mika Roth
Machinery: The Passing Machinery: The Passing

Regain Records

Machinery kuuluu siihen loputtomalta tuntuvaan nuorempien bändien massaan, jotka soittavat rankempaa, melodista ja modernia metallia, josta voi kuulla eri genrejen ja aikakausien kerrostunutta vaikutusta. Keskimääräisen laadun jatkuvasti kohotessa joka toisesta orkesterista löytyy myös jo asiansa osaava vokalisti, jolla riittää palkeissa voimaa vaikka risuista kasatun majan nurin puhkumiseen. Samoin soittotaitoa on jaettu eri tonteille roppakaupalla.

Rankka rutistus, nopeat ja puolinopeat rallit, sek√§ kohdillaan olevat soundit t√§ytt√§v√§t nekin kaikki laatustandardit, mutta viel√§ on yksi asia, joka pit√§isi tarkistaa ‚Äď ja juuri siin√§ kohdin Machinery horjahtaa kohtalokkaasti. Kaiken kiillon ja taidon alla kun muhii iso joukko keskinkertaisia kappaleita, joiden seasta ei l√∂ydy kuin pari hohdokkaampaa yksil√∂√§. The Passing on kuin uunituore tilaperheauto, kyyti on laadukasta, miellytt√§v√§√§ ja jouhevaa, mutta l√§hdett√§ess√§ kisaamaan todellisten kilpa-autojen kanssa tulos on selvill√§ jo ennen starttia. Keskinkertaista, ehk√§ jopa hieman sit√§ parempaa, mutta siin√§ kaikki ‚Äď ja se ei n√§in√§ p√§ivin√§ en√§√§ riit√§.

Mika Roth
Mahatma: Perseverance Mahatma: Perseverance

Listenable Records

Etelä-Korea on musiikista puhuttaessa eksoottinen maa, joka ei sano metallin saralla oikein mitään. Niinpä hieman oudosti nimetty Mahatmakaan ei ollut ennestään tuttu allekirjoittaneelle. Kyseessä on kuitenkin kuuleman mukaan yksi maan kovimmista metallibändeistä, joten ei muuta kuin kiekkoa koneeseen ...

… ja ihmettelemään, josko soitimeen eksyi sittenkin väärä levy. Perseverance kun kuulostaa joltain 80-luvun thrashin kulta-aikojen kadonneen albumin ensimmäiseltä treenikämppäversiolta, jonka Testament tai demoaikainen Metallica olisi saattanut hyvinkin pyöräyttää nauhalle kaljapäissään. Kopiointi on tietysti suorinta mahdollista kunnianosoitusta, mutta lopputuloksen kannalta olisi edukasta, jos sekaan olisi eksynyt edes yksi oma idea. Mahatma on 20 vuotta myöhässä, eikä asiaa ainakaan auta täysin vesitetty versio Judas Priestin klassisesta Painkiller biisistä. Huh-huh.

Mika Roth
Remembrance: Silencing The Moments… Remembrance: Silencing The Moments…

Firebox

Ja kukkaset nauraneet ei, kun ranskalainen Carline Van Roos ja Matthieu Sachsin muodostama funeraldoom duo Remembrance lähti luomaan toista albumiaan. Kotimainen Firebox on kunnostautunut viime vuosina ensiluokkaisten doom-orkestereiden keräämisessä ja jälleen kerran yhtiö on onnistunut nappaamaan itselleen todellisen helmen.

Rememberancen kulku on hidasta, painostavan tummaa ja melkeinp√§ usvamaista, eli genren koukut ovat duolla hallussa. Van Roos vastaa albumilla harvoista kauniimmista vokaaleista Sachsin hoitaessa asianmukaiset murinat, mutta perinteisi√§ kaavoja ‚ÄĚrikotaan‚ÄĚ siin√§, ett√§ Van Roos hoitaa my√∂s koskettimet, rummut ja basson, Sachsin vastatessa kitaroista. Koskettimet on sijoitettu reilusti eteen pehment√§m√§√§n runsaan rosovokalisoinnin vaikutusta, kappaleiden edetess√§ tuskaisesti kohti loppuaan. Mit√§√§n uutta Rememberance ei √§√§rikonservatiisisella doomillaan genreen tuo, mutta kun perusasiat ovat n√§in vahvasti hallussa, ei moiseen ole edes tarvetta.

Mika Roth
Tracedawn: Tracedawn Tracedawn: Tracedawn

Redhouse FMP

Tracedawn on ehtinyt kerätä jo runsaasti huomiota metallin kentillä ja orkesterista on leivottu kovaa tahtia sitä seuraavaa isoa juttua kotimaisen deathmetallin saralla. Alle parikymppiset jäsenet, rankka usko omaan touhuun sekä rekkalastillinen taitoa ovatkin yhdistelmä, jolla ura kelpaa aloittaa, mutta mistä Tracedawnin jyräys on lopulta tehty?

Melodinen death kohtaa lukuisten muiden tyylilajien vaikutteita, mukana onkin progehtavia osia ja jopa suoran popahtavia elementtej√§. Runsasta kitara-arsenaalia ryyditet√§√§n koskettimilla ja vokaalit vaihtelevat puhtaan laulun sek√§ rosoisen karjunnan/r√§√§ynn√§n v√§lill√§. Kaava kuulostaa ehk√§ turhankin tutulta, eik√§ pienilt√§ kompastumisilta voida v√§ltty√§, mutta Tracedawnin erottaa yh√§ lukuisista kilpakumppaneista se, ett√§ orkesteri pist√§√§ itsens√§ t√§ysill√§ likoon. Taidokkaasta soitosta l√∂ytyy sellaista intoa ja paloa, jonka avulla albumi kantaa loppuun saakka. Kiitokset ansaitsee my√∂s kiekon soundimaailma, josta kunnia kuuluu ainakin osittain kolmikolle Laurenne ‚Äď Karmila - Jussila. Yhtyeen itsens√§ mukaan nimetty debyytti on lupaava alku, joka toivottavasti saa jo pian jatkoa.

Mika Roth
Unearthly Trance: Electrocution Unearthly Trance: Electrocution

Relapse Records

Unearthly Trance ei tee helppoja levyjä, mitä parin vuoden takainen The Trident -kiekko vain alleviivasi. Josiian dronen puolelta aloittanut ja hitaasti kohti mustempaa ja metallisempaa maailmaa kulkenut orkesteri jatkaa taivaltaan, Electrocutionin ollessa luonnollisen tuntuinen neljäs askel pitkäsoittojen ketjussa.

Yhtye on monipuolistanut ilmaisuaan ilman, ett√§ itse kokonaisuus kuitenkaan olisi hajonnut liikaa. Nyttemmin jo edesmenneest√§ Celtic Frostista ja kumppaneista muistuttavat palaset ovat j√§lleen kuultavissa, mutta lis√§√§ntynyt iskuvoima ja entist√§ tummemmin rullaavat kappaleet muovaavat lopputuloksesta uniikin metallimyrskyn. Siin√§ miss√§ edelliset albumit ovat tyytyneet v√§h√§n arvattaviin ratkaisuihin sukeltaa Electrocution rohkeasti entist√§ syvempiin vesiin ja n√§in Unearthly Trance nouseekin korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Mustaa rosoa, rullaavaa soittoa ja tiiviit√§ tunnelmia ‚Äď n√§in sit√§ pit√§√§!

Mika Roth
When: You Are Silent When: You Are Silent

Jester Records

Nelj√§ ja puoli vuotta sitten norjalainen When k√§vi minulle rytin√§ll√§ tutuksi. T√§m√§ yhden miehen ihmeorkesteri julkaisi tuolloin Pearl-Harvest nimisen albumin, joka sukelsi Arabian Nights -teoksen maailmoihin. Tyylillisesti Pearl-Harvest oli jotain mit√§ 60-luvun lopun Pink Floyd ja The Beatles olisivat saattaneet saada yhdess√§ aikaiseksi arabi-kulttuuriin seonneen Phil Spectorin valvovan silm√§n alla. Pearl-Harvestin j√§lkeen When on ehtinyt julkaista jo kaksi uutta pitk√§soittoa, jotka ovat liikkuneet psykedeelisen 60-luvun tunnelmissa ja my√∂s uusi You Are Silent ‚Äďalbumi ammentaa voimansa noista maailmoista.

Oudot kielisoittimet soivat, kellopelit kilkkaavat, puhujat vaihtuvat tiuhaan, tuntemattomat lyömäsoittimet kumisevat ja perinteiset kappalerakenteet ovat jääneet galaksin toiselle puolen, mutta yhtäkaikki When kuulostaa tälläkin kertaa hurmaavalta, vaikka sävyt ovat selvästi tummempia. Kepeästi etenevät kappaleet ottavat sieltä täältä pieniä pop-palasia, joita käytetään siltoina eri maailmojen välillä. Jokimaisesti virtaava albumi kuljettaa kuulijaa verkalleen eteenpäin ajan ja paikan kaltaisten toissijaisuuksien jäädessä unholaan. Ensimmäiset neljä raitaa muodostavat oman siron kokonaisuutensa, jota päätöksenä kuultava 20-minuuttinen False Alarm teos vain alleviivaa.

Mika Roth
YAK: Iron Flavoured Candies YAK: Iron Flavoured Candies

Aural Music

T√§rkeint√§ on liike, tiet√§v√§t jotkut viisaat sanoa. Mutta mit√§ tehd√§ liikkeell√§ jos suunnasta ei ole pienint√§k√§√§n tietoa? Italialainen electronica / hc-metalli yhtye YAK pit√§√§ kyll√§ kunnioitettavaa vauhtia yll√§, mutta yhtyeen albumista ei silti tahdo saada mit√§√§n otetta. Parhaimmillaan YAK kuulostaa ep√§onniselta M.O.D.:n, System Of A Dawnin ja Faith No Moren yhteent√∂rm√§yksen tulokselta, joka on saanut kaikilta osasiltaan vain ne heikoimmat puolet. Tuo osanen on selv√§sti k√§yty lainaamassa tuolta, t√§m√§ riffi on taas p√∂llitty tuolta ja mit√§s ihmett√§ ‚Äď t√§ss√§h√§n on selv√§ pastissin palanen suoraan sylttytehtaalta... Useimmiten kuulija ei kuitenkaan ole edes n√§in onnekas, sill√§ suurimman osan ajasta Iron Flavoured Candies on vain innotonta, n√§kemykset√∂nt√§ ja turhinta mahdollista roskaa, joka on naamioitu kekseli√§√§n pikamusiikin muotoon. T√§m√§ on taas niit√§ albumeja jotka pist√§v√§t miettim√§√§n, miten jotkut yhtyeet ovat ensinn√§k√§√§n p√§√§tyneet studioon.

Mika Roth




Lukukertoja: 3375
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs