Haastattelut

Ovro ja identiteettien moninainen maailma

09.11.2013



- Äänilähteiden alkuperän tietäminen voi toimia lisäavaimena tai mausteena, mutta lainattuja elokuvia ei tarvitse mielestäni tietää ollenkaan. Lisämauste, muttei välttämätön juttu, siis. Sivumennen sanoen pidän itse samplenbongauksesta, eli kun jostain kappaleesta tutun pätkän löytämisestä katsomastani elokuvasta. Lähestyin lainoja useammalla tavalla: Osan tallensin suoraan katsoessani itselleni uutta elokuvaa TV:stä, korvat valppaina ja sormi rec-napilla. Näitä tallenteita kertyi mukava määrä ja arkistoani läpikäydessäni osa sampleista alkoi muodostaa omaa tarinaansa, joka ei välttämättä liittynyt enää alkuperäisen ympäristönsä eli elokuvan tarinaan. Osa on kerätty vähemmälle katselulle jääneistä elokuvista leffavalikoimistamme, miettimättä tallennusvaiheessa muuta kuin ” tämä kuulostaa hyvältä, pistän talteen”. Jotkut lainat hain hyvin tuntemastani elokuvista, koska halusin juuri tietyt pätkät luomaan juuri tietynlaista tunnelmaa. Joissain kappaleissa on sekaisin palasia kaikista näistä löyhistä kategorioista, eikä kaikkia lainoja välttämättä edes tunnista sampleiksi. Osa käyttämistäni ”soittimista” on alunperin osa jonkun elokuvan ääni- tai efektiraitaa, josta on napattu pienen pieni palanen ja myllytetty reippaan jälkikäsittelyn läpi.

- Silencessa lähteen ”silencio” oli koko kappaleen lähtöpiste, kappale oli valmis kauan ennen mitään muita raitoja ja tiesin jo sen valmiiksi saatuani, että Silence tulee olemaan päätösraita. En kuitenkaan aio kertoa, missä määrin kappale toimii albumin avaimena vai toimiiko ollenkaan. Toivon kunkin kuulijan miettivän itse, ovatko eri kappaleiden tarinat itsenäisiä ja irrallisia, liittyvätkö ne joillain tavalla toisiinsa ja kuinka monta kertojaa koko levyllä itse asiassa onkaan.

- ”He who summons” -pätkän lähteen tarinan ja levyn tarinan sukupolvi/aika/ulottuvuus -ajatus sai minut miettimään sämplet sisältävän kappaleen ensimmäiseksi sijoittamisen mahdollisia alitajuisia vaikuttimiani. Uutta pohdittavaa, kiitos!

Tarinan henkilöt ovat lähes poikkeuksetta jonkinlaisessa pulassa ja moni heistä kärsii identiteettinsä jonkinasteisesta menettämisestä. Mitä identiteetit merkitsevät sinulle ja ovatko maailman digitalisoituminen ja globalisoituminen mielestäsi pilkkomassa meitä yhdistymisen sijaan yhä pienempiin ja pienempiin palasiin?

- Pulassa oleminen ja yleinen outous lähtökohtaisena tarkastelutapana liittynee siihen, että nämä ovat kiinnostavia tutkailtavia. Valokuvaamaan mennessänikin hakeudun mieluummin rapistuville teollisuusalueille ja hylättyihin paikkoihin, kuin nähtävyyksien pariin.

- Mitä identiteetteihin yleensä tulee, tuntuu siltä että turhan monella ihmisellä on hyvin vahva mielipide siitä, millaisia he ovat ja tällä vahvalla mielipiteellään he samalla rajaavat omia mahdollisuuksiaan: ” enhän MINÄ voi tehdä tuollaista (vaikka mieli tekisi)”. Huomautettakoon, ettei ”tuollainen” ole välttämättä millään tavalla yleisesti negatiiviseksi käsitetty asia. Digitalisoitumisen ja erityisesti sosiaalisen median myötä monelle on myös tullut tärkeämmäksi se miltä he vaikuttavat, ei se millaisia he ovat tai voisivat olla. Julkiseen kuvaan sopimattomat asiat tehdään piilossa (julkisilta) katseilta, netin mahdollistaman anonymiteetin suojissa, lomakohteissa, risteilyillä, yökerhoissa - samalla kun julkisesti paheksutaan joukolla kaikkea kapean puhtoisen hyväksyttävän skaalan ulkopuolista. Pirstovaa, rajoittavaa ja ahdistavaa.



- Digitaalinen, globaali ympäristö luo sekä kannustavaa että ahdistavaa yhteisöllisyyttä. Se mm tuo hyvin perinteisen toimintamallin maailmanlaajuiseksi: siinä, missä ennen paheksuttiin paikkakunnan silmätikun (tosia tai oletettuja) tekemisiä kahvikupin ääressä tai aitaan nojaillen, samaa tehdään nyt suuremmalla joukolla netissä – muttei välttämättä yhtään sen todemmin tai tarkemmin tiedoin. Aika monet kappaleiden tarinat ovat itseasiassa alunperin lähtöisin netin palstoilta, joissa ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan nimimerkkien suojista, toivoen joko virtuaalista takamuksille potkintaa saadakseen elämänsä uusille raiteille tai hyväksyntää valinnoilleen ja saaden sekä näitä että kovaäänistä paheksuntaa muiden nimimerkkien taholta. ”Tutkimusmatkoiltani” matkaan tarttuneet tarinat yhdistyivät, jakaantuivat ja kävivät erinäisten ”entäs jos?” ja ”nupit kaakkoon” -prosessien läpi ennen levylle päätymistään. Mielenkiintoista kyllä levyn kappaleita on tulkittu minun eri puolikseni, vaikka etäännytin itseäni reippaalla kädellä levyä tehdessäni.

Mielenkiintoinen pointti. Itse kun näin ja koin sinut kokoajan tarinankertojana, et siihen suoranaisesti mukaan kuuluvaksi.

- Levyn syntyvaiheissa sen työnimenä oli ”multividual(s)”, eli monilo – vastakohtana käsitteille individual / yksilö. Vaikka ihmisistä puhutaan yleensä yksilöinä, vaikka todellisuudessa olemme kukin monia, eri yhteyksissä ja eri ihmisten kanssa erilaisia persoonia. Työnimi jäi lopulta kuitenkin vai työnimeksi, lähdettyäni pohtimaan identiteetin käsitettä. Sana ”identiteetti” on kiinnostava. Se on johtunut latinan samaa tarkoittavasta sanasta idem, saaden vaikutteita myöhemmän latinan olemista tarkoittavasta essentitas-sanasta ja toistumista, toistettavuutta tarkoittavasta sanasta identitem: identiteetti, toistettavaa olemista. Lisäksi levyn nimessä oleva | jakaa ”identities” sanan kahteen osaan: id – freudilainen viettipohjan käsite, libidon (eros) ja thanatoksen alainen psyyken osa ja entities – entiteetit. Monikkomuoto ei tässä yhteydessä kerro, onko kyseessä yhden vai useamman ihmisen identiteetit tai id-entiteetit. Eros ja Thanatos päätyivät seikkailemaan yhteen raitaan, samalla heitä hokeva tallenne vuodelta 2003 päätyi viimein käyttöön.

Omiksi suosikikeiksini levyllä ovat muodostuneet skinnypuppymaisesti hiipivä ja nurkissa rapiseva Loonies, öisen metropolin henkeä ja sykettä huokuva Loner, sekä jo edellä mainittu Interrogation. Mitkä raidat ovat kasvaneet omiksi lempilapsiksesi?

- Miellyn yleensä kappaleistani niihin, joita olen hionut vähimmän aikaa tai joiden synty on jollain tavalla yllätyksellinen. Tällä levyllä ne ovat Silence ja Underdog. Kauan työn alla olleiden kohdalla vie aikansa, ennen kuin niitä pystyy kuuntelemaan jälleen tuoreella korvalla

Levyä on ymmärtääkseni kasattu viisi vuotta. Loitko tuona aikana jotain jonka olisit halunnut mukaan tälle levylle, mutta joka ei vain toiminut tai jäi jostain muusta syystä pois?

- Id|entitiesin ulkopuolelle jäi useampia kappaleita. Yhden luovutin Haeretici 7o74:n käyttöön duon keikalle ja se ns. jäi sille tielleen. Pari ei suostunut löytämään julkaistavaa muotoa ja jäi istumaan hyllylle, Piggies ei mahtunut mukaan ja siirtyi Ten.-kokoelmalle vokaalittomana ja jonkun jätin keskeneräiseksi ihan tilanpuutteen vuoksi.

Ovro ei ole lähtemässä mitenkään suuremmin keikoille, tosin tarjouksia otetaan kuuleman mukaan kuitenkin vastaan. Mutta miltä Ovron tulevaisuus muuten näyttää? Onko uusia julkaisuja suunnitteilla ja mihin suuntaan Ovron äänitaide/musiikki on seuraavaksi kehittymässä?

- Seuraavan julkaisun suunnitelmat ovat jo suhteellisen selvillä ja raakaäänen keräys käynnissä. Suunniteltu vertautuisi ehkä lähinnä Gegendurchgangenzeit-levyn tyyliin, mutta tässä vaiheessa kun mitään ei ole varsinaisesti tehty, asiat saattavat elää vielä reippaasti. Keskeneräiset tekeleet voivat hyvinkin vaatia ääntään kuuluville ja päästä työn alle ensin.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...

- Kiitokset tästä haastattelusta! Kysymykset olivat erinomaisia ja pohdituttavia, samalla avautui myös uusia näkökulmia omaan tuotokseen.

Mika Roth
Kuvat: Ovro




Lukukertoja: 1274
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös