Richard Hell: Sopeutumattomien sukupolvi
19.12.2013
Punkin kummisedäksi itse itsensä nostanut Richard Hell kertoo tarinansa suoraviivaisesti ja iskevästi. Tämä on suora linja 70-luvun ja New Yorkin punk-skenen sydämeen.
Suom. Ilkka Salmenpohja
Like
Richard Hell oli keskeinen hahmo New Yorkissa, kun punkin kuohut saivat musiikkimaailman muuttumaan ennennäkemättömällä tavalla muutamassa lyhyessä vuodessa. Hell oli mukana niin lyhytikäiseksi jääneessä Neon Boys viritelmässä, kuin huomattavimmiksi kasvaneissa Television ja Heartbreakers -yhtyeissä ja hänen epäsuoran vaikutuksen määrää ympärillä häärineisiin ihmisiin on mahdotonta määritellä tarkasti.
Muistelmateoksessaan Hell antaa tarkan kuvauksen lapsuudestaan, ongelmallisesta nuoruudestaan ja väistämättömäksi koetusta muutosta New Yorkiin sekä itsensä siellä löytämisestä. Alkoholi, seksi ja huumeet näyttelevät luonnollisesti keskeisiä rooleja nuoren miehen maailmassa, joka kulkee runouden kautta kohti musiikkia. Kirjan alaotsikossa Helliä tituleerataan punkin kummisedäksi, eikä heitto ole aivan perusteeton, sen verran keskeinen rooli miehellä oli genren New Yorkin ytimessä.
Sinänsä viihdyttävän kirjan ärsyttävin puoli on Hellin itsensä uskomattoman suuri ego, jonka ansiosta/syystä miehen merkitys punkin synnyssä ja kasvussa nähdään ehkä turhankin mittavana. En käy kiistämään etteikö Hell olisi antanut virikkeitä ja ideoita ympärilleen, mutta tuskin kaikki nyt aivan yhdestä puusta kasvoi New Yorkin kokoisessa paikassa.
Hell vetäytyi musiikin parista jo vuonna 1984 ja on sittemmin toiminut aktiivisena kirjailijana, mikä saa tämänkin kirjan tekstin virtaamaan sujuvasti eteenpäin. Tekstiä on selvästi hiottu ja apuna on luultavimmin ollut pino tarkkoja muistiinpanoja tai päiväkirjoja, tai sitten miehen muisti on kaiken kemikaalihuuhtelunkin jälkeen edelleen uskomattoman terävä.
Olen harvoin lukenut kirjaa jossa olisin näin vähän itse päähenkilön puolella, mutta on sanottava että opus on mielenkiintoinen kuvaus yhden miehen seikkailusta New Yorkin pun-skenessä. Musiikki on kirjassa usein sivuroolissa, sillä ensisijaisesti Hell on tekstin luoja, muistetaanpa hänet myös eräänlaisena punkin muoti-ikonina.
Mika Roth
