Haastattelut

Rosa Latva – avaruusmaailma ja akustisuus lauluntekijän apuna

15.06.2015



- Mä teen musiikkia siltä pohjalta mitä mä itse haluaisin kuulla. Enkä mä enää koe asioita niin vahvasti "esikuva"-pohjaisesti - enemmän ne vaikutteet tulee ihan mistä tahansa.

Pianon ja konehuoneen lisäksi soitat myös 16-kielistä kannelta, joka ei varsinaisesti ole mikään perinteisin pop-instrumentti. Miten löysit kanteleen ja mitä olet löytänyt sen avulla?

- Se oli itseasiassa yks pakollinen kurssi joka piti suorittaa konservatoriossa, ja sitten mä vaan mietin että onpa tää 16-kielinen kantele oikeasti aika siisti! Omin itelleni sen koulun soittimen vuodeksi ja kokeilin sillä kaikkea. Siihen aikaan mä äänitin vielä biisejä analogisella kasiraiturilla - siirryin nykyaikaan samoihin aikoihin kun kantele löytyi ja hankin tietokoneen ja softan. Siitä oikeastaan löytyi se efekteillä leikkiminen, sähköisen ja akustisen äänen yhdistäminen. Löysin sieltä sen avaruusmaailman JA akustisen, tosi riisutun lauluntekijätekemisen suomenkielellä.

Ja kyllähän sitä kannelta on helpompi kuskata keikoille kuin vaikkapa flyygeliä, kuten Latva vielä huomauttaa. Aiemmin taisit tehdä kappaleesi pianon ääressä, mutta mikä on tilanne nyt?

- Ne tulee kaikki niin eri lailla. Joskus instrumentin ääressä mikä se sitten onkaan, joskus tekstin kautta, joskus vaan teen tietokoneella juttuja ja sieltä nousee esiin jotain. Pianoa käytän paljon soinnuttamiseen, melodian tekemiseen ja perussäveltämiseen.

Allekirjoittaneen suosikki EP:n raidoista on kiistatta Kehtoni, mutta tekijä itse ei lähde kappaleitaan arvottamaan, sillä jokaisella niistä on oma erityinen paikkansa. Jokaista biisiä myös esitetään ja niin settilista kuin sovituksetkin elävät jatkuvasti. Kappaleiden seassa kuullaan myös ihka oikea satu: Maiden of the Castle. Miksi näin ja miksi juuri tuo satu?

- Taisin kirjoittaa sen yhtä kilpailua varten viime syksynä. Tai oikeammin se oli mun päässä, sitten mä otin sen sieltä ulos. Oon liittänyt sen yhteen suomenkieliseen biisiin (Linnanneito), jota ei ole vielä koskaan esitetty muuten - se kulkee siellä taustalla melodioina ja laulustemmoina.

Onko satu erityisen merkittävä sinulle? Sellaisen fiiliksen ainakin itse sain sitä kuunnellessa…

- Kyllä se merkitsee, se on tavallaan aika henkilökohtainen, symbolinen kertomus, omien pelkojen kohtaamisesta ja oman valon piilottamisesta. Mä mietin silloin paljon sellasia asioita. Että miksi himmaa itseään ja pitää itseään niin pienenä. Se on joskus vähän pelottavaa uskaltaa olla omassa "suuruudessa", ja näyttää sitä ulospäin.

- Se oli sellainen projekti, että mä tein sen hyvin lyhyessä ajassa ja sitten kuuntelen sitä ja mietin että miten mä taas tän tein. Ehkä mä yritän tavoittaa studiossa sellaista jännää vähän taianomaista hetkeä, jota ei vaan pysty toistamaan vaikka kuinka osaisi sen teknisesti.

Rosa Latva - Joskus kuuntelin jotain Deep Purplen biisiä ties kuinka monetta kertaa, kun tajusin että se bändi soittaa siellä oikeasti välillä vähän "väärin" tai falskisti mutta oikeastihan se kokonaisuus on ihan täydellinen. Oikeasti paskaa biisiä ei pelasta minkäänlaiset saundit. Musta tekemisessä pitää olla vähän särmää, että uskaltaa olla vähän rosoinen ja "epätäydellinen".

Kolmella raidalla esityskielenä on suomi, kahdella englanti ja yksi kappale (Naiivitekno) lauletaan - rosalatvaksi? Missä vaiheessa päätät millä kielellä mikäkin raita esitetään ja löytyykö sanoituksista mahdollisesti useampia, kenties jopa erikielisiä, versioita?

- Siis itseasiassa, joo, mä leikin aika paljon noilla sanoitusasioilla. Se vähän vaihtelee - oon suomentanut jotain omia biisejä englannista ja sitten niistä on tullutkin ihan eri biisejä. Oon tehnyt pitkään nyt suomeksi ja vasta viime aikoina tajunnut että kyllähän mä voin kirjottaa myös englanniksi välillä jos mä haluan. Siis, miksei. Ja äänteethän nyt vaan on sinänsä ihan oma kielensä, silloin laulusta tulee erilailla perkussiivinen instrumentti. Inspiraatio vie miten milloinkin, mutta yleensä ottaen tykkään kokeilla kaikenlaista vähän hulluakin. Suomen kielessä on erilaisia kivoja juttuja kuin englannin kielessä.

- Se Naiivitekno on vähän sellanen piilohuumorijuttu, kun scat on monesti niin kauhean vakava asia tai sitten kansanmusiikkipiireissä sitten vaan dillatellaan menemään. Silleen vähän tahallaan heitetty yli laidan. In your face, onko tämä nyt niin vakavaa, mutta kyllähän se biisi on ihan tosissaan tuotettu.

Latvan suunnitelmissa on jo seuraava pieni projekti tälle kesälle, mutta seuraavan albumin äänityksiä ei ole vielä lyöty lukkoon, vaikka biisimateriaalia olisi jo nyt pariin pitkäsoittoon. Mahdollisesti kappaleita äänitetään bändin kanssa, mutta niin tai näin, Latva tulee itse tuottamaan ja mahdollisesti myös äänittämään raidat itse.

- Tai sitten mietin sapluunan uusiksi. Pianon kanssa kuitenkin haluaisin työstää enemmän ja sovittaa siltä pohjalta. Tykkään kuitenkin tosi paljon tuottaa omaa saundia - kun itse äänittää ja miksaa saa oikeasti tehdä omia ratkaisuja eikä kukaan säädä numikkaa mun puolesta.

- Oon aina halunnut tietää ja ymmärtää miten asioita tehdään, jotta mulla on niistä jotain sanottavaa. Mulla on aika selkeä maku, mistä tykkään ja mistä taas en. EP:n masterointi oli sinänsä hauska kokemus, kun masteroijan reaktiot oli joka biisin kohdalla ihan erilaiset. Kun ei koskaan oikeen tiennyt mitä odottaa. Mutta mun mielestä nykyään on hyvä ajatella musiikin tai levyjen tuottamista vähän laatikon ulkopuolelle, kun suurin osa ihmisistä kuuntelee musansa Spotifysta tai Youtubesta.

Latvan tekemisiä voi seurata esimerkiksi artistin Bandcamp-sivuilta, joilta löytyvät myös biisien masteroidut versiot.

Kuvat: Rosa Latva
Mika Roth




Lukukertoja: 2850
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös