Haastattelut

Tuomiopäivän sävärit – vapaus tai kuolema

11.02.2016



- Kas kun kysyit. Omat bändikaveritkin nimittäin luulivat, että tein apulannat ja andymccoyt ja keksin jutun täysin päästäni lehdistöä fuulatakseni, mutta Sibbe-juttu on siis täyttä totta, Akilles oli erään esivanhempani veli, sokea kanteleensoittaja, joka tosiaan esiintyi joskus nuoren Sibeliuksen kanssa. Kaverissa olivat kaikki homeerisen runonlaulajan legendan osatekijät kohdallaan: sokea kanteleensoittaja 1800-luvulla, Kalevalan syntyaikoihin, tunsi Sibeliuksen, jne..

- Musiikissamme Sibelius ei varmasti kuulu, tästä ovat klassisen romantiikan hienoudet kaukana, ja minähän olen musiikillisesti niin lahjaton ja ignorantti kuin olla ja voi. Olen kyllä digannut klassista musiikkia aina – varsinkin Vivaldia ja Beethovenia – ja tietysti myös Sibeliusta. Vaikkapa Karelia-sarjan intermezzo on uskomattoman hieno sävellys.

Kappaleiden tarinat ovat mielenkiintoinen sekoitus negatiivisuutta ja positiivisuutta. Maailma on kaikille hankala paikka, mutta ei täältä poiskaan tahdo - kai. Onko Lauri Darra pohjimmiltaan negatiivinen vai positiivinen henkilö ja mikä on hänen mottonsa?

- Aargh. Sanoisin vuoroin negatiivinen, positiivinen ja neutraali. Eihän nykyinen maailmantilanne paljon ilonaihetta anna, mutta pohjimmiltani olen elämänhaluinen ja utelias luonne. Se on totta ettei Tahdon jäädä maailmaan sovi temaattisesti muihin biiseihin, mutta en malttanut olla julkaisematta sitä jo nyt. Ja se on tarkoituksella viimeisenä biisinä herättämässä taas taistelutahtoa sen kaiken kurjuudessa märehtimisen jälkeen.

- Vielä pari vuotta sitten motto olisi ollut “ei tunnu missään.” Toisaalta ” vapaus tai kuolema” on ajankohtaisempi nyt kun taiteen ja tieteen tekijöiltä halutaan tukkia suu. Sanotaan siis vapaus tai kuolema.

Levyn kansissa ei mainita mitään tuottajaa ja moisen utelu sai myös tähän asti vaitonaisena pysyneen kitaristin aktivoitumisen.

Ossian: - Tuottajaksi voisi merkitä 90-luvun laman.

Lauri: - Ossianin kommentissa on vinha perä, sillä hän on itse lama-ajan lapsia ja juuri hän vaikutti ehkä eniten biisien sovituksiin ja yleissoundiin. Varsinaista tuottajaa ei siis ollut. Äänittäjä-sedät (kiitokset Tuomakselle ja Simolle) toivat ideoitaan mukaan ja vaikuttivat soundeihin, osin tuunailimme niitä itse.

Tuomiopäivän sävärit Levyn synnytysprosessi oli kuuleman mukaan tuskaton, jopa helppo. Sovitukset ja tuotanto ovat ryhmän kollektiivista tulosta, vaikkakin erityisesti kitarasovituksiin Ossian vaikutti ratkaisevasti.

- Valkoisessa roskassa hän loi käytännössä koko äänimaiseman. Minulla oli biisiin sanat, laulumelodia, soinnut ja vähän bassosäveliä, mutta ei minkäänlaista sovitusta. Session rumpali Ville kehitteli kompin, Ossian kaikki kitaraosuudet. Siinähän on kolme eri säestävää kitaraa ja lukematon määrä sooloja, fillejä ja kaikenlaisia lisäelementtejä. Loppusooloon hän soitti ainakin 15 ottoa, joista kokonaisuus parsittiin. Lopputulos on todella onnistunut, sinfonisen loistava, ja antoi kappaleelle sen mahtipontisuuden, synkkyyden ja apokalyptisen triumfaattisuuden jota siihen olin toivonutkin.

Mitä seuraavaksi? EP tuli ulos levy-yhtiön kautta ja miehistöllä on ymmärtääkseni sen verran kokemusta takanaan, että punttien ei pitäisi tutista isompienkaan haasteiden edessä, vai kuinka?

- No kyllä vain. Jos bändin kitaristi on tosiaankin soittanut Mikko Alatalon levyllä (niin kuin Ossian on), niin vain taivas on rajana. Jos sekään.

- Levy-yhtiöyhteistyö rajoittuu toistaiseksi nettijakeluun ja pilvihommeleihin. Ei haittaisi jos löytyisi lafka, joka voisi osallistua ihan reippaasti levytyskustannuksiin ja levitykseen. Muuten kunnon pitkäsoitosta voi vain haaveille. Fyysisten levyjen myynti on nykyään niin surkeaa, että olen alkanut miettiä, onko pitkäsoitto ylipäätään enää järkevä formaatti tulevaisuudetta.

Uutta EP:tä lupaillaan vielä ennen kesää ja yhtye on kasvanut toisella kitaristillakin, kun remmiin liittyi Rane. Näillä voimillahan selviytyisi jo festarikeikoistakin herrat pohtivat ääneen. Mutta mitä tapahtuisi jos Lauri Darra & Tuomiopäivän sävärit rakentaisi talon? Ajatus moisesta tuo Lauri mieleen välittömästi Eiffelin tornin (tietysti), kun taas Ossianin mielestä lopputulos voisi olla joku pittoreski puutalo, jonka pottukellarista näkee suoraan Gehennaan.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

- Yhteiskunnallisen musiikin puute nyppii. Yksikään iso artisti ei tee nyt aidosti yhteiskunnallista musiikkia vaikka tilausta olisi älyttömästi. Räppäritkin ovat alkaneet räpätä enemmän bilettämisestä ja naisista kuin epäkohdista, mutta toisaalta se kuvastaa aika hyvin tämän ajan henkistä rappiota ja pinnallista orgastisuutta.

Tuomiopäivän sävärit - Kävin pari päivää sitten katsomassa Pelle Miljoona Oy:tä. Tempot olivat pudonneet puoleen aiemmasta, mutta Juokse villi lapsi se vain kolisee yhä. Se biisi on nyt puhuttelevampi kuin koskaan. ”Kadut ovat täynnä typeryksiä...” Heh. Siinä on aika selkeä henkinen yhtäläisyys Valkoiseen roskaan. Ja toinen genre joka puuttuu, on hyvin tehty romantiikka. Tarkoitan jotain sellaista kuin vaikka Hento ja pieni ote. Nykyiset rakkauslaulut ovat sen rinnalla pelkkää kiisseliä.

- Meidän lähtökohta on koko ajan ollut, ettei biisienteossa ja soundeissa tyydytä esikuvina pelkkiin kasariklassikoihin, vaan mennään myös niiden juurille, jotka olivat aika moninaiset; punk, hevi, blues, rockabilly, iskelmä, rautalanka, jazz, folk, elokuvamusiikkia kuten Ennio Morricone… Ja ulkoisesti nämä nykybändit ovat hajuttomia ja kliinejä… Siellä Oy:n keikalla oli virkistävää nähdä ontuvan resuisen Andy McCoyn yskivän lavalle mustankeltaista limaa. Eihän se sinällään kaunista ollut, mutta muistutti siitä että rock oli joskus fyysistä ja likaista. Ja sellaista sen pitäisi ollakin, kalja saa haista, savu leijua, hiki virrata ja veri tihkua. Parhaimmillaan se voi olla syy rimpuilla elämässä.

- Eiköhän nyt tullut kiusattua toimittajasetää ihan tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Jone Matilainen




Lukukertoja: 1017
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös