Klassikko

George Martin: Live and Let Die, 1973

28.03.2016

Tasaisen vahvan albumin kohokohdiksi nousevat nimibiisin eri versioiden lisäksi Tresspassers Will Be Eaten ja uusintajulkaisulle mukaan otettu Boatchase, jotka yhdistelevät em. tavoin uutta ja vanhaa, sekä Bond Drops In, joka rullaa muhevasti ja täydentää kuvan toimintaa, pysymällä silti taustalla. Pois tieltä pysyminen saattaa vaikuttaa helpoilta, mutta suurin osa etenkin uudemmista ääniraidoista päätyy jyräämään kaiken alleen, kun taas Martin ymmärsi käyttää vain tarvittavaa määrää voimaa. Säästeliäästi käytetyt torvet ja dynamiikan nopeat muutokset saavat tunnelman tihenemään vinhaan, eikä musiikki toisaalta tarvitse edes kuvan tukea toimiakseen.

Martin ei tämän jälkeen juuri säveltänyt uutta materiaalia, vaan keskittyi lähinnä tuottamaan muiden töitä. Live and Let Die osoittaa, että hänellä olisi ollut paljon annettavaa kummallekin puolelle, mutta tappio yhdellä puolella oli toisaalta voitto toisella. Monet 70- ja 80-lukujen suuret nimet Americasta Jeff Beckiin ja UFOsta Ultravoxiin saivat hyötyä Martinin taidosta löytää se juuri oikea soundi kulloiseenkin tilanteeseen.

Mika Roth




Lukukertoja: 923
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myös