Thee Ultra Bimboos - eräs maamme kaikkien aikojen garagerockyhtyeistä

Kesällä 1994 perustetun, kotimaisen garagerockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvan Thee Ultra Bimboos -yhtyeen jäsenillä, solisti/kitaristi Susanna "Suffeli" Rapinojalla, soolokitaristi Maria Hakkaraisella (nyk. Laiho), basisti Salla Mattilalla ja rumpali Milla Palovaaralla oli jo yhtyeen perustamisvaiheessa selkeä päämääränsä. He halusivat soittaa eniten diggaamaansa musiikkityyliä ja päästä keikoille jakamaan ilosanomaansa. Yhtye koostui todellisista rockdiggareista ja koska jäsenten ystäväpiiriin kuului ensisijaisesti muusikoita, päättivät Bimboosit kantaa kortensa kekoon.

Aluksi yhtyeen selkeänä musiikillisena tyylisuuntana oli rujo garagerock ja mainitun genren puitteissa Bimboosit työstivätkin upeita kappaleita uransa alusta lähtien. Yhtyeen varhaistuotannon huippuhetki lienee pieneksi kulttiklassikoksi muodostunut Who Stole My Underwear. Mainittu biisi on mukana Bimboosien ensimmäisellä EP:llä, vuonna 1995 ilmestyneellä Absolutely Fabulousilla.

Bimboosien alkukauden merkittävänä taustahahmona vaikutti Flaming Sideburns -yhtyeen kitaristi Jukka Suksi, alias El Bimbo. Hän oli mukana jo yhtyeen ensimmäisissä treeneissä ja vaikutti myöhemmin biisintekijän, tuottajan ja sovittajan tehtävissä. Absolutely Fabulous oli ilmestynyt ainoastaan puoli vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen ja sitä bändin diskografiassa seurasi melko pian toinen EP We Can Go on Together with Suspicious Minds. Sille sisältyy jo hienoisesti edeltäjäänsä sofistikoituneempaa tuotantoa päätöskappale Ice Queenin myötä.

Vuonna 1996 ilmestyneellä ja saksalaisen TWANG Recordsin julkaisemalla Bimboosien esikoisalbumilla We Can Stop Whenever We Want olivat mukana molempien EP:iden kappaleet sekä lisäksi muutama aikaisemmin julkaisematon biisi, joiden joukossa oli muun muassa Terence Trent D'arbyn ohjelmistosta poimittuna coverina He Kissed Me. Vuonna 1998 ilmestynyt Bimboosien toinen albumi Supermess on yhtyeen ensimmäinen pelkästään uudesta tuotannosta koostuva pitkäsoitto. Supermessin avausraita 95% Fake oli vielä myöhemminkin pitkään Bimboosien keikkojen avauskappaleena ja biisistä työstettiin lisäksi Hannu Puttosen ohjaama musiikkivideo.

Supermessin kappaleissa ärhäkkä, jopa likainen garagerocksoundi yhdistyy ajoittain hyvinkin pophenkisiin melodioihin. Erinomaisina esimerkkeinä mainitusta kombinaatiosta käyvät She's Gonen, Turn Out the Lightsin ja Bite of a Vampiren kaltaiset varsin onnistuneet raidat. Nimikappale Supermess on pitkäsoiton ainoa instrumentaalibiisi ja suorastaan revittelevä sellainen. Vastaavasti ainoa coverbiisi on Sleepy Sleepersin Tarzan, jonka versiointi oli basisti Sallan idea.

Melodisempaa siipeä edustava Thank God for Lousy Lovers on yksi Supermessin kirkkaimmista helmistä ja yli viisiminuuttinen, instrumentaatiossaan jopa sitaaria hyödyntävä päätösraita Nine Inch Heels sijoittuu kokonaisuudessa terävimpään kärkeen ja albumin avausraidan tavoin se säilyi pitkään Bimboosin keikkasetissä.

Supermess on laadukas ja Bimboosien viimeinen melko tyylipuhtaasti garagerockia edustava albumi, mutta lopullinen näyttö yhtyeen kyvyistä oli vuonna 2000 ilmestynyt, varsin monipuolinen ja singlekappaleiden Fool ja Antonio kaltaisia täysosumia sisältävä albumi Four Fans Can't Be Wrong. Musiikillisesti kyseinen pitkäsoitto avasi uusia ovia bändin tuotannossa. Huomattavaa popherkkyyttä tarjoillaan erityisesti avausraidalla Yellow Line. Pitkäsoiton kirkkain pophelmi on silti Fool, joka kitarasoolonsa osalta hienoisesti editoituna päätyi myös singlejulkaisuksi kakkosbiisinään niin ikään myös albumilta löytyvä ja harvinaislaatuisesti Millan leadvokalisoima Liar Liar!

Vallatonta sixties-henkeä on annosteltu erityisesti raidoille Rescue 911 ja Dirty 1 Eyed Jack. Mainituista kappaleista ensiksi mainittu lainasi melodiaansa tiedostamattomasti hieman Little Peggy Marchin hittiä I Will Follow Him. El Bimbon, alias Jukka Suksen käsialaa oleva Antonio lukeutuu myös Four Fansin kiistattomaan biisiaarteistoon ja myös se ilmestyi singleformaatissa. Revittelevämmästä osastosta albumin parhaimmistoon lukeutuvat 100% Freak, Dirty Talk sekä lähes keikkastandardeihin lukeutunut Pussycat Drive. Ainoa hienoista täytemateriaalia edustava kappale albumilla on kaahaava We're Inside, mutta pitkäsoiton päätösbiisi Love Theme from Outer Space edustaa varsin laadukasta poptuotantoa.

Ensimmäiset todennetut ja parhaimmillaan suorastaan hurmokselliset Bimboos-keikat Joensuun Kerubissa ja Tampereen Pakkahuonella ajoittuivat kohdallani juuri Four Fans Can’t Be Wrong -albumin aikoihin. Kyseinen ja samalla ensimmäinen toden teolla tsekattu Bimboosien pitkäsoitto on vuosien saatossa osoittautunut yhtyeen tuotannosta itselleni kaikkein keskeisimmäksi ja Stupido on julkaissut sen uudelleen vinyyliformaatissa loppuvuodesta 2025.

Keväällä 2003 ilmestynyt Bimboo Wizard on Thee Ultra Bimboosin neljäs ja samalla tähän mennessä joutsenlauluksi jäänyt albumi. Mainitulla Ruotsissa nauhoitetulla pitkäsoitolla yhtye teki jossakin määrin tyylillisesti paluuta alkuaikojensa suoraviivaisuuteen. Bimboo Wizardia yhtyeen diskografiassa edeltäneen pitkäsoiton Four Fans Can't Be Wrong monipuolisuudesta oli hienoisessa määrin luovuttu. Etenkin raa’an kitararockin saralla Bimboo Wizardilla on sitä vastoin tarjottavaan useita varsin laadukkaita poimintoja. Sellaisiin lukeutuvat The Hellacoptersin Robert Dahlqvistin varsin upealla kitarasoololla ryyditetty Black Mustang, rytmiikaltaan rikas Sparkles ja albumin videobiisiksi päätynyt, varsin iskevällä kertosäkeellä ryyditetty No Return.

Melodisemmasta osastosta Bimboo Wizardilta nousevat erityisen myönteisesti esiin myös singleformaatissa ilmestynyt Sleeping Dogs, tummasävyinen Guided By Shadows sekä pitkäsoiton päättävä balladikaunokki Fadeaway. Sleeping Dogs-singlen kakkosbiisinä on albumilta löytymätön cover 80-lukuisen glammetallin ikoneihin lukeutuvan Twisted Sisterin ehkäpä legendaarisimmasta hitistä We're Not Gonna Take It. Toinen pitkäsoitolta singlenä julkaistu kappale on sen rivakka avausraita Get There Fast, jonka upea kakkosbiisi, niin ikään tyylikkäästi melodisempaa tuotantoa edustava Hard to Say pääsi ansaitusti mukaan Bimboo Wizardista julkaistulle vinyyliversiolle.

Albumin kappaleista Kallio Lovelle lienee annosteltu kaikista runsaimmin teiniromantiikkaa ja melodiaansa kappale on lainannut hitusen Elton Johnin Crocodile Rockia. Rumpali Milla ja soolokitaristi Maria ovat olleet Bimboosin keskeisimmät biisintekijät, mutta varsin iskevän kertosäkeen sisältävä Mars is Rising on tavanomaisesta poiketen solisti/rytmikitaristi Susanna "Suffeli" Rapinojan käsialaa.

Bimboo Wizardin ainoa lainabiisi on Sleepy Sleepersin vuonna 1982 ilmestyneen In the Rio -albumin hitti, alun perin Tiina Tiikerin leadvokalisoima Tuu tuu juntti, jonka englanninkieliseksi nimeksi valikoitui Pa-Pa-Party. Albumin ärhäkimpiin garagerockrevityksiin lukeutuvat Jukka Perkele ja PMS 666 ilmestyivät singleformaatissa jo reilusti ennen pitkäsoittoa. Vaikka mukaan sisältyy muutama hienoista täytettä edustava biisi, on myös Bimboo Wizard Thee Ultra Bimboosin diskografiassa siinä määrin vahva albumikokonaisuus, että yhtyeen levytysuran olisi suonut jatkuneen myös mainitun pitkäsoiton jälkeen.



Bimboo Wizardin aikaan todensin Bimboosit keikalla kahdesti, eli albumin julkaisurundilla Kuopion Henry’s Pubissa sekä vuoden 2003 Ilosaarirockissa. Bimboosit suunnittelivat Bimboo Wizardin jatkoksi EP:tä, joka ei kuitenkaan tähän mennessä ole toteutunut. Viimeisen kerran tähän mennessä ehdin todentaa Bimboosit keikalla Kuopion Henry's Pubissa Riemu-festivaalilla alkuvuodesta 2005, jolloin keikkasettiin lukeutui oman tuotannon lisäksi The Plimsoulsin ohjelmistosta poimittu melodinen voimapophelmi Hush Hush. Ikimuistoisimmaksi yhtyeen esiintymisistä lienee osoittautunut vuoden 2003 Ilosaarirockin- keikka.

Paluukeikkansa Bimboosit soittivat kesällä 2025 Jytäkesä Go Gossa Suvilahdessa ja Mallasfestissä Oulussa. Marraskuuhun 2025 ajoittui minirundi Flaming Sideburnsin kanssa Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Toivottavaa olisi, että Thee Ultra Bimboosin tarinalle olisi luvassa jatkoa sekä keikkailun että uusien levytysten osalta.

Pertti Pulkkanen