Bad Company - eräs 1970-luvun puolivälin brittiläisistä superyhtyeistä

Bad Company oli vuonna 1973 Lontoossa perustettu superyhtye, jonka jäsenistä solisti Paul Rodgers ja rumpali Simon Kirke olivat aikaisemmin vaikuttaneet keskeisessä brittiläisessä blues- ja hardrockyhtyeessä Freessä, kitaristi Mick Ralphsin varhaisempi yhtye oli ollut Ian Hunterin johtama Mott the Hoople ja basisti Boz Burrell oli aikaisemmin soittanut brittiläisen progressiivisen rockin keskeisimpiin edustajiin lukeutuvassa King Crimsonissa.

Ensisijaisesti Led Zeppelinin manageriksi identifioituva Peter Grant hoiti myös Bad Companyn asioita vuoteen 1982 saakka. 1970-luvun aikana Bad Company tuli saavuttamaan huomattavaa menestystä. Yhtyeen kolme ensimmäistä albumia, vuosien 1974 ja 1976 välillä ilmestyneet pitkäsoitot Bad Company, Straight Shooter ja Run with the Pack nousivat viiden suosituimman joukkoon sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Useista Bad Companyn alkukauden singlekappaleista muodostui standardeja classic rock -tyyppiselle radiokanaville. Yhdysvalloissa Bad Companyn albumeita on myyty kaikkiaan yli 20 ja maailmanlaajuisesti 40 miljoonaa kappaletta.

Bad Company lopetti toimintansa virallisesti vuonna 1982, mutta yhtye on tehnyt sen jälkeen useita reunioneita, joista osaan on osallistunut muiden jäsenten lisäksi myös välillä yhtyeen jättänyt solisti Paul Rodgers. Vuonna 2023 rumpali Simon Kirke ilmoitti, ettei Bad Company enää jatkaisi toimintaansa. Yhdysvalloissa Bad Companyn levy-yhtiöksi valikoitui Swan Song Records / Atlantic Records ja muualla Island Records. Atlantic / Warner Music hankki myöhemmin oikeudet Bad Companyn albumien julkaisuun Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Headley Grangessa, Ronnie Lanen Mobile studiolla nauhoitettu Bad Companyn nimeä kantava ja toukokuussa 1974 ilmestynyt esikoisalbumi kohosi Billboardin albumilistan kärkeen ja saavutti myös Britanniassa parhaimmillaan kolmannen sijan. Brittilistalla albumille kertyi 25 listaviikkoa. Yhdysvalloissa mainittu pitkäsoitto on saavuttanut viisinkertaisesti platinaa ja kyseessä on 1970-luvun 46:ksi parhaiten menestynyt albumi.

Bad Companyn debyyttialbumilta poimitut singlet Can't Get Enough ja Movin' On saavuttivat Billboardin listalla viidennen ja 19:n sijan. Vuonna 1975 ilmestynyt Bad Companyn kakkosalbumi Straight Shooter saavutti kolmannen sijan sekä Billboardin listalla että Britanniassa. Pitkäsoitolta poimituista singleistä balladimaisempaa tuotantoa edustava Feel Like Makin' Love nousi kymmenenneksi ja rivakampi Good Lovin' Gone Bad saavutti sijan 36.

Helmikuussa 1976 ilmestynyt Bad Comanyn kolmas pitkäsoitto Run with The Pack nousi Britanniassa neljänneksi ja oli Billboardilla yhtä sijaa alempana. Mainitun albumin huippuhetkiin lukeutuvat etenkin molempien levypuoliskojen avausraidat Live for the Music sekä tyylitajuisen upea balladi Silver Blue & Gold. Vuoden 1977 järjestyksessään neljäs Bad Companyn pitkäsoitto Burnin' Sky menestyi yhtyeen siihenastisista albumeista heikoiten saavuttaen silti Yhdysvalloissa sijan 15. ja Britanniassa sijan 17.

Vuonna 1979 ilmestynyt yhtyeen seuraava pitkäsoitto Desolation Angels menestyi edeltäjäänsä paremmin ollen Yhdysvalloissa parhaimmillaan kolmantena ja Britanniassa kymmenentenä. Desolation Angelsillä Bad Company hyödynsi edellisistä albumeistaan poiketen syntetisaattoreita ja jousia. Albumin singlebiiseistä Rock 'n' Roll Fantasy saavutti sijan 13. ja Gone, Gone, Gone sijan 56.

Led Zeppelinin rumpalin John Bonhamin edesmentyä 25. syyskuuta 1980 Peter Grant menetti kiinnostuksensa myös Bad Companyn manageroimiseen. Yhtyeen viimeinen legendaarisen kokoonpanonsa levyttämä albumi Rough Diamonds ilmestyi kolmen vuoden tauon jälkeen elokuussa 1982 ja siitä muodostui suhteessa vähiten menestyksekäs Paul Rodgersin leadvokalisoima yhtyeen pitkäsoitto. Britanniassa Rough Diamonds saavutti silti viidennentoista sijan ja Billboardin listalla sijan 26.

Vaikka Bad Company oli parhaimmillaan erinomainen livebändi, yhtyeeltä ei julkaistu 70-luvun aikana ainuttakaan virallista konserttitaltiointia. Live in Albuquerque 1976 -niminen albumi ilmestyi nimittäin vasta vuonna 2006. Seuraavan kerran Bad Companyn legendaarinen lineup teki levytyksiä vasta vuonna 1998, jolloin se taltioi neljä uutta biisiä tuplakokoelmaa The 'Original' Bad Company Anthology varten. Sen neljästä uutuuskappaleesta Hey, Hey saavutti AOR-listalla sijan 15. ja Hammer of Love sijan 23.

Kesän 1999 aikana Bad Company teki Yhdysvalloissa 32 konsertista koostuneen reunion-kiertueensa. Tammikuuhun 2002 ajoittui joitakin konsertteja Yhdysvaltojen länsirannikolla ja niistä kasattiin livealbumi ja DVD In Concert: Merchants of Cool. Sen uusi studioraita Joe Fabulous nousi Yhdysvaltojen Mainstream Rock -listalla top 20:een.

Boz Burrell menehtyi sydänkohtaukseen 21. syyskuuta 2006 60 vuoden ikäisenä kotonaan Espanjassa. Kesän 2009 aikana Bad Company, jonka lineupissa olivat mukana Rodgers, Kirke ja Ralphs, soitti kymmenisen konserttia Yhdysvalloissa. Huhtikuussa 2010 Britanniassa soitettuja konsertteja seurasivat kiertueet Yhdysvalloissa ja Japanissa heinäkuun ja lokakuun välillä mainittuna vuonna. Kesäkuun yhdeksäntenä 2012 Bad Company konsertoi Sweden Rockissa ja mainittu keikka merkitsi yhtyeelle ensimmäistä esiintymistä Euroopassa Britannian ulkopuolella 37 vuoteen.

Vuosiin 2013, 2014 ja 2018 Bad Companyn uralla ajoittuvat yhteiskiertueet southern rockin ehkäpä legendaarisimman yhtyeen eli Lynyrd Skynyrdin kanssa. Kesäkuussa 2016 Bad Company teki areenakiertueen Britanniassa. Sitä oli edeltänyt kiertue Yhdysvalloissa Joe Walshin kanssa. Black Crowesin Rich Robinson oli Yhdysvaltain-osuudella tuurannut Ralphsia, joka osallistui kuitenkin kiertueen Britannian-osuuteen. Bad Companyn vuoden 2019 kiertue jäi yhtyeen viimeiseksi. Mick Ralphs edesmeni kesäkuussa 2025 81 vuoden ikäisenä.

Vaikkei Bad Company kenties ole osoittautunut merkittävyydessään emoyhtyeensä Freen veroiseksi, etenkin yhtyeen tuotannon kolme ensimmäistä albumia lukeutuvat vaivattomasti 1970-luvun brittirockin klassikkolevyihin.

Pertti Pulkkanen