Janis Joplin - eräs kaikkien aikojen blues- ja rocklaulajattarista

19. tammikuuta 1943 syntynyt ja neljäs lokakuuta 1970 edesmennyt Janis Lyn Joplin lukeutuu rockin ikonisimpiin solisteihin ja esiintyjiin. Lisäksi hän vaikutti biisintekijänä. Äänialaltaan Joplin oli mezzosopraano. Hän liittyi sanfranciscolaiseen, psykedeelistä rockia edustaneeseen rockyhtyeeseen Big Brother and the Holding Company, joka löi itsensä läpi esiinnyttyään kesäkuussa 1967 Montereyn popfestivaaleilla. Joplinin yhtyeessä vaikuttamisen aikana se julkaisi vuosina 1967 ja 1968 ilmestyneet pitkäsoitot Big Brother and the Holding Company ja Cheap Thrills, joista viimeksi mainittu on sittemmin kohotettu tyylisuuntansa klassikkoalbumeihin lukeutuvaksi.

Cheap Thrills nousi lisäksi Billboardin listakärkeen. Pitkäsoiton tunnetuimpaan tuotantoon lukeutuvat cover Summertime sekä myös Irma Franklinin levytyksenä muistettu Piece of My Heart. Avausraita, kitaristi Sam Andrewn käsialaa oleva Combination of the Two yhdistää onnistuneesti raa’an psykedeelisen soitannan ja melodisemmat vokaaliosuudet. Riipaiseva I Need a Man to Love lähestyy musiikillisesti bluesahtavaa tyyliä psydeliavivahteita unohtamatta.

Pianotaustainen Turtle Blues edustaa albumin vanhempaa tuotantoa; Janisin tiedetään demottaneen kyseisen, omaa tuotantoaan edustavan kappaleen jo vuonna 1965. Koko yhtyeen yhteistyötä edustava Oh, Sweet Mary saa kantaa pitkäsoiton unohdetun klassikon kunniakasta titteliä. Kappaleen pitkät instrumentaaliosuudet tarjoavat oivallista, vahvasti psykedeliavaikutteista kitarointia. Aivan oma lukunsa Cheap Thrillsissä on Robert Crumbin käsialaa oleva kansi.

Albumin menestyksestä huolimatta Joplin jätti Big Brother and the Holding Companyn jo sen ilmestymisvuoden lopussa. Hänen levytysuransa jäi todella valitettavan lyhyeksi, sillä Kozmic Blues Bandin kanssa työstetty pitkäsoitto I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! ilmestyi syksyllä 1969 ja Full Tilt Boogie Bandin taustoittama, ensisijaisesti The Doorsin kanssa tekemästään yhteistyöstä tutuksi tulleen Paul A. Rothchildin tuottama erinomainen albumi Pearl postuumisti vuonna 1971. Viimeksi mainitulta pitkäsoitolta poimittu cover Kris Kristofferssonin käsialaa olevasta kappaleesta Me and Bobby McGee nousi Billboardilla listakärkeen ja albumin huippuhetkiin lukeutuva avauskappale Move Over versioitui erinomaisesti brittiyhtye Sladen käsittelyssä vuoden 1972 marraskuussa ilmestyneellä klassikkoalbumilla Slayed?

Big Brother and the Holding Companyn esikoisalbumi ei ollut vielä erityisen suuri menestys ja sen kappaleista Intruder sekä Women is Losers edustivat Joplinin sävellystuotantoa. Big Brother and the Holding Companyn esikoisalbumi nauhoitettiin kolmessa päivässä joulukuussa 1966 ja julkaistiin loppukesästä seuraavana vuonna pian yhtyeen menestyksekkään Monterey Pop -esiintymisen jälkeen. Alun perin kyseinen albumi levytettiin Mainstream Recordsille, mutta Columbia solmi yhtyeen kanssa uuden sopimuksen ja julkaisi sen debyytin uudelleen kahdella bonuskappaleella ryyditettynä sekä kannella, jossa solisti Janis Joplinin nimi oli mainittu.

Pitkäsoitolta julkaistiin singleformaatissa useampia kappaleita. Niistä menestyksekkäin oli Down on Me toisella julkaisullaan vuonna 1968. Yhtye teki sopimuksen Bob Shadin paikallisen Mainstream Recordsin kanssa, mutta promoottori oli rahallisissa vaikeuksissa, sillä Big Brother and the Holding Companyn konsertit eivät olleet tavoittaneet kaivattua yleisömäärää.

Yhtye teki nauhoituksia Chicagossa syyskuussa 1966. Kyseisiin äänityksiin ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä ja yhtye palasi San Franciscoon. Kappaleet Blindman ja All is Loneliness nauhoitettiin Los Angelesissa ja julkaistiin singlenä, joka ei myynyt erityisen hyvin. Soitettuaan Stanfordissa joulukuun alussa 1966 yhtye matkusti Los Angelesiin ja nauhoitti kymmenen kappaletta joulukuun 12. ja 14. päivän välillä Bob Shadin tuottamina.

Big Brother & the Holding Company -esikoispitkäsoitto julkaistiin elokuussa 1967. Kappaleet Coo Coo ja The Last Time julkaistiin erillisenä singlenä ja debyyttisinglen kappaleet sisällytettiin mukaan pitkäsoitolle. Columbian julkaistua Big Brother and the Holding Companyn debyytin uudelleen Coo Coo ja Last Time olivat mukana albumin uudella painoksella.

Sittemmin Big Brother and the Holding Companyn esikoisalbumi on julkaistu uudelleen useasti eri formaateissa. Pitkäsoitto nousi sijalle 60. ja Down on Me oli singleformaatissa varsin lähellä top 40:ää. Albumin kappalevalintojen ja esitysten laatu on yleisesti tunnustettu siitä laadituissa arvioissa, mutta tuotantopuoli jätti toivomisen varaa.

Big Brotherin jätettyään Joplin muodosti uuden yhtyeen The Kozmic Blues Band. Sessiomuusikoiden lisäksi siihen kuuluivat Big Brother & The Holding Companyn kitaristi Sam Andrew sekä tuleva Full Tilt Boogie Bandin basisti Brad Campbell. Kyseinen kokoonpano esiintyi Woodstockin mammuttifestivaaleilla 16. elokuuta 1969, mutta monien paikalla olijoiden mukaan Joplinin esiintyminen ei ollut Monterey Popissa koetun veroinen.

11. syyskuuta 1969 julkaistu I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! on Janis Joplinin ensimmäinen ja samalla ainoa artistin elinaikana julkaistu sooloalbumi. Sen seuraaja Pearl ilmestyi kolme kuukautta Joplinin kuoleman jälkeen. Kozmic Bluesin levytykset tapahtuivat New Yorkissa kesäkuun 16. ja 26. päivän välillä 1969. Joplinin varhaisemmasta yhtyeestä Big Brother and the Holding Companysta levytykseen osallistui kitaristi Sam Andrew The Kozmic Blues Bandin muusikoiden lisäksi. Mukana oli vaski- ja puhallinsektio, joita ei Big Brother and the Holding Companyssa sallittu. Tyylillisesti kyseinen albumi edustikin voimakasta vastakohtaa Joplinin varhaisemmalle tuotannolle tunnusomaiselle psykedeeliselle rockille, sillä sen kappaleet olivat soul- ja myös bluesvaikutteisia.

Pitkäsoiton kahdeksasta kappaleesta kuusi edusti tuottaja Gabriel Meklerin ja Joplinin valitsemia covereita. Nimikappaleesta käyvä Kozmic Blues sekä One Good Man olivat Joplinin kirjoittamia; niistä ensin mainittu Meklerin kanssa. Yleisesti kyseessä oli hiottu työ, mutta Holding Companyn kaltaisen merkittävän säestäjän puuttumisen vuoksi pitkäsoitosta ei muodostunut edeltäjänsä Cheap Thrillsin veroista menestystä. Silti Kozmic Blues saavutti kultalevyn kaksi kuukautta julkaisunsa jälkeen. Pitkäsoiton ensimmäisessä harvinaisessa painoksessa albumin nimi mainitaan ainoastaan takakannessa levykeskiön lisäksi. Myöhemmin albumin nimi mainittiin Robert Crumbin käsialaa olleessa ja albumin kanteen lisätyssä tarrassa.

Kaiken kaikkiaan Kozmic Blues on julkaistu vinyyliformaatissa kuudesti. Vuonna 2010 albumista julkaistiin 180 gramman vinyyli rajoitettuna painoksena. Singleformaatissa Columbia Records julkaisi pitkäsoitolta nimikappaleen kääntöpuolellaan Little Girl Blue. Kyseinen nelivitonen saavutti Billboardin listalla sijan 41. Pitkäsoiton hitteihin lukeutuvat myös Try (Just a Little Bit Harder) sekä Bee Geesin ohjelmistosta poimittu To Love Somebody.

Albumin CD-version bonusraitoja ovat outtake Bob Dylanin Dear Landlordista, johon Joplin on laatinut uusia lyriikoita sekä uuden sovituksen sekä Woodstockin-konsertista taltioidut näkemykset Summertimesta ja Piece of My Heartista. Marraskuun 1969 alussa Rolling Stoneen kirjoittamassaan arviossa John Burks ylisti Joplinin laulusuorituksia. Richie Untenbergerin mukaan ajan myötä mielipiteet albumista ovat lämmenneet ja sen vahvuudet on tunnustettu. Mike Bloomfieldiä kuultiin kitaran varressa kappaleilla One Good Man, Work Me Lord sekä The Chantels -coverilla Maybe.

Joplin menehtyi heroiinin yliannostukseen neljäs lokakuuta 1970, mutta valmiina oli riittävästi materiaalia uutta täyspitkää albumia varten. 11. tammikuuta 1971 postuumisti ilmestynyt Pearl on Janis Joplinin toinen studioalbumi ja samalla ainoa, jonka hän levytti viimeisen kiertuekokoonpanonsa Full Tilt Boogie Bandin kanssa. Pearl nousi Billboardin albumilistan kärkeen pitäen sijoituksensa yhdeksän viikon ajan. Albumi on saavuttanut nelinkertaisesti platinaa.



Pearl työstettiin Los Angelesissa Sunset Sound Recordersilla ensisijaisesti The Doorsin kanssa tekemästään yhteistyöstä tunnetuksi tulleen tuottaja Paul Rotchildin kanssa. Full Tilt Boogie Band oli Joplinin säestysyhtyeenä The Festival Express -nimisellä konserttikiertueella Kanadassa, jossa liikuttiin junalla konserttipaikasta toiseen. Monista Pearlin kappaleista taltioitiin ensin liveversiot kahta kuukautta ennen albumin varsinaisten nauhoitusten alkamista Los Angelesissa. Full Tilt Boogie Band säesti Joplinia kahdesti Dick Cavett Showssa ja useissa konserteissa Yhdysvalloissa sekä ennen Festival Expressiä että sen jälkeen. Mainituista konserteista ei ole julkaistu virallista livealbumia.

Pearlille päätyneet yhdeksän kappaletta olivat kaikki Joplinin itsensä sovittamia. Kris Kristoferssonin ja Fred Fosterin käsialaa oleva Me and Bobby McGhee nousi singlelistan kärkeen ja mainitussa kappaleessa Joplin soitti myös akustista kitaraa. Bobby Womackin käsialaa oleva Trust Me oli varta vasten Joplinille kirjoitettu ja Howard Taten kirjoittama Get It While You Can tuo esiin Joplinin äänialan laajuuden. Originaalituotantoa edustavat Pearlin raaka avausraita, seuraavana vuonna Sladen coveroima Move Over sekä Joplinin Bobby Neuwirthin ja Michael McCluren kanssa kirjoittama Mercedez Benz.

Joplinia kuullaan leadvokalistina kaikilla Pearlin kappaleilla ykköspuolen päätösraitaa Buried Alive in the Blues lukuun ottamatta. Hän ehti nimittäin edesmennä ennen kyseisen kappaleen vokaaliosuuksiensa nauhoituksia. Kappaleen kirjoittaneelle Nick Gravenitesille tarjottiin mahdollisuutta laulaa biisi tribuuttina Joplinille, mutta hän kieltäytyi tarjouksesta. Pearlin nauhoitukset käynnistyivät syyskuun alussa 1970 ja päättyivät saman vuoden lokakuun neljäntenä Joplinin kuoltua. Hänen viimeiseksi äänityksekseen jäi lokakuun ensimmäisenä taltioitu a cappella -esitys Mercedez Benz.

Remasteroitu CD-versio Pearlista ilmestyi elokuun lopussa 1999. Mukana oli perusalbumin lisäksi neljä livebiisiä Festival Expressistä heinäkuun neljänneltä päivältä 1970. Vuonna 2003 julkaistulla Rolling Stonen 500 kaikkien aikojen parhaan albumin listalla Pearlin sijoitus oli 122.

Kesäkuun puolivälissä 2005 Pearlista julkaistiin kahden CD:n Legacy Edition, jonka kakkoslevy sisälsi livebiisejä Festival Express -kiertueelta kesäkuun 28. ja heinäkuun 4. päivän väliltä vuonna 1970.

Kolmas uudelleenjulkaisu albumista oli vuorossa vuonna 2012 Pearl Sessions -nimellä. Se sisältää myös vaihtoehtoisia versioita Pearlin kappaleista sekä Joplinin ja Rotchildin välistä studiojutustelua, joka tarjoaa osviiittaa heidän luovaan musiikilliseen prosessiinsa.

Itselleni ensimmäinen Joplin-äänite oli vuonna 1988 hankittu kasettikopio alun perin vuonna 1973 ilmestyneestä ja kymmenestä kappaleesta koostuvasta kokoelma-albumista Janis Joplin's Greatest Hits. Laulajattaren tuotannosta keskeisimmiksi albumeiksi ovat sittemmin osoittautuneet Pearl sekä Cheap Thrills.

Pertti Pulkkanen