Haastattelut

Kaide Luukkonen & Lupaus – hyvänmielen rockia parhaalla kokoonpanolla

08.12.2017



Äänitysvaiheessa seurattiin alkuperäistä suunnitelmaa, eli jo työstetyt biisit ikuistettiin ja aiemmin kelpuutettuja raitoja ei tiputettu rannalle. Toisaalta myöskään sessioissa syntyneitä uusia siivuja ei edes yritetty tunkea mukaan, vaan niiden annetaan rauhassa kehittyä ja päätyä kenties sitten sille seuraavalle kiekolle. Esikoisalbumi on näin ikuistanut bändin alkuvaiheen, ja toimiikin mainiona aikakuvana vuodesta 2017.

Kappaleista etenkin Voisin palvoa saatanaa ja Pelimiehet yllättivät erilaisuudellaan. Kaide korostaa kummankin biisin poliittisia tekstejä.

- Voisin palvoa Saatanaa sai alkunsa tv-uutisista, missä jälleen kerran joku hullu sotki uskonnon, politiikan ja ihmisoikeudet samaan keittoon. Pelimiehet on puolestaan puhdas talouspoliittinen laulu. Kertoo aika paljon siitä miten nyky-yhteiskunnan raha-asioita hoidetaan.

Teksteissä sohitaan toisinaan rohkeasti, kuten aiemmin jo ilmeni, mutta Kaiden mukaan aiheet ovat juuri niitä jotka sattuvat kulloinkin kiinnostamaan. Artistin sanoin ”lauluissa on kiva soittaa turpaansa”. Toisaalta etenkin ensimmäinen levy on ollut monien pienempien lasten mieleen, joten ehkä sitä kannattaisi soittaa vastaisuudessakin – sieltähän ne tulevat kuulijamassat kasvavat hiljalleen.

Palataan vielä takaisin noihin esiin nostamiini siivuihin. Voisin palvoa Saatanaa on tyyliltään aika santanamainen, ja nähtävästi ihan tarkoituksella. Pelimiehet nosti taas syystä tai toisesta mielleyhtymiä itsensä Princen suuntaan. Miten nämä muusta ryhmästä muotonsakin puolesta esiin pomppaavat raidat saivat alkunsa?

- Muodon puolesta en kyllä muista miten moisiin ratkaisuihin päästiin. Tuo säveltämispuoli tulee sen verran syvemmältä jostain mistä lie aivokurkiaisesta, ettei sitä ei aina tule kovinkaan tietoisesti mietittyä. Treeniksellä sovitusvaiheessa esim. Saatana karkasi välittömästi tuonne Santanan suuntaan, eikä sitä kannattanut muualle väkisin viedä.

Kaide korostaa vielä sovitusvaiheen merkitystä. Soittajat ovat jokainen oman musiikkihistoriansa summa, joten ratkaisuissakin nojataan helposti tuttuihin muotoihin.

- Välillä vain huomaa että "tähän on pakko saada vielä yksi sointu ja sen on oltava sellainen Rolling Stones -sointu".

Kaide Luukkonen & Lupaus Kaikki sävellykset ja sanoitukset on merkitty Kaiden nimiin, sovitusten ollessa koko bändin nimissä. Iänikuista bändidemokratiaa pohdittaessa Kaide osoittautuu harvainvallan kannattajaksi, sillä laajempi yhteistyö tarkoittaisi vain kompromisseja.

- Periaatetasolla en vastusta kenenkään toisen sävellyksiä, mutta kieltämättä kuulostaa oudolta, että joku osaisi säveltää minun laulutyylilleni sopivia biisejä samalla tavalla kuin minä itse. Että ei nyt varsinaisesti ihan suljeta sitä ovea, mutta ei kyllä pidetä levälläänkään.

Levy alkaa ja päättyy siitä, kun ollaan menossa himaan. Alussa nähtävästi omaan ja lopussa sinne puolison, tai kaverin, kotiin, jossa viihtyy niin hyvin. Oletko siis koti-ihmisiä?

- Viihdyn kyllä hyvin kotona ja meillä on kaunis koti, että siinä mielessä koti on kiva juttu. Noissa lauluissa koti voi toki välillä merkata jotain muutakin kuin fyysistä kotia, vaikkapa turvallisuutta, lapsuutta tai jotain muuta vastaavaa.

Koti on kieltämättä kiva mesta, ja kyllähän siellä sopii viihtyä itse kunkin. Entä koska voimme lukea naistenlehdistä omasta kodistasi - vai tuleeko moista tapahtumaan koskaan?

- Kyllä meidän kotia sopii lehtien palstoille kuvata, jos jotain sellainen kiinnostaa. Mä asettelisin ennen kuvausta kaikki Dostojevskit ja Tolstoit sillä lailla "vahingossa näkyville paikoille", jotta loisin itsestäni syvällisen kuvan. Laatuelokuvia ja harvinaista taidemusiikkia, aijaijai!

Uusi bändilevy on siis uunituore, mutta Kaide ei sulje mahdollisuutta myöskään totaaliseen soolomeininkiin palaamisesta studion puolella. Tosin tällä hetkellä bändi kuulostaa omaan korvaan paremmalta kuin pelkkä artisti, joten miksi tehdä niin – ainakaan toistaiseksi. Nyt ryhmä tähyää eteenpäin ja tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon keikkoja, sekä uusia levytyksiä.

Juttuhetki lähestyy loppuaan, joten lopuksi sana on vielä vapaa. Eli jäikö jotain isompaa vielä sanomatta?

- Eipä mitään. Pysykää ihmisinä älkääkä perkele aina olko niin ilkeitä ja ahneita.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Jesse Marhia




Lukukertoja: 1328
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös