Haastattelut

Hepolöysä – lyhyesti biisi kaunis

25.01.2018



- Hepolöysä-musiikki syntyy kuin jonkinlaisessa transsitilassa. Hepolöysä-musiikki onkin eräänlaista trance-musiikkia. Ei kuitenkaan sovi liioitella transsitila-käsitettä, ei siinä mihinkään matkata vaan ollaan hyvinkin läsnä. Toki se toimii eskapistisessakin mielessä mutta nää nyt on ihan kiinni musiikintekohetkestä. Sama periaate on muussakin Hepolöysä-taiteessa.

Hepolöysän kappaleet ovat pääosin kovin lyhyitä, noin 20 sekunnin mittaisia pyrähdyksiä. Mitä sitä nyt itseään toistamaan, toteaa Hepolöysä ja allekirjoittanut ei voi kuin kompata. Sitä paitsi näin yhdellä ja samalla julkaisulla voidaan käydä läpi ja keräillä melkoinen kirjo tunteita ja niiden variaatioita. Entä millä instrumenteilla ja laitteilla kappaleita on luotu?

- Pääasiallisena soittimena nämä 17 vuotta on ollut Casion CTK-601, mutta todettuamme sen eräänä päivänä epäkuntoiseksi, päädyimme turvautumaan modernimpaan teknologiaan ja käytämme tällä hetkellä pääasiassa Logic Pro X:ää mutta myöskin muita sattumanvaraisia äänilähteitä. Esimerkiksi viime vuoden joulukalenteri on toteutettu näillä uusilla menetelmillä. Vuoden 2017 joulukalenterin kappaleita voi toistaiseksi kuunnella Hepolöysän YouTube-kanavalta, Facebook-sivulta sekä Instragramista.

Eedenburgin varjo nousee yhdeksän sylen syvyydestä Biisien nimet ovat myös mielenkiintoinen pienoismaailmansa, joista löytyy mm. sellaisia mielikuvia kutittelevia otsakkeita kuin: Söitkö suolalihaa ja kaalia, poika? ja Death in July: Muumindaalen. Kuten arvata saattaa, nimien historiaa ei haluta sen kummemmin avata, tai selitellä.

- Yleensä ne (nimet) liittyvät kanavoijan tai kanavoijien henkilökohtaiseen elämään, tai ympäristössä tapahtuviin asioihin. Ne ovat sen hetken merkintöjä, Hepolöysä-musiikin tekeminen on hetkessä elämistä. Hepolöysä auttaa tallentamaan tekijälle tekijän oman hetken.

Kasettia kuunnellessa jokainen soittokerta tuntui avaavan jotain mielen sopukoissa yhä enemmän ja enemmän. Aluksi olin ärsyyntynyt kappaleiden lyhyistä kestoista, mutta ajan myötä korva - ja niihin kytketyt aivot - jotenkin vain sopeutuivat syna(psi)pikatuleen. Onko tämä se tavoitetila ja ovatko formaattiradioiden 3 ja puolen minuutin biiseihin pohjautuvat soittolistat väistymässä tulevaisuudessa huomattavasti lyhyempien kappaleiden tieltä?

- Musiikillisesti Hepolöysä on ikään kuin post-HC punkkia. Lyhyet kappaleet ovat myös sopivia moneen yhteyteen, esimerkiksi jostain tykkäämästäsi Hepolöysä-kappaleesta saat oivan soittoäänen puhelimeesi. Ei ole myöskään tarpeen toistaa yhtä tunnetta liian pitkään. Jos raapii kutiavaa kättä liian kauan, se alkaa vuotaa verta.

Tyylillinen pohdinta Hepolöysän tiimoilta sai allekirjoittaneen heittelemään arviossa genre-nimiä, mutta Hepolöysä sukeltaa filosofisen altaan syvempään päähän.

- Hepolöysän henki tuntee meidät, se ohjaa yleensä meitä ilmaisemaan asiat siten kuten me tahtoisimmekin ne ilmaista, mutta ilman Hepolöysää se ei todennäköisesti onnistuisi. Kyse on oikeastaan ihan samasta asiasta kuin vaikkapa jonkun muun tekemän musiikin nautiskelusta tai siihen samaistumisesta, kuinka joku osaakaan asettaa sanat ja sävelet juuri niin että se on yhtäaikaa kuin sinulle ja sinusta.

Tunnetko hepolöysän? Hepolöysän tuore kasetti on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mutta bändin aiempaankin materiaaliin voi tehdä tuttavuutta esimerkiksi Bandcamp-sivuston kautta. Sieltä löytyy mm. EP-formaatissa julkaistut Eedenburgin varjo nousee yhdeksän sylen syvyydestä sekä Tunnetko hepolöysän?, jotka ovat digijulkaisuja. Näistä herkuista on olemassa myös muutaman kappaleen kasettipainos, joka sisältää molemmat EP:t, eli siinä kovan linjan keräilijöille kuuma vinkki. Mainittakoon myös 105 kappaleen täyspitkäkasetti Biomekaanis-psykologisen tanssimusiikin tulevia klassikoita, joka ilmestyi vuonna 2010 ja joka on siis nautittavissa vain C-kasetilta.

Materiaalia siis löytyy, mutta onko jatkoa luvassa jo piankin?

- Viime aikoina olemme työstäneet split-julkaisua tamperelaisen Dolls are Creepyn kanssa ja toivon mukaan julkaisu tapahtuu tänä vuonna.

Dolls are Creepy? Loistavaa! Nopeaa julkaisua toivon myös minä, koska tuossa orkesterissa on kyllä sitä jotain.

Mutta palataksemme uuden kasettinne otsakkeeseen: mihin suomalainen ihminen kuuluu, jos hänen paikkansa ei ole luonnossa?

- Jos tarkkaan katsomme niin kaupungithan ovat kasvaneet metsiin. Ei meillä periaatteessa mitään paikkaa ole. Meillä on ollut usein väittelyä keskenämme ja yksinämme aiheesta emmekä ole päässeet yksimielisyyteen. Toiset sanoo että luonto on tuolla jossain metsässä ja että ihminen on erottanut itsensä siitä, toiset taas on sitä mieltä että nämä kaikki suurkaupungit ja kaikki mitä ihminen puuhaa on nimenomaan osa luontoa. Tiiä häntä nytten sitten. Pääasia että herää ajatuksia. Näitä on hyvä miettiä että missä mennään vai mennäänkö ollenkaan vai jäädäänkö, vai paljonko kello on.

Näihin syvällisen sävyllisiin sanoihin on hyvä päättää juttutuokio. Desibeli.net kiittää, tämä on todellista taidetta popin tuolta puolen. Tässä vielä linkit Hepolöysän luokse internetin ihmemaassa.

Facebook
Twitter
YouTube
Instagram
Bandcamp
heporadio.mic.fi

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Hepolöysä




Lukukertoja: 1432
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös