Kes�n 2018 kasettikooste

Kes�n kasettikoosteessa kaikki on j�lleen mahdollista. Rock sekoittuu runouteen, suomir�p soi, minimalistinen soviet-pop helkkyy ja kyll� se s�hk�kitarakin p��see taas ��neen. T�ll� kertaa mukana v�rikk��ss� joukossa ovat: (proto) Torvinen, Haid & Leevi Elias, Toni Pandora sek� Dolls Are Creepy / Hepol�ys� -splitti.


(proto) Torvinen: Suomen teiniliitto 1939-1984
Humu Records

Joensuulainen (proto) Torvinen on toisella albumillaan palannut kuuleman mukaan kokeellisempi musiikin pariin. Koska esikoinen kuitenkin ilmestyess��n vilahti allekirjoittaneen tutkaruudun ohi, olen ns. aloituspisteess�.

A-puolisko on mielenkiintoinen kollaasi, jossa kaksi modernin runouden ja (poikki)taiteen puolelle kallistuvaa numeroa rytmitt�v�t perinteisen rockin soittoa. Sitten kun aloitan taas l��kityksen on joukon ikimuistettavin ja puhtain rock-raita, jonka punkahtavassa muodossa on ihailtavaa suoruutta. Junttaavasti etenev� Tanssi ottaa askeleisiinsa mallia nuoresta R�yhk�st�, kertoen teinitytt�jen ja poikien riiteist�, joihin kertoja ei tietenk��n osallistu � vai osallistuuko sittenkin?

B-puolen p��tt�� luonnollisesti Sigue Sigue Sputnikin h�m�l�iselt� serkulta kuulostava Lopetin taas mun l��kityksen -ralli, joka sulkee onnistuneesti ympyr�n, mutta sit� ennen kuullaan kolme muuta raitaa. Kuolema on yll�tt�v� askel iloiselta vaikuttavan synapoprockin ��relle, kasaripalojen iskiess� korvaan kuin Dingon rumpusoundi. Pistet��n mukaan viel� pient� Aasia-fibaa ja yll�tt�en p��lle kaatuvaa s�r�murinakitaravallia ja johan on keitos kasassa. Kuoleman ymp�rille kiedotut, taiteellisemmat numerot h�ivytt�v�t j�lleen eri taiteiden v�lisi� rajoja, mutta musiikillisesti anti j�� hieman heppoisemmaksi.

Rockin rajoilla on aina tilaa, enk� vierasta modernin runouden ja ��nitaiteen mukaan tuomista, mutta saako (proto) Torvinen luotua n�ist� kaikista tarpeista ehyen kokonaisuuden? No ei. Ent� onko se ollut edes tarkoitus? Tuskinpa.

Mika Roth

---

Haid & Leevi Elias: Varo heikoilla j�ill�
Manala Records

Nyt pengotaan arkiston aarteita, sill� Haid & Leevi Elias -kaksikon pitk�soitto julkaistiin jo viime vuoden loppumetreill� digitaalisissa palveluissa. C-kasettina herkut saatiin sent��n ulos kev��ll� ja kun homman nimi on vanha hip hop, suomalaisella huippuelektronisella kulmalla varustettuna - tietysti. Mit�s me muutaman kuukauden viiveest�.

Grandmaster (feat. A. Vipunen) on mojova alkupotku, jonka j�lkeen elektronisella virralla kulkeva musiikki pysyy mainiosti raiteillaan. Biitit ja taustat ovat todella moderneja, mutta samaan aikaan soundeissa on retroa fiilist�. Muutamasta raidasta tuleekin sellainen tunne, ett� aivan kuin t�ss� oltaisiin 90-luvulla tehdyn, tulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan ��niraidalla. Siis sellaisen leffan, joka on onnistunut v�ltt�m��n ajan hampaiden ter�vimm�t osat. A-puolen ryhm�st� selvimmin irti loikkaa Korttitalo, jonka rahinoissa ja helin�iss� on ehk� jopa kasaria mukana.

B-puolen avaus Ysk�nl��ke pist�� riimien ja biittien kainaloon kitaraakin, mutta huomion viev�t (j�lleen kerran) tym�k�t tarinat. En tied� mist� Leevi oikein kiskoo tarinansa, mutta toivottavasti virta ei tyrehdy viel� pitk��n aikaan. Kauhun kanssa flirttaileva Faust ottaa klassisesta tarinasta tuoreen kulman ja onhan t�ss� mainittava viel� sinkkuna julkaistu Tupla �ll�, joka ottaa tavallaan kantaa syrj�ytymiseen ja siihen liittyviin ongelmiin.

Mika Roth

---

Toni Pandora: Id�n musta velho
Omakustanne

Toni Pandora on julkaissut ennen t�t� C-kasettia seitsem�n pitk�soitollista CD-R -muodossa. Meno on kuitenkin ollut formaatista huolimatta jo aiemmin sama, eli suomir�ppi� tummaakin tummemmilla sivus�vyill�. Saatteessa ja kannen teksteiss� korostetaan sit�, ett� Pandoran musiikissa on vihainen flow ja soundit viittaavat niin uudempiin kauhuleffoihin kuin kaikkeen muuhunkin yht� iloiseen.

Id�n musta velho on viel� perinteisemmin julistava raita, mutta Vankina mielten vankiloissa tiputtaa merkitt�v�sti tempoa menon ja soundien muuttuessa aiempaa ilke�mmiksi. Sellaisella hyv�ll� tavalla, siis. Pandoran tekstit antavat ter�n viilt�� nykymaailman j�rjett�myyden sairaassa lihaa, eik� armoa saa yksik��n taho. Mentaalisii koukeroit / Kun taivaanranta pimenee muodostaa kasetin viimeisen suuremman kokonaisuuden turhahkon Sorvin ��ress� (Skit)in ja Epilogin v�liss�. Noissa yhdeks�ss� laatuminuutissa Pandora kaulitseekin kauhur�ppi��n pitkin kammioiden seini� voimalla, jota ei ole vastustaminen. Suoremmin okkultismia mukaan tuovat Paholainen sumussa ja Kohti portteja, jotka ovat mielenkiintoinen sukellus Hammerin kauhuleffojen keskelle. Tosin soundit hilaavat kokonaisuutta l�hemm�s Saw-universumia.

Ei mit��n iisi� setti�, mutta koskapas mik��n oikeasti haastava ja kunnianhimoinen olisi ollutkaan. Pinnat viel� bonusraidasta Rajojen sis�ll�, joka nousee useamman �oikean� biisin yl�puolelle.

Mika Roth

---

Dolls Are Creepy / Hepol�ys�: split
GuggenRec�rds

T�ss�p� sitten sellainen splitti-kasetti, ett� ihan k�det t�risi kun hypistelin sit� ensi kertaa kourissani. Oliko tuo pelkoa, intoa vai silkkaa adrenaliini-humalaa � tai kenties niit� kaikkia? Niin tai n�in, tiesin ett� jotain erilaista olisi nyt luvassa.

Dolls Are Creepy liikkui aiemmin h�m�r�n soviet-popin lo-fi p��dyss�, mutta #3 � Back in Business vei purtta enemm�n minimalistisen avantgarde-popin suuntaan � miss� se sitten ikin� onkaan. Tuo suunta saa jatkoa nyt. V�s�ht�nyt Intro ei viel� osu oikein karmien sis�puolelle, mutta kun I�m Taking a Leak While I�m Running p��see vauhtiin, niin tuttu lo-fi soviet-alehalli-elektro poppi puksuttaa mukavasti. Jo viime vuonna digitaalisesti julkaistu Little Ponies on tietysti s�p� ja Peach Beach yll�tt�� iloisesti surfinmakuisella aaltoilullaan, mutta jotain oleellista taidetaan saavuttaa vasta I Don�t Know�n huojuvassa jankkauksessa, joka kasvoi kuuntelukertojen my�t� �rsytyksest� aarteeksi.

Nelj�ntoista kappaleen joukossa on nelj� Hepol�ys�n fiittaamaa numeroa, mutta eip� ero muuhun materiaaliin ole kovinkaan j�risytt�v�. Poikkeuksena mainittakoon Mysterious Mr. Horse, jossa kahden eri leirin taikaliemet sekoittuvat onnistuneemmin. Nervous Breakdown on my�s hyv� yritys, soundien sekavuusaste on kohdillaan, mutta ytimest� ei vain l�ydy sit� jotain.

Mit�s muuta? Perinteisemm�ksi rockiksi osoittautuva Don�t Forget Me Johnny saa kaihostaan lis�pinnat ja onneksi biisin annetaan kasvaa t�yteen mittaansa ja KARR on liki yht� legendaarinen kuin KITT. Mutta ei ihan.

Hepol�ys� on saanut sullottua omalle puolelleen kasettia kokonaiset 37 kappaleen kaltaista. Kuten aiemmillakin julkaisulla, my�s nyt biisien mitat ovat ��rimm�isen lyhyit�, eik� jokaista vaihdosta tahdo aina edes huomata. Koska mit��n sen kummempaa saatekirjett� ei ole t�lt�k��n ryhm�lt�, en tied� kuinka moni ihminen (tai heppa) on ollut materiaalia ty�st�m�ss�. Krediiteiss� mainitaan vain V.A. Eemil ja �staff�. Tyylilajina toimii edelleen AD/HD -henkinen post-HC punkpopahtava mainosjingleily, jossa elektroniikalla vain tehd��n kaikki tarvittava, eik� tarpeetonta etiketti� ole olemassa.

Lo-fi soundien ilotulitus on j�lleen nopeaa ja armotonta. Juuri kun jokin helmelt� vaikuttava palanen l�ydet��n, viskataan se jo seuraavassa mutkassa yli olan ja edet��n. P��osin pirtsakasti etenevien rallien seassa on vastavuoroisesti nelj� Dolls Are Creepyn vahvistamaa numeroa, jotka ovat n�ht�v�sti niit� joilla kuullaan puhetta/lausuntaa/laulua. Ehdottomasti maininnan arvoisia ovat my�s suurin osa kappaleiden nimist�, joiden hassutteleva mielipuolisuus ja sanaleikit tekev�t gutaa. Vai mit� olette mielt� sellaista otsakkeista kuin vaikkapa: Big Dalai Mama, What�s Wrong With my Coffee ja Carnival Gigolo With a Goose?

Ei t�m�n kuuntelu v�ltt�m�tt� helppoa ole, eik� Hepol�ys� n�yrry taustamusiikiksi, mutta jos haluat todella laajentaa kokemuskentt��si eik� Suuri Tuntematon pelota, niin ota b�ndist� kiinni ja tutustu laitojen takaiseen maailmaan.

Mika Roth