Haastattelut

Liina Harja – pungea säröllä

10.11.2018



- Lisäksi tekstien kanssa olen aina ollut aika ytimekäs ja toisaalta olen kärsinyt keskittymisvaikeuksista, joten liekö sieltäkin suoraviivaisuutta. Tavoitteena tulevaisuudessa on, että biisit olisivat monipolvisempia ja tekstit pidempiä.

Kehittyvätkö jo levytetyt kappaleet edelleen, vai ovatko ne nyt niin kuin ovat ja on aika keskittyä uuteen materiaalin?

- Kyllä toki keikkoja varten sitä miettii, että miten biisejä voitaisiin soittaa kiinnostavammin tai eri tavalla ja näin ollaan tehtykin. Tulevaisuudessa olisi hauska tehdä erilaisia versioita näistä biiseistä.

Tulevaisuus voi siis tuoda mitä vain, mutta seuraavasta julkaisusta ei tätä kirjoitettaessa ole vielä sen kummempaa tietoa kuin, että seuraavat nauhoitukset käynnistyvät ensi vuoden alussa. Mutta palataan takaisin esikoisen pariin. Kiekon alku on melkoista runttausta, kunnes Asteroidi pompahtaa popimmin pintaan. Biisi eroaa melkoisesti sisaruksistaan, mikä on tämän pikkuhelmen syntytarina ja tarkoitus?

- Asteroidi on minun nähdäkseni ylistyslaulu suurenmoiselle rakkaudelle ja himolle. Säkeen arkisista aistimuksista singahdetaan kertsissä suoraan avaruuteen. Biisi oli alunperin suoraviivaisempi rock-biisi, jonka teimme Mikon kanssa yhteistyössä, mutta siitä kehittyi funkimpi, ja eroottisempi, Tanelin bassokuvioiden myötä ja Taneli soitti myös mainion kosketinosuuden kertsiin studiossa. Biisiä on ollut tavattoman mukava laulaa ja soittaa keikoilla.

Tarttuva on myös Valtion haltuun, jonka bassolinja on muuten todella muheva.

Liina Harja - Pyörittelimme Mikon kanssa joskus hiphop-tyyppisiä bassokuvioita ja siitä irtosi tämä riffi. Hiphoppia biisistä ei koskaan oikein tullut, mikä minua harmitti jossain vaiheessa. Levylle ja soittoon saatiin kuitenkin hieno rokimpi versio.

Lyriikoidensa puolesta Valtion haltuun on terävä pisto Ison Veljen suuntaan, ja tekstin historia onkin mielenkiintoinen.

- Teksti syntyi kun olin pari vuotta sitten töissä Jyväskylän keskustassa eräässä myymälässä. Siellä keskustan hulina tuli tutuksi sekä moni keskustassa pyörivän naama. Jotenkin samastuin moneen laitapuolen kulkijaan ja toisaalta tunsin myös pelkoa. Mietin silloin, että kaikilla ei ole perhettä tai yhteisöä tukena kun elämä heittelee. Sitten on yhteiskunta, jonka kaiketi pitäisi pitää ihmisestä huolta.

- Nähdäkseni pahoinvointia on paljon ja apua on vaikea saada, joten tässä huolenpidossa ei oikein onnistuta. Toisaalta mikä on ihmisen itsensä vastuu!? Biisissä valtio näyttäytyy ihmisen purkittajana ja säilöön otettavalla ei ole mitään menetettävää eikä syytä käyttäytyä hyvin.

Teemaltaan raskas kappale on kuitenkin kuuleman mukaan helppo esittää, sillä silloin voi asettua niiden kenkiin, joiden ihmisarvo on viety ja kellä ei ole enää mitään menetettävää. Liina Harjan kappaleet syntyvät nykyään useimmiten niin, että kitaralla löydetään jokin kanta sointukuvio ja sitten sen päälle lähtee syntymään tekstiä. Tämä läävä ja Tuonelan tuulimyllyt ovat nimenomaan teksteinä melkoisia, onko nyt väärin sanoa 'tarinoita'? Voitko hieman avata näiden kappaleiden taustoja?

- Tuonelan tuulimyllyt oli alun perin balladi ja se sovitettiin vähän raflaavammaksi. Tarina on kirjoitettu läheiselle ihmiselle kellä ei mene hyvin. Mietin tekstissä Don Quijoten tarinaa, jossa päähenkilö taistelee tuulimyllyjä vastaan. Mietin, että mikä olisi vielä haastavampaa.

Liina Harja - Tämän läävän pohjalla oli bassokuvio. Muistan kyllä miten iloinen olin, kun sain tehtyä Tämän läävän kertosäkeen; se tuntui niin ihanan grungelta ja tietty kertosäkeen tekstikin tuntui miellyttävän raflaavalta.

Kaiken raskauden jälkeen kiekko sulkeutuu kun Keveä mieli piirtää eteemme kuvaa kuumista, kesäisistä kaduista ja kultaisista ajatuksista.

- Keveä mieli on tosi vanha biisi; se on jäänyt pyörimään mukaan monen bändin settilistaan, jossa olen laulanut tai soittanut. Kuriositeettina, olin tällä tekstillä mukana vuoden 2005 Rock-lyriikan SM-kisojen finaalissa. En tosin koskaan lähtenyt finaaliin esiintymään, koska ujostutti.

Kaikki kävi kuitenkin lopulta hyvin, sillä biisi on nyt ikuistettu arvonsa mukaisesti. Missä muuten aiotte itse olla ensi kesänä? Kenties mahdollisimman monen festivaalin esiintyjälistassa tms.

- Kyllä, keikoille on kova hinku! Harmittaa toki, että keikkojen buukkaus ei käy käden käänteessä, mutta tuoreena bändinä työtä pitää tehdä, että jalansijaa ja näkyvyyttä saadaan.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Minulta loppui juuri työsuhde konttoristina ja olen tavattoman helpottunut, että nyt on aikaa panostaa omiin luoviin hommiin. Nyt on aikaa pungelle!

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Pirta Laaksonen (live), Pekka Seppänen (promo) ja Taneli Tulkki (ravintola)




Lukukertoja: 322
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös