Folkin ja bluesin varjoisammalla puolella operoiva Markiisi Ahonen sai alkunsa vuoden 2010 paikkeilla. Alussa oli vain mies, kitara ja mikrofoni, mutta netin kautta Markiisi ker�si huomion lis�ksi keikkakutsuja. N�in asiat eteniv�t kuin luonnostaan ja nyt studiossa itse itsens� luonut laulaja-lauluntekij� on muuttunut ��niaalloista joksikin enemm�ksi: riisutummaksi ja alastomammaksi el�v�ksi mies ja kitara versioksi.
Julkaisit melko tummas�vyisen albumin, jonka nimi on Joulu ikuinen. Miksi ihmeess� p��dyit nime�m��n kiekon juuri noin, ja kuinka synkk� se valon juhla lopulta oikein on?
- Joulu on nykyisin ikuinen ja lahjavirta loputon. Kuulin my�s t�ss� taannoin er�iss� hautajaisissa pastorin suusta, ett� tuonpuoleisestakin jotkut puhuvat ikuisena jouluna. Saa n�hd� jatkuvatko n�m� nykyiset kulutusjuhlat sitten samaan malliin siell�, mik�li p��t�mme niin koko Homo sapiens -lajina valita. Aika n�ytt��. Toivottavasti olen itse ollut t�n� vuonna tarpeeksi tuhma ja saan jouluna pukilta vain pelkki� risuja.
Kappaleiden syntyhistorioissa alussa on jokin n�pp�ilykuvio, joka toimii kaiken avaimena. Niinp� on luonnollista, ett� valokeila osuu mieheen ja kaiken alkul�hteen� toimivaan akustiseen kitaraan, vaikka taustalla on toisinaan huomattavasti enemm�nkin Ahosen itsens� lis��mi� soittimia. Tarkkaan haettu ja harkittu soundi onkin kuuleman mukaan t�rkein osuus tuotantopuolessa. Mik� uuden levysi biiseist� on mielest�si sellainen malliesimerkki valitsemastasi suunnasta ja soundista?
- Varmaankin just toi levyn avausraita T�m� rauha edustaa sit� parhaimmillaan. Muistan kun olin nauhoittanut akkarin ja laulut ja kuulin kuinka ��neni kellui kielten tuottamien ��niaaltojen p��ll�. N�it� tunteita on hankala tyhjent�� sanoin. Niin l�hell� ne on uskonnollisia tunteita.
- Sen verran joutuu t�t� mystiikan verhoa raottamaan, ett� kyll�h�n tossa touhussa on my�s paljon ihan musan�rd�yst�kin: vaikka biisin tekeminen, laulaminen ja soittaminen kehittyy, on my�s kyse nuppienk��ntelytaidosta.
Kolme vuotta sitten julkaistu Pakkopaita sai allekirjoittaneen pohtimaan kantrin vaikutusasemaa musiikissa. Niin vain vuodet vieriv�t EP nosti puolestaan esiin mm. Johnny Cashin ja Leonard Cohenin nimet. Markiisin alusta l�ytyv�tkin linkit folkin ja kantrin suuntaan, mutta p��asiallinen syy � tai ansio � annetaan Townes Van Zandtille, tuolle tarpeettoman tuntemattomaksi j��neelle �lauluntekij�iden lauluntekij�lle�.
- Muistan kun kuulin ensimm�ist� kertaa Nothin' kappaleen. Uskomatonta miten pelk�ll� sormiplektran�pp�ilyll� ja ihmisen ��nell� voi saada niin t�ytel�isen ja tilallisen kuuloisen biisin aikaan. Ja mik� tunnelma!
Kyseinen biisi l�ytyy muuten Van Zandtin Delta Momma Blues -kiekolta, ja sen voi kuulla my�s Margaret Brownin mainiossa dokumenttielokuvassa Be Here to Love Me, joka kronikoi Van Zandtin el�m��. Kummatkin hankinnan arvoisia julkaisuja.
Van Zandtin ohella esiin nostetaan Midlaken vuoden 2010 studioalbumi Courage of Others, sek� erillisin� artisteina Steve Young, Steve Von Till, Nick Cave ja em. Johnny Cash. Folkin ja kantrin voima ei siis sulje pois angstirockin ja jopa black metalin vaikutteita, jos ne nyt musiikissa vaikeammin ovatkin l�ydett�viss�.
Musiikin kulutuksessa ja suosimisessa angloamerikkalainen tuotanto on erityisasemassa, mutta l�ytyy niit� kotimaisiakin nimi� tarvittaessa. Ceebrolisticseista tunnetun RoopeKoon tuotanto nousee ensinn� esiin, muttei j�� ainoaksi viitteeksi.
- Ehk� l�himp�n� omaa musiikillista maailmaani viime aikaisista suomituttavuuksista taitaa kuitenkin olla Circlen kitaristi Janne Westerlundin soolohommat. Ja Mirel Wagner tietenkin. Olen alusta asti seurannut h�nen tekemisi��n. Mopo on my�s eritt�in tiukkaa jazzahtelua. Tekih�n se Ville Leinosenkin kanssa yhteishommia.
Tekih�n tosiaan ja Laivalla on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kiekko, jolla Mopo p��see revittelem��n Leinosen yhden puolen kanssa.
Budjetti ja ajan puute ovat ikuisia kirouksia, mutta jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti, niin milt� Markiisi Ahosen seuraava ��nite silloin kuulostaisi?
- Jo pidempiaikaisena haaveenani on ollut tehd� Portisheadin Roads henkinen mahtipontinen itkuvirsi kera jousiorkesterin. Tai ehk� se muistuttaisi enemm�n Townes van Zandtin Rakea tai Kathleeni�.
Levyn teko vailla rajoja on ajatuksen tasolla miellytt�v�, mutta toisaalta studio itsess��n on my�s yksi instrumentti, kuten edell� jo todettiin, joten totaalisen vapauden kolikossa on v�hint��nkin kaksi eri puolta. Tuotantovastuun siirto ulkopuolisiin k�siin on siis t�ysin mahdollista, kunhan vain l�ytyisi se sopiva ulkopuolinen henkil�, eik� kontrollia tarvitsisi t�ysin luovuttaa.
Ikuinen joulu albumin kannessa istut syksyiselt� vaikuttavassa mets�ss�. P��llisin puolin kuva vaikuttaa tummalta, mutta siin� - ja luonnossa ymp�rill�si - on omanlaistaan kauneutta. Voisi jopa ajatella, ett� soitat mets�lle jotain lohduttavaa ja parantavaa.
- Kansikuva on Antti-Jussi Rantalan k�sialaa. Vuosi sitten k�vin Fiskarsissa h�nen studiollaan otattamassa itsest�ni artistikuvia. Teimme my�s ekskursion mets��n r�psim��n fotoja. Rantalan silm��n osui linnunpes�n kaltainen risukasa, jossa kuvassa istun. Kuva on sin�ns� sattumaa, mutta helvetin hieno siit� tuli. Se kuvastaa t�ydellisesti Joulu ikuinen levyn sis�lt�� ja sen soundia.
Ent� mik� on oma suhteesi luontoon?
- Olen vain mit�t�n osa t�t� suurempaa kokonaisuutta, jolta olen saanut lahjaksi el�m�n, jonka palautan joskus takaisin. Kun inspiraatio virtaa l�vitseni ja koen olevani yht� ��neni kanssa, ei siin� ole en�� minusta vaan jostain suuremmasta kyse.
Jos maailma loppuisi viiden minuutin kuluttua, niin mink� kappaleen soittaisit ja kenelle?
- Lapsilleni laulaisin varmaankin Tapio Rautavaaran Sinisen unen. Kahdella viimeisell� levyll� se on suodattunut l�vitseni jonkun biisin muodossa. Maailmanlopunkehtolaulut on yksi repertuaarini.
El�m� kuitenkin jatkuu ja studio on tulilla koko ajan. Vuoden alussa on pari keikkaa, ja enemm�nkin niit� voisi olla. Kev��lle on puolestaan suunniteltu uuden EP:n julkaisua.
- Nauhoitukset ovat melkein finaalissa sen suhteen. Se on parasta, mit� olen koskaan tehnyt. T�ynn� herkkyytt� aiempaa suuremmalla intensiteetill� ja isommalla soundilla. Ehk� my�s v�h�n popimpaa. Varoituksen sanana my�s, ett� saattaa sis�lt�� jopa mustaa huumoria.
Folkin ja bluesin varjoisammalla puolella operoiva Markiisi Ahonen sai alkunsa vuoden 2010 paikkeilla. Alussa oli vain mies, kitara ja mikrofoni, mutta netin kautta Markiisi ker�si huomion lis�ksi keikkakutsuja. N�in asiat eteniv�t kuin luonnostaan ja nyt studiossa itse itsens� luonut laulaja-lauluntekij� on muuttunut ��niaalloista joksikin enemm�ksi: riisutummaksi ja alastomammaksi el�v�ksi mies ja kitara versioksi.
