01.09.2019
Kospel Zeithorn luo musiikkia toisista paikoista. Paikoista jonne pit�� tavallaan eksy� ja kadota. Otsakkeen takaa l�ytyy Lauri V�in�l�, joka on luonut ��ni� ja rakentanut niist� erilaisia kokonaisuuksia my�s muiden nimikkeiden alla. Nuotion tuoksu ja mystisen Atte Nylpp�sen kanssa luotu Insanitarium ovat kumpikin jo useamman vuoden ik�isi� julkaisuja, jotka vasta nyt ovat saaneet fyysisen muodon, tarkemmin sanottuna CD-R muodon.
Muistan t�rm�nneeni Kospel Zeithorniin ensi kertaa vuoden 2009 paikkeilla, kun Maya-albumi p��tyi jotain kautta k�siini. Psykedeelist� jumitusta ja kraut-rockin porstuassa k��ntyily�, etnoloiskeen ja romuttamon takapihan lo-fi soundien kainalossa. Siin�h�n sit� riitti ihmetelt�v��, mutta muistikuva tuosta ensikosketuksesta on yh� positiiviss�vytteinen.
Alkujaan vuonna 2013 ilmestynyt Nuotion tuoksu on suhteellisen helppoa materiaalia sulateltavaksi, noin Kospel Zeithorn -asteikoilla siis. Psykedeelist� folkkia mets�st�, mutta tuo mets� on aivan ostarin kulmalla ja kraut-rockin moottoritiekin taitaa hurahtaa melko l�helt� ohitse. Eli maailmat ne vain nivoutuvat toisiinsa kuin muhevassa sci-fi tarinassa konsanaan ilman, ett� seuraavaa k��nnett� pystyy edes aavistamaan.
V�in�l� rakastaa syntetisaattoreita, akustista kitaraa ja ��nitehosteita, joissa ropinat, kolinat ja kaiken sorttiset h�ly��net n�yttelev�t p��rooleja. Toisinaan n�m� rakennelmat vain l�htev�t vaeltamaan kuin radaltaan hairahtunut satelliitti, mutta suoranaisen katastrofin sijaan lopputulos voi olla onnistunut kudelma, kuten vaikkapa Lammas.
Elektronisuudelle vallan antava Popsahdus on yhden laidan piste, joka rikkoo lapsekkaasti s��nt�j� ja kuvioita, tuoden rannalleen Karibian eksoottisuutta � kaiketi. Lupsus on tahollaan oikeastaan melko suora ja perinteinen pop-siivu, rahdun kummallisesta soundipakistaan huolimatta. Kappaleessa on kuitenkin havaittavissa normaalista populaarimusiikista tutut osat ja rakenteet, joista moni voi l�yt�� tarttumapintaa.
Kahdesta julkaisusta haastavampi on eitt�m�tt� Atte Nylpp�sen kanssa luotu Insanitarium. Yhdeks�n raidan mittainen kokonaisuus on siin� m��rin monip�inen ��nilohik��rme, ett� mist��n perinteisest� albumista on turha puhua. Tai edes musiikista. Onko t�m� sitten ��nitaidetta? Siin�p� sit� onkin kysymyst�, mutta ainakin levy kuuluu �jotain muuta� -loosiin varoitustarroilla varustettuna.
Mik�li kirskuvista ��nist�, kakofoniasta, sattumanvaraisuudesta ja kaaosteoriasta voi kuitenkin l�yt�� ��nellist� suloisuutta, ovat herrat Nylpp�nen (jos h�nt� on edes olemassa) ja V�in�l� mahdollisesti luoneet sen juuri oikean nipun ��nis�teily� juuri sinulle.
Raitojen nimet antavat my�s runsaasti pohtimisen aiheita ja niiden avulla ��ni-ilotulituksesta saattaa l�yt�� joitain kiinnekohtia. Yli seitsem�nminuuttinen Suokaa anteeksi, imuroin nyt kokaiinia voi hyvinkin olla ��nellinen vastine valkoisen jauheen h�mment�miin aatoksiin ja Lemmink�iset pelaa Syker�n kanssa myrkkypokeria pist�� jazzahtavalla pohjallaan pohtimaan todellisuuden rajojen heiver�isyytt�. T�m� on ��nellist� mielipuolisuutta, mutta niinh�n toisaalta otsikko juuri lupasikin, joten sit� saatiin mit� tilattiin.
Mika Roth
