Haastattelut

Intiö Sound ja kaupunkien luova valosaastesade

23.03.2020



Julkaisit keväällä 2019 Junat-sinkun, joka oli mielenkiintoinen sekoitus elektronisista äänivirroista. Siellä oli hiukan chillwavea ja ambientin kuulasta linjakkuutta, mutta myös elektropopiksi miellettävää tyylittelyä. Oliko kyseessä kenties ensimmäinen julkaistu soolokappaleesi, vai miksi juuri Junat päätyi debyyttisinkuksi?

- Junat -biisissä kaikki vaan loksahti paikalleen ensimmäisenä. Mulla oli suunnitelmissa levyllinen biisejä ja levyn nimikin oli jo päätetty. Mut kävi ns. klassiset ja pyörittelin niitä aihioita ihan liian pitkään. Se alkuperäinen visio ehti jotenkin väljähtyä. Tai ehkä sitä ei sit ollutkaan. Mutta Junat valmistui ja toimi kivasti. Muista sen ajan biisiaihioista jäi jäljelle ihan yksittäisiä looppeja, mistä kasailin sit Valosaastesade-EP:n biisit.

Kuljin vuosia Helsingissä erään junapihan ohitse ja tuntui, että siinä oli aina liikettä ja rytmiä. Junat ovat siitä jänniä, että ne ovat - ainakin omasta mielestäni - ultramoderneja ja samaan aikaan hieman tästä ajasta irti olevia esineitä. Toisaalta ne muistuttavat menneistä ajoista, toisaalta taas jotkin niistä tuntuvat kuin ulkoavaruudesta tipahtaneilta laitteilta. Miten itse koet junat ja niillä matkustamisen?

- Junamatkaaminen inhimillistyy koko ajan. Oulusta Helsinkiin tiputtelee yöjunalla todella vaivattomasti. Suihkunraikkaana Lasipalatsille aamusmoothielle. Editoin yhdellä Helsinki-Oulu -välillä kokonaisen musavideon alusta loppuun. Mut sais tulla se luotijuna, ettei oikeasti vois enää perustella lentämistä. Varsinkin päivätyön puitteissa tulee sahattua tuotakin väliä ihan luvattoman paljon.

Julkaisit tosiaan taannoin Valosaastesade EP:n, jolla on kokonaista viisi kappaletta. Tuostahan olisi parilla lisäraidalla saanut albuminkin, joten kuinka päädyit EP-muotoon?

- Joo täyspitkä oli suunnitteilla ja aihioitakin oli jälleen kokonaiseen levyyn. Kävi vaan sellanen, että väsyin tuossa loppuvuodesta 2019 ihan totaalisesti. Päivätöissä oli paljon hommaa ja vapaa-aikakin täyttyi erinäisistä projekteista. Yhtäkkiä huomasin, että tuon oman levyn viimeistely alkoi tuntua kivireen vetämiseltä. Tulin töistä kotiin ja huomasin miettiväni väsyneenä, että nuokin neljä biisiraakiletta pitäis saada jotenkin loppuun.

- Mulla on joku järjetön oldschool-päähänpinttymä, että albumi olis jotenkin "uskottavampi" tapa julkasta musaa. Pitäis päästä siitä eroon. Huomaan itsekin tykkääväni EP:istä, eritoten kun artisti on mulle täysin entuudestaan tuntematon. Se on kompaktimpi ja tiiviimpi formaatti. Ja kyllä siinäkin saa fiiliskaaren rakennettua kun jumittaa riittävästi.

Kuvittelen päässäni, että valosaastesade on suuressa kaupungissa koettavaa vesisadetta, joka valtavan valosaastemäärän takia vaikuttaa toisinaan lumisateelta, vaikka alas tulee vain vettä. Olenko ihan hukassa tulkintani kanssa, eli mitä valosaastesade merkitsee sinulle?

- Olen vieläkin ylpeä tuosta Valosaastesade-sanaleikistä, vaikka itse keksinkin. Mulla tulee siitä tosi vahvoja visuaalisia mielikuvia, mitkä sain aika kivasti EP:n päätösraitaan kiteytettyä. Jonkinlaisesta irtiotostahan se kertoo. Mulle se on enemmänkin sosiaalisesta väsymisestä johtuvaa eikä välttämättä aina tarkoita konkreettisesti metsään lähtemistä. Sellaista syrjään vetäytymisen tarvetta, kun mana tuntuu kerta kaikkiaan loppuvan.

- Pidän itseasiassa todella paljon kaupungissa asumisesta nimenomaan siksi, että kaupungissa on koko ajan elämää ja valoja. Vuorokaudenajasta riippumatta jossakin naapuritalon kämpässä on valot päällä ja jossakin menee autoja. Se rauhottaa mua. Olen kotoisin itärajalta Kainuusta, missä on todella hiljaista, eritoten talvisaikaan.

Valo mielletään usein puhtaaksi ja aidoksi, kuten vesikin, joten otsake sotkee mielenkiintoisesti eri asioita. Sama jatkuu kappaleiden nimissä, sillä Harmooni ei juuri esittele kyseistä soitinta - ainakaan käsittelemättä ja Ilmansuuntaan vaikuttaa puhesampleineen kaikkineen suunnattomalta. Sounditkin huojuvat ja vääntyvät mielikuvitusta kutkuttavasti koko EP:n käynnistyessä sanoilla "ei kannata uskoa kaikkea mitä ne sanoo".

- Mainioita huomioita. Ensinnäkin arvostan suunnattomasti tuota, että musaa kuunnellessa kuunnellaan samalla itseään. Kuinka harva nykyään ylipäätään pysähtyy jonkin asian ympärille ja reflektoi sitä. Mikään ei ole yhtä palkitsevaa, kun huomata jonkun toisen tajunneen biiseistä juuri sen saman tunnelman mitä itse koetti niillä välittää. Edellinen tällainen kokemus oli kun Koiviston Miikka soitti EP:n nimibiisin YleX:llä ja kuvaili ja fiilisteli sitä MC:n omaisesti päälle puhuen juuri nimenomaan niillä sanankäänteillä, mitkä fiilikset itselläkin biisistä on. Se herutteli jopa niitä outron biitin sammumisia oikeen ääneen ja tavoitti just sen fiiliksen mikä mulla itselläkin niistä tulee. Uskomattoman hämmentävää. Ja vielä näin niche-asioilla, kun jollakin breakbeateilla. Voi olla, että ollaan Miikan kans ainoat ihmiset ketkä ne choppailut tajusi. Mut sehän riittää.

Intiö Sound Oletko siis illuusioden mestari musiikin saralla ja onko jotain tiettyä totuutta edes olemassa kaiken takana?

- En osaa sanoa illuusioista. Tykkään heitellä "täkyjä". Pyrin biiseissä tiivistämään tarinankerronnan aivan minimiin, ihan muutamaan sanaan tai lauseeseen. Tai jopa siihen aiemmin mainitsemaani tunnelmaan. Sit ne jotka pysähtyy tunnustelemaan, saattaa saada jonkinlaisen ahaa-elämyksen, missä vaikka biisin nimi ja tunnelma osuu yhteen. Osuit juuri tällaiseen tuon suunnattomuus -fiiliksen kanssa. Ilmansuuntaan -biisin työnimi oli Apinoiden planeetta, mikä olis varmaan loksauttanut palaset yhteen vieläkin alleviivaavammin.

Merkittävä osa musiikista on syntynyt koskettimilla/synilla, mutta mukana on myös reippaaksikin laskettavaa rytmipuolta. Oletko soittanut kaiken itse ja missä määrin mukana on ns. eläviä soittimia?

- Muutamia valmiita perkussiolooppeja lukuunottamatta kaikki on ns. luomua, eli oikeasti äänitettyjä soittimia. Toki mukana on myös mm. softasynia ja muuta elektronista, mut lähtökohtaisesti kaikki mikä kuulostaa elävältä, on sitä. Olen soittanut itse ison osan ja osa on sämplätty ja loopattu sieltä täältä. Muuan soitin tai stemma löytyi yhdeltä todella vanhalta muistikortilta, missä kuulosti olevan jonkin tuntemattoman bändin treeneistä äänitettyä sekamelskaa. Ei mitään hajua miten se on päätynyt mulle, mut siellä oli parin tahdin verran hyödynnettävää.

Olet ymmärtääkseni aloittamassa myös keikkailun Intiö Soundina, joten mitä estradeilla tullaan näkemään? Onko kyseessä mies & konehuone -tyyppiset esiintymiset ja nähdäänkö myös ns. oikeita soittimia ja kenties vierailevaa laulajaakin?

- Tarkoitus olisi aloittaa livehommat. Olen juuri kasailemassa biisejä soitettavaan muotoon, eli kerään loopit ja samplet miksausprojekteista ja rakennan niistä setin. Tulen todennäköisesti hyödyntämään myös muutamia alkuperäisiä C-kasettilooppeja livenä, mut siinä on vielä vähän säätämistä että saan ne toimimaan. Vaatii tosin yhden kasettinauhurin modittamisen ennen sitä, että saan settiin kaksi deckiä. Olisi niin siistiä laajentaa liveä jossakin vaiheessa myös jonkinlaiseen bändikokoonpanoon, mutta varmaankin ensimmäisessä vaiheessa mennään mies ja mäkki -kombolla ja mahdollisesti laulajalla.

Kappaleista etenkin Chandler huokuu mielestäni runsasta lämpöä ja valoa, ihan jo lämpöisen kosketin/pianosoundin ansiosta. EP:n sulkeva Valosaastesade innostaa taas ryhdikkäällä rytmipuolellaan. Miten päädyt aina kunkin kappaleen lopulliseen muotoon?

- Mulla on aika vahva visio tunnelmasta, mitä haluan välittää. Esim Chandlerin kohdalla oli alusta alkaen ajatus lämpimästä ja miellyttävästä tunnelmasta. Valosaastesade taas teemansa mukaan soi paljon uhkaavammin. Toki lopullinen muoto syntyy sitten enemmän tai vähemmän sattuman johdattelemana. Sitähän se säveltäminen ja tuottaminenkin jossakin määrin on. Yhtäkkiä löytää jotakin mikä toimii, mistä saattaa tullakin uusi kantava idea. Mut se alkuperäinen tunnelma siellä yleensä pysyy.

Muutoksia saattaa siis syntyä, mutta kappaleiden muodot eivät näillä näkymin tule muuttumaan kovinkaan paljoa. Oletko kiinnostunut remixaamaan omia tai toisten julkaisuja?

- Olen itseasiassa jotakin remixejä pari vuotta sitten tehnytkin. Ensimmäinen taisi olla oululaisen The Scenesin King For A Day -biisistä tehty nopea drum'n'bass -versiointi ja sit muljutin ainakin oululaislähtöisen Junkus Minorin Tripping-biisiä sekä helsinkiläisen Himasen Veljeni -biisiä. Kaikista löytyy videotkin Youtubesta. Nyttemmin en ole ehtinyt muiden musaa versioida kun tuota aikaa on niin rajallisesti.



Tulevaisuutta pohdittaessa Intiö Soundin maisema on täysin vapaa. Jonkin pituinen tauko on luvassa biisinteossa, minkä jälkeen ainakin C-kasettiloopiti ja akustiset rummut tekenevät paluun. Selvillä on myös se, mitä ei ainakaan haluta

- En ole ihan niin innoissani tästä modernista minimalistisesta elektrobiittisuunnasta. Koetan myös pysyä jonkinlaisen etäisyyden päässä kovasti vallalla olevasta lofi-hiphop -genrestä. Aika näyttää mistä suunnasta tulee seuraava yllättävä inspiraation lähde.

Seuraavaksi on siis luvassa livejuttuja ja musavideoitakin syntyy tarvittaessa.

- Jos kiinnostaa kuulla miltä C-kasettilooppien ja analogisten rumpubiittien päälle rakennettu elektroninen musa kuulostaa, niin Intiö Sound ja Valosaastesade-EP löytyy mm. Spotifystä, Soundcloudista ja Youtubesta. Jos tuntuu että toimii, niin Facebook ja Instagram on pääasialliset kanavat, missä ilmoittelen uusista tekemisistä

Jos olisit jokin soundi maailmassa, aivan mikä tahansa, niin juuri nyt olisit...

- Juuri nyt tällä sekunnilla päässä pyörii isohkossa huoneessa soiva akustinen rumpubiitti ja analogifuzzilla särötetty TB303 -bassopörinä. Tosta yhteissoundista vois itseasiassa lähteä rakentamaan jotain.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Intiö Sound




Lukukertoja: 1150
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös