Sinkut - Tammikuu 2021

Aston Kalmari: Sininen huone

Aston Kalmarin uusin sinkku saa py�rittelem��n useampiakin kysymyksi�. Mink�lainen on oma sininen huoneeni, milt� se n�ytt��, mit� sinisell� huoneella ensinn�kin tarkoitetaan? Toisille se on surun paikka, toisille selli � ja joillekin jopa omanlaisensa pakopaikka arjen hammasrattaistoista. Lappeenrantalaisten suomirokkareiden kappaleessa kyseinen huone on masennuksen ja murheen paikka, siin� huoneessa olet todellakin yksin, eik� huominen muuta mit��n. Ainakaan paremmaksi.

Aihe on siis vaikea, etenkin n�in� erist�ytymisen aikoina, jolloin l�heisyys on muuttunut rakastettavasta kammoksuttavaksi asiaksi. Tuo surumielisyys on onnistuttu siirt�m��n musiikkiin, vaikka biisi onkin reippaammalla tahdilla ja asenteella etenev�. Murheeseen ei tartuta kuin lohduttavaan vilttiin, vaan sinisest� huoneesta yritet��n l�yt�� ulos � tai huoneen sis�lt� edes jotain positiivista. Onko lopussa kuultava puhelin kenties reitti ulos, tai oma sis�inen h�lytyskello, joka k��nt�� tilanteen paremmaksi? Loppu j�� avoimeksi, mutta selv�� on se, ett� itse biisi on laadultaan korkeatasoinen.

Mika Roth

---

Black Twig: Devils Please Be Gone
Soliti

Luulin jo Black Twigin pist�neet pensselit santaan ja rukkaset naulaan, mutta niin vain klassista kitarapoprocksurinaa suosiva yhtye palaa takaisin julkaisukantaan l�hes viiden vuoden mittaisen tauon p��tteeksi. Ajat ovat saattaneet muuttua, mutta Black Twig soundaa pitk�lti samalta kuin vuoden 2016 Blaze On A Plain -pitk�soitolla.

Uran alun noisevivahteet ovat ainakin t�ll� sinkulla kadonneet jo miltei tyystin horisontin taa, mit� nyt kitarasoundin surinassa voi halutessaan aistia viel� tarkoin sijoiteltuja ja harkittuja h�iri���ni�. Devils Please Be Gone luottaa kuitenkin heti ensisekunneista l�htien mukavasti kaartelevaan melodiakulkuunsa, jolle koko nelj� ja puoliminuuttinen teos rakentuu. �Maallinen gospel-laulu� onkin loistava alustus helmikuun lopulla ilmestyv�lle Was Not Looking for Magic -pitk�soitolle. Tervetuloa takaisin Black Twig, teit� oli jo kovasti ik�v�.

Mika Roth

---

Bluesmies (feat. Ben Granfelt): Chilli l�nsi

L�hes tarkalleen vuosi sitten turkulainen genremonsteri Bluesmies tyhjensi pajatson ja laittoi veren kohisemaan korvissa, kun Kerro viel� nimi bailasi blues hukassa. Kahdeksanhenkinen b�ndi antaa j�lleen rokin paukkua sek� torvien t�rist�, kun big rock band haaveilee villist� chillist� l�nnest�. Kitaraa kurittaa porukan vahvistuksena Ben Granfelt, vaan mink�laiset enchiladat n�in runsaista aineksista syntyy?

Tulisuutta voisi rockia suosivassa genresoosissa olla enemm�nkin, mutta sivussa nautittava soundisalaatti on kiistatta v�rik�s, maukas ja rohkeaksi liikkeeksi luokiteltava. Vokalistin kulmikas tyyli jakaa taatusti mielipiteit�, mutta ei j�t� toisaalta ket��n kylm�ksi. V�liosan viiden sentin funkkaukset vaikuttavat ensikosketuksessa halvoilta, eiv�tk� koskettimet p��se briljeeraamaan riitt�v�sti, mutta toiston kautta tehot l�ytyv�t ja b�ndin juna puksuttaa kohti auringonlaskun l�ntt�. Chilli L�nsi voisi olla chillimpi, kun kerran kaikki tarvittavat aineksetkin on jo haalittu tiskille.

Mika Roth

---

Egokills: Utopia
My Fate Music

Kymppivuotisiaan pian viett�v� Egokills on p��tt�nyt j�tt�� dystopiat viime vuoden puolelle, joten kuinka muuten k��nt�� pursi kohti kirkkaampaa huomista kuin biisill� nimelt��n Utopia. Eiv�tk� muutoksen tuulet ravistele ainoastaan otsikkoa, sill� Utopia soundaa aivan uudenlaiselta Egokillsilt�, mik� on tietysti ollut tarkoituskin alun alkaen. Tuottajana on h��rinyt enemm�nkin pop-kontakteista tuttu Olli Anttila, mutta eiv�t hippimetallistit valtavirrankaan mukaan ole tyystin loikanneet.

Jos pit�isi k�ytt�� vain yht� sanaa, t�m� biisi on �rock�. Se murisee, r�misee ja m�yry��, ollen kuitenkin samaan aikaan keve� sek� toiveikas. Mik�li kuvaavia sanoja saa k�ytt�� enemm�n, olisi seuraavaksi kutkuttavaa ottaa esiin grunge-kortti, koska varjoja suosiva soundi on selv�sti sukua Seattlen suurille. Vasta t�m�n j�lkeen nostaisin esiin biisin popahtavan p��melodian, joka muuten j�� ��rimm�isen nopeasti soimaan takaraivoon. Egokills tekee jonkinlaista irtiottoa, mutta kuulostaa samaan aikaan t�ysin itselt��n, sek� mik� t�rke�mp��: luonnollisella tavalla raikkaalta.

Mika Roth

---

Erakossa: Unelmia (ei toimistohommia)

Erakossa iski punkrockr�p-kirveens� keskelle voimavirtanippua vajaa kaksi vuotta sitten, kun Lopputekstit-pitk�soitto ilmestyi. Ja se t�lli tuntui pitk��n. Koronavuosi 2020 sujui useampia sinkkuja julkaistessa ja nyt luvataan jo kokonaista kokopitk��. K��rmeennahka-albumi tulee ilmestym��n tammikuun lopulla ja Leevi and The Leavingsin klassisen Unelmia ja toimistohommia -kappaleen er��nlainen jatko-osaksikin katsottava sinkku on rohkea siirto, mahdollisesti turhankin kunnianhimoinen.

Konttori on paikka ikkunakaltereilla. Sielt� on p��st�v� pois � ainakin viikonlopun ajaksi, kunnes maanantaiaamu koittaa j�lleen kerran ja suolakaivos kutsuu. L�ht�idea on loistava ja Erakossa hallitsee tiukan bileraidan rakentamisen, mutta jokin t�ss� nyt m�tt��. Onko se G�stan pitk� varjo, joka olisi kannattanut pit�� poissa, vai ett� nyt taitaa olla liikaa kamaa survottuna reiluun kahteen minuuttiin? Kymmenen pistett� rohkeasta leiskautuksesta, joka tosin p��ttyy mielest�ni ei-niin-kauniiseen alastuloon. Saksan ja It�vallan tuomareilta saattaa silti irrota kahdeksantoista ja puoli pistett�, kun kerran bailataan rockr�p-vaihde silm�ss�.

Mika Roth

---

Heea: Turvav�lii
Musakonttori

Ajankohtaisesti nimetty Turvav�lii on helsinkil�isen laulajan ja esiintyj�n, Heean, debyyttisinkku. Heea on kuitenkin kaikkea muuta kuin kokematon, sill� h�nell� on vankka tausta ooppera- ja musikaalimaailmassa. Kokemusta l�ytyy useammankin kaupunginteatterin produktioista, mink� lis�ksi h�n on kuulunut my�s Savonlinnan oopperajuhlakuoron riveihin. Turvav�lii on kuitenkin t�ysin uudenlainen avaus, ja vaikka Heea on jo aiemmin esitt�nyt pop-covereita, on Turvav�lii uusi s�vellys.

Oopperan saralla kunnostautuneeksi vokalistiksi Heea osaa pit�� ns. oopperamaiset maneerit n�kym�tt�miss�, eli nyt menn��n popin s��nt�jen mukaisesti biisi edell�. Turvav�lii onkin hiljaisen, modernin, urbaanin ja elektronisesti s�vytetyn popin valioyksil�, jossa t�rkeint� on intiimi ilmaisu ja kappaleen oikealla tavalla pienen� pit�minen. Aihe on ikiaikainen, eli rakastumisen vaarallisuus, sill� jos avaa syd�mens� avaa my�s suojauksensa, noin raadollisesti ajateltuna. Kertoja on selv�sti kahden vaiheilla ja kaipaa turvav�li�, mutta samalla mahdollisuuksien loputtomuus kutkuttaa.

Mika Roth

---

Jontte Valosaari: S� et tunne mua
Playground Music Finland

Jontte Valosaari ei ymm�rt��kseni ole julkaissut pitk�soittoa sitten vuoden 2013 Haastajan, mutta sinkkuja herralta tuntuu tipahtelevan tasaisen harvakseltaan. Vajaan kahden vuoden takainen Yksin, mutten yksin�inen osoitti Valosaaren taitavan yh� modernin popin salat, ja my�s nyt tuottajan postia on hoitanut Kalle �Kashwell� M�kipelto.

Ilmavan ja eloisan biisin soundit ovatkin kielt�m�tt� kohdillaan, ja j�lleen kerran rajat modernin popin ja ns. iskelm�popin v�lill� ovat vaikeasti nimitett�vi�. Ovelasti termej� py�rittelev�n tekstin voi ymm�rt�� parillakin eri tavalla, eik� puhekielen k�ytt� vaikuta lainkaan p��lle liimatulta. Yht��lt� S� et tunne mua -kappale on mit� selvin kannanotto ennakkoluuloja vastaan, mutta toisaalta se voi olla my�s k�denojennus toista kohden aivan erilaisessa kontekstissa. Niin tai n�in, isosti soiva ja runsasta kaikualaansa hy�dynt�v� kertos�e on se kohta, jossa biisi joko tarttuu tai ei. Kyll� t�t� pitk�soittomitassakin voisi vallan mainiosti kuulla.

Mika Roth

---

Kolorado: Unelma

Mennyt vuosi on ollut monille vaikea ja haastava, joten yksi musiikin teht�vist� � jos moisia mill��n taiteenlajilla sen kummemmin edes on � on tuoda valoa ihmiskunnan arkeen. Tuosta kulmasta tarkasteltuna Koloradon AOR-vetoinen kevytrock on kuin t�ydellinen l��ke t�h�n ep�t�ydelliseen aikaan. Nyt n�et ollaan h�peilem�tt�m�n hyv�ntuulisia ja voittamattomia, sellaisella positiivisella tavalla siis.

Ent� kuinka luodaan t�ydellisyytt� hipova AOR-hitti? Kaavan ainesosat vaikuttavat vaarallisen/vakuuttavan tutuilta. Otetaan kaksi kourallista Totoa, saman verran Rocky-elokuvien soundtrackeille kuolemattomaksi muuttunuttta Survivoria ja veivataan kaikki Roxettelta lainatussa kulhossa. Eik� tietenk��n unohdeta ripotella pintaan modernimpia synarock-rouheita. Lopputulos? P��riffi on t�ytt� taikaa, valmistustavan salat hallitaan mit� ilmeisimmin suvereenisti ja soundit ovat tietenkin kohdillaan. Raivostuttavan vastustamaton ja suunnattoman nostattava menopala, josta kannattaa vain digata puhtain syd�min pilottipeililasit p��ss� ja Top Gun -paita p��ll�. Mit� sill� on v�li�, mit� muut ovat touhusta mielt�.

Mika Roth

---

Kuun Pime� Puoli (feat. Plu!): K��rme

Onko tilanne tosiaan se, ett� jokaisen parisuhteen suojaisassa puutarhassa on mustasyd�minen ja petollinen k��rme piilossa. Liero ja kiero matelija, joka kylv�� riitaa, ep�luuloa sek� inhoa? Tuota pohtii Kuun Pime� Puoli uudella sinkullaan, jolla feattaamaan on kiinnitetty syna-taituri Plu! Onko aiemmin �rh�kk�� rockmetallia suosinut Kuun Pime� Puoli siis loikannut synapopin puolelle aitaa?

No ei nyt sent��n, sill� oikeasti K��rme on tuhti rock-biisi, jota vain tuetaan nyt hieman totutusta poikkeavin keinoin. Ja omasta puolestani synien pulputus kitaroiden takana on tulkittavissa k��rmem�iseksi supatukseksi, yhdest� kulmasta pohdittuna. Se kun on jotain jota et varsinaisesti kuule, mutta joka kuitenkin on siell� taustalla kiskomassa naruista. V�liosassa vauhti tipahtaa ja nahka luodaan uudestaan tuosta vaan, mik� antaa svengaavalle ja vaaraa uhkuvalle raidalle lis�voimaa. Vaarallista, uutta myrkky�, jota voisi nauttia toisenkin annoksen. Ja vaikka kolmannen, kiitos.

Mika Roth

---

Kyl�tie: Pohjanmaalle
Syys Records

Melko kansallisromanttisen nimen itselleen ottanut Kyl�tie on Sein�joelta kotoisin oleva artisti, jonka raitilta l�ytyy ainakin iskelm�vivahteista poprockia. Ensimm�inen sinkku on rakkauslaulu ja ylistys omien lapsuudenmaisemien vetovoimalle, joka ei ole koskaan lakannut vet�m�st� kertojaa taka puoleensa. Etel�st� tuttuihin maisemiin palaava kertoja n�kee tietysti kaiken liev�sti v�ritetyin lasein, mutta eik� niin tee meist� jokainen vastaavassa tilanteessa?

Pohjanmaalle on kuin pala perisuomalaista kansallismaisemaa keskell� periamerikkalaisen countryn preerioita � tai toisinp�in. Ilmaisussa on kiistatta selv�� iskelm�n taikaa, vaikka pohjat onkin valettu modernihkon poprockin aineksilla. Kertojan ajaessa autolla kohti kotiaan on helppoa n�hd� teiden vierill� aukenevat peltoaukeat, melodisen kitaran piirrelless� knopflermaisia kuvioitaan ja taustalaulajien hymistess� juuri oikeissa kohdissa. Nostalgiaa, pehme�� kitarasoundia ja t�sm�lleen oikeat sanat oikeassa j�rjestyksess�.

Mika Roth

---

Lunar Holmen: Story

Lunar Holmen iski t�ysin puskista melkoisen �ss�n p�yt��n, mutta onhan herra toisaalta ansioitunut elektronisen rockin saralla jo aiemminkin. Lunar Holmen on n�et Joonas Holm�nin elektroninen persoona, joka aiemmassa el�m�ss� tunnettiin nimell� Lunar Hippo. Nyt Lunar on kuitenkin jotenkin uudelleensyntynyt, tai ainakin perint�tekij�iden j�rjestyst� on hieman muokattu. Kuulostaako h�mment�v�lt�? Ei h�t��, niin kuulostaa itse biisikin � ja silti pid�n siit�.

Story on vokooderilla, tai jollain sen tapaisella vokaalien muokkaussysteemill�, v�rittynyt raita, joka muistuttaa kovasti elektrorockin alkuajoista. Muodon osittainen k�mpelyys on arvatenkin tarkkaan harkittua, eik� retroinen soundimatto toisaalta peit� sit� tosiasiaa, ett� kaiken ytimess� on jokaisella pytyll� puksuttava rockbiisi. Toukokuuksi luvattua Kreissack-pitk�soittoa promoava sinkku onkin kuin nuoren Front Line Assemblyn ja Depeche Moden yhteent�rm�ys, jossa kukaan ei j��nyt eloon, mutta kaikki palasivat takaisin elektrozombeina.

Mika Roth

---

Moongas: X For a Face

Kuusta taitaa aikanaan l�yty� monenlaisia kaasuja sun muita eri olomuodoissa ilmenevi� mineraaleja, mutta Moongas ei seikkaile ulkoavaruuksissa vaan on psykedeelist�, progehtavaa ja toisinaan my�s hieman jazzahtavaa rockia luova trio. Sinkun harvoissa saatesanoissa korostetaan rumpali Francesco Raimondin italialaisuutta, mutta kyll� basisti Matti Stenvall ja kitaristi/vokalisti Antti V��r�l� ansaitsevat my�s tulla mainituiksi t�m�n l�hes seitsem�nminuuttisen sinkun ansiosta.

Aiemmin ainakin yhden sinkuran julkaissut trio vie musiikkiaan rytmi edell�, kimurantin ja svengaavan soiton luodessa mielleyhtymi� vaivattomasti Primusin suuntaan. Tosin Moongasin vinous ja kummallisuus ovat omanlaistaan, pohjoisen notkean kankeuden p��stess� aina jotenkin niskan p��lle. Biisih�n kyll� rymistelee ja puksuttaa eteenp�in kuin tyhj�� vain, mutta samalla rattaissa on soundillista tomua ja ruostetta, joka pit�� kaiken turhan siisteyden loitolla. H�mment�v��, kiinnostavaa mutta h�mment�v��.

Mika Roth

---

Mustan Kuun Lapset: Matkalainen

Maailma muuttuu ja muuttaa, kuten tavataan sanoa. Kotimainen pitk�n linjan metallib�ndi Mustan Kuun Lapset on julkaisemassa seitsem�tt� albumiaan helmikuun lopulla, ja tuleva Kruunu-levy on t�ysin akustinen. Matkalainen on tulevan kiekon ensimm�inen sinkkulohkaisu, jolla muuntunut paletti esitell��n laajemmin. Voiko metallia siis tehd� k�yr�torvin, suurin kelloin ja jouhikkoa sahaamalla?

En kiist� ettenk� olisi h�mmentynyt ja yll�ttynyt siirrosta, jonka Mustan Kuun Lapset tekee, mutta lyhyen totuttelun j�lkeen uudistunut tyyli ja ilmaisu tuntuvat istuvan ryhm�n pirtaan loistavasti. Matkalainen on synkk� kappale, jonka p��henkil� � tai hahmo � on ymm�rt��kseni itsens� viikatemies. Aiheen on siis vanha kunnon kuolema, sen v�ist�m�tt�myys ja toisaalta v�ltt�m�tt�myys, jotta ikuinen kierto voi jatkua, sek� tietysti kaikki n�ihin liittyv�t, toisinaan hyvinkin ristiriitaiset tunteet. Upea biisi toimikoon vakuuttajana siit�, ett� vain uudistumalla voi v�ltt�� kuolon ennenaikaisen kopsautuksen.

Mika Roth

---

Nununu: Kiire

Elektronisen popin urbaanilla ja modernilla laidalla taiteileva Nununu oli viime vuonna per�ti kolmeen otteeseen esill� Desibeli.netin sivuilla. Kierroksista jokainen j�i mieleen tavallaan, mutta kes�ll� ilmestynyt Miten voisin muuta taitaa olla allekirjoittaneelle sinkuista rakkain. Tai oli ainakin siihen asti, kunnes kuulin Kiire-kappaleen ensi kertaa.

Kiire, jatkuva ajan k�sist� karkaaminen, p��lle painavat deadlinet, vilkuilet kelloa ja luurin n�ytt��, kiire. Mik� voisi summata osuvammin nykyihmisen tik-tak-tik-tak -el�m�n kiroja sek� siunauksia, kuin tuo yksi valtaisa sana. Kiire. Nununu k�ytt�� elektronista setti��n v�h�eleisesti, biisill� itsell��n ei ole kiire, l�mmin laulu on oikeastaan per�kk�in sijoitettuja, hiljaisesti lausuttuja sanoja, kaikki on ahdasta ja tilavaa samaan aikaan. Koukut rakentuvat p��llekk�isist� soundeista, jyrnytt�vien koneiden jauhaessa omissa sykleiss��n, mutta enemp�� ei nyt(k��n) tarvita. T�lle biisille kannattaa antaa aikaa.

Mika Roth

---

Revengine: Temporary
Ruined Entertainment

Taannoin Desibeli.netin haastateltavanakin viiv�ht�nyt etel�pohjanmaalainen rockmetalliryhm� Revengine lupaili juttutuokion aikana uusien tuulien puhaltavan b�ndin leiriss� isomassakin mittakaavassa. Tietysti syksyn puolella ilmestynyt Depressm-sinkku jo antoi jotain osviittaa, mutta silti Temporary p��si yll�tt�m��n niin tyylill��n, soundeillaan kuin rakenteellakin.

L�hemm�s viitt� minuuttia kellottava kappale on rauhallinen, mutta samaan aikaan jotenkin raskaalla askeleella taivaltava, vaikka mit��n j�risytt�vi� elementtej� ei mukana olekaan. Biisi� voisi kutsua jopa er��nlaiseksi balladiksi, sill� keski�ss� ovat s�hk�kitarasta irrotetut, hajanaiset ja p��osin s�risev�t ��net, sek� vokalistin paremminkin lausumat kuin laulamat rivit. Tunnelmallisuus on pahaenteist�, rauhallisuus uhkuu uhkaa, n�enn�inen seesteisyys on samaan aikaan kaunista ja kylm��v��. Eli toisin sanoen: mit� upein, poikkeuksellinen ja erilainen kappale. Askelmerkit tulevaa kolmatta pitk�soittoa silm�ll� pit�en tuntuvat olevan vaarallisen hyvin kohdillaan.

Mika Roth

---

SeRoosa: Horros

Persoonallista soolouraa luovan SeRoosan edellisest� sinkusta on kulunut jo l�hemm�s vuosi, mutta lahtelaisen rap-artistin Is�-sinkku on yh� tuoreessa muistissa. Kuten tuolloin my�s nyt SeRoosa kulkee genrejen v�livy�hykkeill�, soundillisen moderniuden ja tarinallisen tummas�vyisyyden m��ritt�ess� kokonaisuuden harmaita rajoja.

Horros voidaan n�hd� reaktiona kuluneen vuoden hulluuteen ja sen luomaan uuteen uljaaseen maailmaan, mutta ongelmia tihkuvat lyriikat ovat tietysti monitulkintaisempiakin � jos niin vain valitsee. Kappaleen tyylillinen minimalismi on miltei brutaalia, harvojen ja valittujen soundien sek� jippojen rakentaessa usvasta keh�n melodian ymp�rille. Vokaalit esitet��n selke�sti, ja silti kertoja astuu samaan aikaan hieman sivuun soundien kolkon maailman edest�. Kyseess� on herk�sti saavutettu tasapaino, jonka ansiosta Horros kasvaa osiaan vavahduttavammaksi kokemukseksi.

Mika Roth

---

Silvernite: Danger Zone

Mik� oli parasta 80-luvussa? Jos suomalais-kreikkalaiselta Silvernite-yhtyeelt� kysyisi asiaa, niin vastaus olisi luultavasti: kaikki. Kultaisella ja kuumeisella 80-luvullahan mopo l�hti keulimaan etenkin musiikin saralla, kun synia tungettiin jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan, eik� muovisuudelle ollut olemassa yl�rajaa. Tai ainakin se osa kasarista on j��nyt el�m��n j�lkipolville.

Silvernite on julkaisemassa kokonaista konseptialbumia, jonka yhteydess� tarina ilmestyy tietysti my�s sarjakuvana, kuinkas muutenkaan. En l�hde t�ss� kuitenkaan sen kummemmin ruotimaan intergalaktisen turpasaunan kiemuroita, vaan keskityn musiikkiin. Kasarihardrockia, synarockia ja melodisia koukkuja, joista on helppo l�yt�� niin Totot, Def Leppardit kuin Foreigneritkin. Biisin j�nnite kohoaa ja kohoaa, kunnes kolmen minuutin tuolla puolen jokainen lasikatto on jo antanut periksi. Kelpo melodia, asenteikas naisvokalisti ja riitt�v�sti s�hk�kitaraa kiippareiden p��lle, niin kyll�h�n se kulkee kuin Miami Vicen kytt�kaksikko Crockettin Ferrarilla.

Mika Roth

---

Tammela 33100: Iankaikkisesti

Tammela 33100 on julkaisemassa helmikuussa uutta albumiaan, joka ainakin t�ss� suunnassa on kovasti odotettu tapaus. Kolmen vuoden takainen Valoa kohti on kasvanut vuosi vuodelta, joten mit� kaikkea tuleva Muistan vain astuneeni sumuun -pitk�soitto tuleekaan tarjoamaan? Sinkuksi valikoitu Iankaikkisesti on herkk� pop-balladi rakkaudesta, mutta nyt normaalit mustat ja valkoiset ovat muuttuneet harmaan lukuisiksi s�vyiksi.

Iankaikkisesti soi hiljaisena ja sopuisana, se on sovitettu herkin k�sin ja n�in itse lyriikoille lankeaa merkitt�v� osa huomiosta. Ja silti, samaan aikaan ��rimm�isen pienin vedoin ja harvoin painopistein luotu sovitus on kappaleen toinen t�hti. Sovitus antaa pianon, kielisoitinten ja jousien varata itse kunkin itselleen juuri sopivan palasen, mutta tarpeeton r�nsyily pidet��n tiukasti kurissa. Tasapaino on saavutettu niin musiikillisesti kuin tekstiss�kin, joten j��n mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Mika Roth

---

TANELi: Nakna

H�ik�ilem�tt�m�n tanssittavaa ja silti riitt�v�n katu-uskottavaa rockia luova TANELi on kahden pitk�n linjan tekij�n, Daniel Jakobssonin ja Taneli Tulkin musiikillinen yhteent�rm�ys, jonka ilmaisu iskee sek� tunteisiin ett� lanteisiin. Laulukielen� palvelee toinen kotimainen, jota osataan k�ytt�� sulavasti sek� sujuvasti. Debyyttisinkun syvemp�� syntyhistoriaa ei l�hdet� avaamaan, joten puhukoon musiikki omasta puolestaan.

Kolmen minuutin mittaan puristettu Nakna pist�� heti alkusekunneissa groovekoukkua kainaloon, bassolinjan veivatessa edestakaisin. Minuutin kohdilla isosti soivat kitarat tulevat kuvaan mukaan hetkeksi, kun kertos�keen vasarat hakkaavat aikansa, mink� j�lkeen siirryt��n taas vaanimaan hiljaisempiin asemiin. Taustalla voi havaita my�s pient� kosketinjippoa, joka j�� onnistuneen loppurytin�n my�t� kummittelemaan mieleen, kuten toimivilla koukuilla on tapana. Ensimm�iseksi sinkuksi Nakna haiskahtaa jo napakympilt�, joten nyt kannattaa pist�� nimi yl�s ja odotella mahdollista jatkoa saapuvaksi.

Mika Roth

---

Timo Lassy & Teppo M�kynen: Calling James (live)
We Jazz Records

Antakaa saksofoni ja kunnon rumpusetti, eik� muuta sitten tarvitakaan. Ei ainakaan, jos soitinten ��relle asettuvat Timo Lassy & Teppo M�kynen. We Jazz -festivaalilla purkkiin pistetty livenumero ennakoi We Jazz Recordsin ensimm�ist� vuoden 2021 julkaisua, joka tulee olemaan duon tupla-albumi. Mik� parhainta, tuon helmikuussa ilmestyv�n laitoksen tulee my�hemmin saamaan jopa vinyylin�, mutta keskityt��n nyt ensin sinkkuun.

Jazz on siis homman nimi, duo on kombon muoto ja Calling James kellottaa p��lle kuusi minuuttia, eli kyseess� ei ole aivan perinteinen sinkura. Kummalliseksi tilanteen tekee my�s se, ett� nelj�n minuutin kohdilla koittaa valeloppu, jonka j�lkeen kuumeinen soitto jatkuu viel� l�hemm�s kaksi minuuttia, kunhan kone l�htee uudelleen k�yntiin. Yhdest� kulmasta tarkasteltuna t�m� on sopivan pienesti soivaa, mutta samaan aikaan briljeeraavaa sek� taitavasti naksuvaa. Rummut ja saksofoni v��nt�ytyv�t loistavasti toistensa ja rytmin mukana. Huh-huh!

Mika Roth