Pienet

Sinkut - Helmikuu 2021

08.02.2021


Folkjykä: Tyttö Folkjykä: Tyttö

Folkjykä täräytti vuosi sitten ihmeteltäväksi yhden miehen akustisen varaventtiilin, joka toimi terapiafolkkoneena. Folkjykän EP-levy avasikin rohkeasti luvun, jota uusi sinkku nyt osaltaan täydentää. Kolmen minuutin radio- ja markkinaystävällisen mitan asettamat rajat eivät ole oikeastaan minkäänlaisia rajoja, kun Folkjykä vyöryttää kurkkuäänisen biisin ihmeteltäväksi.

Saatesanoissa Tyttö-sinkkua kuvataan rytminsä puolesta hypnoottiseksi, ja tuo väite on helppo myös allekirjoittaneen allekirjoittaa. Muinaisuutta uhkuva rytmi ja poljento näet vievät aatokset jonnekin luolamiesaikoihin saakka. Kaukaisiin hetkiin, jolloin vasta ryhdyimme tarkemmin tiedostamaan ympäröivän maailman ihmeellisyyden. Isosta maailmasta varoittaa myös kertoja, joka yrittää suojata tyttöä maailman pahuudelta, raskaalla tavalla keveiden äänien muodostaessa vastavoimien navat. Nämä ovatkin uniikilla tavalla järjestäytyneitä ääniä jostain runouden, romuluisen folkin ja shamanistisen loihdinnan tienoilta.

Mika Roth


Heidi Simelius: Upee Heidi Simelius: Upee

Soulahtavaa poppia ei ole tässä murheiden vaivaamassa maailmassa koskaan liikaa, ei ainakaan tähän aikaan vuodesta. Viime keväänä Heidi Simelius avasi soolouransa isosti soivalla Tähän jää -balladilla. Tällä erää soundi ei yllä aivan James Bond -sfääreihin saakka, mutta Upee on siitä huolimatta räväkkä, elämän iloa pirskahteleva voimaantumisen julistus.

Suomalaisugrilaiseen luonteeseen kuuluu olennaisena osana se, ett√§ oma kynttil√§ pidet√§√§n visusti vakan alla. Omaa erinomaisuutta ei julisteta, olisi siihen sitten vaikka kuinka hyv√§t perusteet. Upee rikkoo tuon tradition, sill√§ eroprosessista toipuva kertoja huomaa vahvuutensa, vaikka onkin rikkin√§inen ja toisinaan yksin. Antaa siis noppien tippua ja tartutaan el√§m√§√§n, kun viel√§ elossa ollaan ‚Äď siin√§ osapuilleen sanoma, joka on kielt√§m√§tt√§ sanomisen arvoinen. Pienet r√§pit v√§liosassa ja urbaanisti svengaava soundi nostavat fiilist√§. T√§st√§h√§n tulee hieman mieleen Michael Jacksonin kulta-aika, mutta h√§nh√§n olikin popin kuningas.

Mika Roth


Hugo Soniver: Summeri soi Hugo Soniver: Summeri soi
4RPA Entertainment

Jossain trapin ja hip hopin vaikeasti rajattavilla välimailla taituroiva Hugo Soniver tekee ensimmäisellä sinkullaan parikin asiaa selväksi. Ensinnäkin koripallo on se laji, joka saa Hugo Soniverin sykkeen nousemaan, toisekseen hyvä biisi pystytään takomaan alle kolmeen minuuttiin, kun vain löytyy taitoa ja tahtoa.

Koripallo antaa kieltämättä mukavan pamauksen osuessaan parkettiin, mutta koritelineen kolinaa ei tällä siivulla kuulla. Jokainen heitto näet lentää sukkana läpi, eikä Hugo myöskään muulla tavoin pidä kynttiläänsä vakan alla. Biisin rytmikoukku ja pieni klingahduskuvio jäävät jo kerrasta kummittelemaan mieleen, eikä siivu heikkene edes raskaammassa toistossa. Savolaislähtöinen ja tätä nykyä Vantaalta käsin operoiva artisti aloitti musiikillisen uransa viime vuonna, joten matka on vasta aluillaan. Nähtäväksi jää kuinka monta kolmen pisteen koria herra tuleekin vielä upottamaan kotimaisilla musiikkikentillä, alku ainakin lupaa pisteilottelua.

Mika Roth


Hullunkruunu: Alku Hullunkruunu: Alku

Hullunkruunu on nokialainen duo, jonka debyyttisinkku yllätti kuin varoittamatta saatu lämmin halaus. Kaksikon musiikkia luonnehditaan saatesanoissa americanaksi, jonka lievä tummasävyisyys selitetään suomalais-melankolisella kierteellä. Kieltämättä preerioiden ja loputtomien peltoaukeiden avaruus saa pohtimaan suuren veden tuolla puolen löytyvää ihmemaata, jota kauniisti rullaava biisi maalailee taivaanrantaan suosiollisilla väreillä.

Alku on hienosti kohti loppuaan kasvava ja tuntoja nostattava biisi, joka osataan kuitenkin pitää riittävän pienenä. Kappale vaikuttaa jopa lievästi folkahtavalta, vaikka kuulasta soundimaailmaa on rakennettu kerros kerrokselta, yksityiskohtien kohotessa kuuntelukertojen karttuessa pintaan. Antti Isosompi on löytänyt koskettavan kulman nopeasti ohikiitävään hetkeen, joka ei välttämättä olekaan niin ohikiitävä. Isosompi ja Niina Sirén laulavat riipaisevan täydestä sydämestä, eikä elämän ihmeellisyyttä korostava kappale selitä itseään turhaan puhki. Melkoinen debyyttisinkku, joka saa odottamaan innolla jatkoa.

Mika Roth


Jere Ijäs ja Monacon työväen palloilijat: Ikuinen tammi-helmi-maalis Jere Ijäs ja Monacon työväen palloilijat: Ikuinen tammi-helmi-maalis
Texicalli Records

Mit√§ meille j√§√§, kun joulun pyh√§t ja uudet vuodet ovat takana, ja toisessa suunnassa vappuun on viel√§ lohduttoman pitk√§ aika? Se on sit√§ sohjoa, pitk√§√§ ja kylm√§√§ talvea, sek√§ loputtomia iltoja, jolloin lapaset, sormikkaat, keng√§t ja ulkohousut ovat pattereilla kuivumassa. Ikuinen tammi-helmi-maalis ‚Äď tuskinpa tuota voi t√§t√§ osuvammin sanoa, ja muodoksi on tietysti valittu melankolialla lumipesty kitarapop.

Jere Ijäs ja Monacon työväen palloilijat ei kuitenkaan ainoastaan murehdi jäätyneen loskan ja huuruisten lasien takana, vaan osaa nähdä kaikessa tässä myös jotain hienoa. Näin vaikka työporukan kanssa kohti lounaspaikkaa liukastellessa saattavat lapsuuden talviriemut olla kaukana. Kuinka voisi oppia taas nauttimaan ikuisesta tammi-helmi-maalis -maailmasta, jossa kaikki on jäätynyt tavallaan aloilleen? Pitäisi kaiketi löytää oma sisäinen lapsi, joka laskisi Stigallaan pois jopa ne työkiireet ja muut elon tuskat, jotka kummittelevat jokaisen lumikasan takana.

Mika Roth


Johanna Rutto: Unleash the Madness Johanna Rutto: Unleash the Madness

Siitä on lähes päivälleen vuosi, kun tutustuin artistiin nimeltä Johanna Rutto. Melodisen metallin powerimmalla puolella viihtyvä laulajatar latasi Steal Your Soul -sinkkuunsa sellaisen määrän newtoneita, että oksat poikki ja puoli Siperiaa perään. Uuden metallikärjen on kirjoittanut monissa metalliliemissä karaistu Vili Rantanen, joten palasten pitäisi olla kohdillaan.

Heavy metalin perinteit√§ kunnioittava Unleash the Madness paukutetaan reiluun kolmeen minuuttiin, perinteisen ‚Äď ja kiistattoman mehukkaan ‚Äď kitarasoolon tipahtaessa maisemaan jo kahden minuutin virstanpylv√§√§n j√§lkeen. Kappale on kaikin puolin nopea, armoton ja iskev√§, mutta samaan aikaan soundeiltaan selke√§. Lopun v√§liosasuvanto j√§rjest√§√§ palikat kohdilleen, ennen kuin viimeinen hy√∂kk√§ys k√§ynnistyy, eik√§ tuttu kaava vaikuta t√§ss√§ kohdin mitenk√§√§n ennalta-arvattavalta. Energiamittareiden neulat napsahtavat kaakkoon, eik√§ p√§√§melodian tarttuvuudessakaan ilmene ongelmia, joten vuosi 2021 potkaistaan komeasti k√§yntiin t√§ss√§ leiriss√§. Pinnat viel√§ taiten t√§h√§n p√§iv√§√§n p√§ivitetyist√§ soundeista.

Mika Roth
Julian Faith: Sorrow Wing Julian Faith: Sorrow Wing

Julian Faith on soolouraansa käynnistelevä artisti, jonka ensimmäinen sinkku sijoittuu tyylillisesti sangen vaikeasti määriteltäville seuduille. Komean ja suomalaisugrilaiseen makuun sopivan tuskaisen lauluäänen omaava mies kun pistää hitaalla startillaan arviosedän adjektiivivaraston testiin.

Yhtäältä hitaamman puoleinen biisi on selvä balladi, mutta elektronisen koleat ja kaikuvat elementit tuovat esiin dark elektron ja dark ambientin kaltaiset termit. Vokaalit ovat vahvasti edessä ja alati läsnä, modernia kohinaa ja rahinaa ripottelevien synien jäädessä säestäjän rooliin. Tulkinnassa on samaan aikaan runsaasti voimaa ja haurautta, jolloin kuulijan on helppo asettua oletettavasti siipeensä saaneen rakkauden saappaisiin. Tai saattaahan aiheena olla kaltoin kohdeltu toripulu, kukin tehkööt omat tulkintansa. Tulkintaa sen sijaan eivät kaipaa lopun rankemmat vivahteet, jotka henkivät lämpöä taatusti useammankin goottirokkarin sydämeen. Kyse on pienen pienistä siirtymistä, mutta viestit löytävät taatusti kohteensa. Mielenkiintoista.

Mika Roth


Kaarnalaivuri: Kuka tähtenä taivaan loistaa Kaarnalaivuri: Kuka tähtenä taivaan loistaa

Kaarnalaivuri julkaisi vuonna 2016 osittain lujaakin potkineen Seinän takana on toinen maailma -pitkäsoiton, joka tosin mielestäni kärsi tarpeettoman hinkatusta ja siloisesta äänimaailmasta. Tässä välissä duosta oikeaksi bändiksi kasvanut yhtye lupaa rockin paukkuvan kovemmin tulevalla pitkäsoitolla, jolla on toki tilaa myös balladeille.

Kuka t√§hten√§ taivaan loistaa -biisi kertoo ihmisest√§, jolla on kenties liikaakin vaikutusvaltaa siin√§, kenest√§ tulee t√§hti ja kenest√§ ei. Mit√§√§n sen tarkempia koordinaatteja ei anneta, mutta ehk√§p√§ tosi-tv:n musiikkikisat ovat toimineet innoitteena ‚Äď ken tiet√§√§. Sen kuitenkin tied√§n itse, ett√§ t√§ss√§ biisiss√§ on parikin loistavaa koukkua. Akustinen kitara ja pamahtelevat rummut saattavat maalailla Bon Jovia taustalle, mutta stadin slangi ja rouheaksi intoutuva s√§hk√∂kitara pist√§v√§t leveyspiirit kohdilleen. Kertos√§keess√§ tarrapinnat t√§ytt√§v√§t my√∂s nuotteja, mink√§ lis√§ksi hattua on nostettava ilmavasta sovituksesta. Paljon tapahtuu, eik√§ soundi/info -√§hkyst√§ ole silti tietoakaan.

Mika Roth


Kallio Underground: Kirkas puoli Kallio Underground: Kirkas puoli
3rd Rail Music

Kallio Underground on kiistatta suomiräpin legendaarisimpiin rap-yhtyeisiin lukeutuva nimi, joka teki paluun pitkän tauon jälkeen. Vuonna 2021 Kallio Undergroundin muodostavat monissa rap-liekeissä karaistut Petos ja Jontti, joiden tulevan albumin nimeksi on valittu Kirkas puoli. Nimihän viittaa neljäntoista vuoden takaiseen Pimeä puoli -pitkäsoittoon, jonka julkaisun jälkeen maailma on muuttunut ja muuttanut.

Ihminen on rakennettu ovelalla tavalla, sill√§ meiss√§ kaikissa (tai ainakin l√§hes kaikissa) on omatunto. Tied√§mme koska teemme oikein ja koska teemme v√§√§rin, eiv√§tk√§ s√§√§nn√∂t ole kovinkaan vaikeat ‚Äď paitsi ett√§ ovat. Ahdistavilla soundeilla ja viilt√§vill√§ riveill√§ varustettu biisi on kuin laukaus kohti maailman ydint√§, koko sivilisaatiomme syd√§nt√§, jota jokin tuntuu jatkuvasti m√§d√§tt√§v√§n. Kolkon raidan nelj√§ minuuttia tippuvat kuin avaruusalus mustaan aukkoon, hitaasti, viivytellen ja sit√§ varmemmin. Tervetuloa takaisin Kallio Underground, nyt jos koska tarvitsemme kirkasta puolta ja ohjaavaa valoa.

Mika Roth


Karri Lehtonen: Ullanlinnan valssi Karri Lehtonen: Ullanlinnan valssi
Young Diamond Creative

Karri Lehtonen on Helsingin Kalliossa vaikuttava tarinankertoja-muusikko, joka luo tarvittaessa isosti soundaavaa poprockia. Tai vaikka urbaanin iskelmäfolkin ja rock operan hybridiä, jos tilanne ja tarina niin vaativat. Ja Ullanlinnan valssi on vaatinut yllättävän runsasta maalipaletin käyttöä, isosta kankaasta nyt puhumattakaan. Mainittakoon vielä että Lehtosta on sparrannut itsensä Jarkko Martikainen, minkä ansiosta Lehtonen on karistanut ns. normin pölyt pois tarinankerrontakengistään.

Ullanlinnan valssi on kieltämättä valtaisa biisi, jonka rönsyilevä, barokkimainen ja kulmikas pop-ooppera losautti jauhot suuhun ensikuuntelulla. Reiluun neljään minuuttiin on survottu folkahtavaa tarinankerrontaa, rämisevää stadionrockin rosoa ja tietenkin pientä kritiikkiä itseään liian täynnä oleville ihmisille. Iloiset ripaukset chansonin, kersantti Pippurin ja 60-luvun undergroundin purnukoista ja kasassa on jotain unohtumatonta. Tämähän on oikeasti virvoittavan sulaa hulluutta, jossa ns. normeille ja säännöille annetaan pitkät. Stadionluokan akustista folkpoprockia täysin omilla korteilla, nopilla ja numeroilla.

Mika Roth


Lettoman: Letto Song Lettoman: Letto Song

Suo, kuokka ja wanha kunnon blues, siinähän se oleellinen on. Tai tämä lienee ainakin vastaus, mikäli asiaa sattuu kyselemään Lettomanilta, eli Antti Pasaselta. Lettohan on siis puuton suo, josta em. kuokalla saa muokattua peltoa, tai sitten suon äärellä voi kitara kourassa kaipailla menneiden päivien, onnen ja ehkä rakkaankin perään.

Letto Song on surumielisen veikeä siivu alkuperäisen bluesin ravinnerikasta multaa, joka on saatettu maailmaan lähinnä akustisen kitaran sekä valittavan laulun keinoin. Taustalla kyllä rynkytetään pientä rytmiä bassolla ja rummuilla, mutta painotus on sanalla ’pientä’. Oman pikantin makunsa bluesliemeen tuo slidekitara, joka olisi kannattanut nostaa ehkä paremminkin esille näin karussa maisemassa. Tulevaisuudessa Lettoman pohtii tosin jopa soundin pelkistämistä entisestään, joten ehkä tämä ensimmäinen sinkku tulee myöhemmin edustamaan projektin soundillisesti monipuolisinta antia. Kulmikas ja hellyttävän romuluinen biisi, josta ei osaa oikein olla pitämättäkään.

Mika Roth


Moses II: The Golden Calf Moses II: The Golden Calf

Nyt on nimeämispolitiikka kohdillaan. Moses II niminen yhtye ja biisinsä The Golden Calf? Tätä herkullisemmaksi ei hehkutus enää mene, mutta mitä löytyy kirjainten takaa? Moses II on omien sanojensa mukaan 70-luvun progen jättiläinen 2020-luvulla, eli irrottakaa turvavyönne ja sytyttäkää savukkeenne, äänimatka halki aikojen on alkamassa.

The Golden Calf on ensisijaisesti rock-biisi, mutta tämä rock-siivu perustuu Bachin Toccata ja Fuugaan D mollissa. Kyllä, luit oikein. Kuinka kukaan uskaltaa, kehtaa ja arvaa koskea näin ikoniseen klassisen musiikin monoliittiin? Ennen kuin annetaan kivien kuitenkaan lentää halki ilman, nostan esille kaikkein merkittävimmin puolustuksen: Moses II on saanut rock-koneensa toimimaan, eikä tässä tanssita mitenkään Johann Sebastianin haudalla. Yhtye ei tee pilkkaa tai turvaudu halpoihin temppuihin, vaan kunnioittaa omalla tavallaan mennyttä, mutta tekee kaiken samaan aikaan omalla tyylillään. Alkuperäinen on tietysti aina alkuperäinen, mutta alkupisteestä voidaan piirtää vaikka minkälaisia kaaria, joiden arkkitehtuuri entisestään korostaa alkuteoksen voimaa.

Mika Roth


Musta Valo: Morfiini Musta Valo: Morfiini
Kaakao Records

Tummaa post-poppia soittava Musta Valo oli niitä harvoja valon tuikahduksia viime keväänä, kun bändin Tuleville sukupolville -albumi ilmestyi keskelle pandemian lamaannuttamaa maailmaa. Poikkeuksellisesta tuli sittemmin normaalia, mutta onneksi bändi jatkaa eteenpäin ja Morfiini-sinkulle luvataan jatkoa jo kevään aikana.

Ent√§ mist√§ Morfiinissa on kyse? Kappaleen kertoja kokee olleensa vain kipul√§√§kett√§ toiselle, jotain jonka teht√§v√§n√§ oli ainoastaan auttaa pahimman yli. Siin√§ miss√§ kertoja avasi auliisti itsens√§, kotinsa ja syd√§mens√§, koki vastapuoli tilanteen siten, ett√§ t√§m√§ oli vain v√§livaihe, johon ei miss√§√§n nimess√§ sitouduta pidemm√§ksi ajaksi. Jo alusta saakka tuhoon tuomittu suhde maalataan esiin tummin s√§vyin, hiljaisen biisin ja kylm√§√§vien soundien avautuessa tragedian tavoin. Viimeisen minuutin kosketinkuvio ja √∂isen veden pintaa muistuttava soundimaailma kiteytt√§v√§t kaiken. Surumielisyys, synonyymien aallokko ja tappion karvas kalkki ‚Äď niist√§ on parhaimmat biisit tehty.

Mika Roth


Palor: Tyhjiö Palor: Tyhjiö

Palor on salolainen yhtye, joka luo kitaralla ja syntetisaattorilla 80-luvun synkistelystä innoittunutta postrockia. Ensimmäisen sinkun perusteella rockista on tosin sangen lyhyt matka dreampopin rauhaisille rannoille, sillä Tyhjiön sisälle on jäänyt runsaasti kaikualaa. Palorin perustaja oli mukana sittemmin telakalle päätyneessä Transdelassa, jonka mainio Fever Dreams -pitkäsoitto herätteli niin ikään The Cure -mielleyhtymiä.

Tyhjiö leijuu näkyväisen rajoilla, hiljaisten ja varoen esitettyjen vokaalien pysytellessä harvojen kitaranuottien edellä. Taustalle luodaan kauniita syntetisaattorimaailmoja, joita väritetään rohinalla, rakeisuudella ja hälyllä. Myös kitaran säästeliäissä piirroissa on paljon pientä rosoisuutta ja ns. vääriä hälyääniä, jotka ovat kuitenkin kaikki tarkoin rakennetun kokonaisuuden osasia. Nimeensä sopien Tyhjiö kulkee radallaan ilman sen kummempia muutoksia tai kehitystä, biisi vain leijuu ja huojuu, kunnes haipuu pois. Olo ei ole kuitenkaan millään tavoin tyhjä, vaan jotenkin lohdullinen. Kaunista maalailua hiljaisuuden kohisevilla rajoilla.

Mika Roth


Peter Engberg: Ambient Fields of Gold Peter Engberg: Ambient Fields of Gold
Impossible Music

Ambient-musiikista puhuttaessa tulee helposti rajanneeksi genren musiikkia syntetisaattoreilla tehdyksi, mutta asiahan ei tietysti ole niin yksinkertainen. Peter Engbergin uudella sinkulla ambientin rauhaisia polkuja kuljetaan akustisen kitaran, baritonikitaran, ukulen sekä lap steel -kitaran johdolla. Toki takaa löytyy hieman rytmiäkin, mutta painotus on tässä tapauksessa vahvasti sanalla ’hieman’.

Ambient Fields of Gold onkin kuin rauhoittava kävely halki seesteisen puiston, tai häiriötön matka keskellä luonnon kauneutta, kenties painottomuuden harhatilan hetkellisesti luovalla junalla, jonka suurten ikkunoiden takana vaikuttaa olevan aivan toinen maailma. Erittäin harvat rytmiset välipisteet rytmittävät menoa juuri sen verran, ettei biisi vajoa omiin lampiinsa, kielisoitinten luomien aaltojen ollessa juuri riittävän energisiä, eloisia ja korkeita. Instrumentaaliraidalla voikin aistia kultaisten peltojen taian, etenkin jos ehtii sulkea silmänsä hetkeksi ja antaa äänten vain johdatella itseään.

Mika Roth


St. Aurora: Falling (Just Another Way to Fly) St. Aurora: Falling (Just Another Way to Fly)

St. Aurora on helsinkiläinen vauhdikasta ja räväkkää rockia soittava orkesteri, joka lataa esikoissinkullaan melkoisen paukun matkaan. Debyytti EP-levyään parhaillaan viimeistelevä ryhmä on kasvanut basisti Ero Lambergin ympärille, joka aiemmin vaikutti Santa Cruzissa. Kahden kitaristin rinnalla ei kuulla kiippareita, eikä muitakaan mutkikkaita juttuja, sillä ainakin Falling (Just Another Way to Fly) -biisillä homman nimi on potkiva, popahtava ja punkahtava rock.

Rosoa ja luonnetta on siis kaadettu esikoisbiisiin sankokaupalla, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö mukana voisi olla melodista tarttumapintaa. Tuo eri maailmoiden yhdistely ja rusinoiden nyppiminen useammasta pullasta antavatkin kipaleelle vankan vauhdin. Eikä tarkemmassa syynissä yllättävänkin monimutkaiseksi osoittautuva siivu edes kompuroi omaan näppäryyteensä. Pinnat vielä lyriikoista, joissa lähetetään matkaan viestien ohessa myös tärkeitä huomioita, joita itse kunkin kannattaa aina silloin tällöin pohtia.

Mika Roth


Teemu Raita: Levoton Teemu Raita: Levoton
Skogbacka Records

Kirkkonummelainen laulaja/lauluntekijä Teemu Raita on ehtinyt julkaisemaan jo kaksi pitkäsoittoa, mutta viime vuodet ovat olleet suoranaista hiljaiseloa musiikin saralla. Nyt heleää ja folkahtavaakin poppia soittava mies katkaisee kahdeksan vuoden mittaiseksi venähtäneen kuivan kauden uudella sinkulla. Nopeasti syntyneelle kipaleelle ei luvata vielä sen kummempaa jatkoa, mutta pöytälaatikoissa on kuuleman mukaan runsaasti materiaalia, joten kuka tietää.

Keskitytään kuitenkin käsillä olevaan biisiin. Levoton on hellyttävän pienimuotoinen laulu arjen tasoittamasta luonteesta ja rakkaudesta, jota kertoja haluaisi kovasti vaalia ja hoivata. Nuoruuden levottomuus on jo jäänyt taakse, joten ehkäpä on aika katsoa asioita itseään suuremmasta kulmasta. Akustiset kielisoittimet soivat hiljaa, helkkyen ja positiivisuutta uhkuen, mitä myös lyriikka alleviivaa: kaikki on tässä ja nyt, joten pidetään se arvokkaista arvokkain, rakkaus, elossa. Eikä ainoastaan elossa, sillä yhteistyöllä kasassa on nopeasti jotain upeaa ja entistäkin hienompaa, joten annetaan hyvien asioiden vain kasvaa. Tuolle voisi nostaa vaikka maljan.

Mika Roth


Vancleef: Human Vultures (Desert Prey) Vancleef: Human Vultures (Desert Prey)
Gatling Ambush Productions

Spagettiwesternien ja surffaavan rautalangan mestarit ovat täällä taas ja uusi sinkku lupailee jopa tulevaa EP-levyä. Vancleef eli Frank Wolff Spider, Franco Horo, Poc Stoneface ja Mefisto Volonté ratsastavat pölyisissä takeissaan kaupunkiin, eikä tässä instrumentaalimittelössä oteta vankeja. Aseina herroilla ovat kitarat, sekä rullaavaa komppia takova rytmiryhmä, eikä vokaaleja ole mukana muutamaa, oletettavasti ainakin osin elokuvista napattua, taustahuutoa lukuun ottamatta.

Tuore sinkku on peräti kuuden minuutin tuolle puolen ulottuva teos, jonka lopussa kuullaan colt-pistooleiden orkestroima ampumavälikohtaus, ryyditettynä ilkeällä naurulla & kuolinkorinoilla. Tämän jälkeen kuullaan hautajaismarssia, tai jotain sen kaltaista rauhoittelua, mikä kaikki puuttuu biisistä löytyvältä sinkkuversiolta. Itse pihvi tässä annoksessa on kuitenkin timanttinen pääriffi sekä melodiakulku, jonka aallonharjalla kipale ratsastaa. Soundi on raskaalla tavalla runsas, mutta vaikka kitarasoundi säröytyykin hetkittäin, pysyy lataus mielestäni ihanteellisesti yllä. Tuhat tulimmaista, koska se uusi EP-levy oikein saapuu saluunaan tarkasteltavaksi? br>
Mika Roth


Weri: Uppoava laiva Weri: Uppoava laiva

Rakkaus ei ole l√§hesk√§√§n aina taivaallisen tuoksuvaa ruusutarhaa, eik√§ yhteiselo kulje juuri kell√§√§n kuten romanttisissa saduissa. Omien sanojensa mukaan tyylikk√§√§sti ep√§sovinnaista poppia luova laulaja/lauluntekij√§ Weri k√§sittelee uudella sinkullaan arkaa aihepiiri√§. Henkisist√§ ongelmista k√§rsiv√§t ihmiset ovat toisinaan √§√§rimm√§isen vaativia, hankalia ‚Äď suorastaan mahdottomia. Kuinka siis el√§√§ el√§m√§√§, jossa oma ongelmien vaivaama puoliso tuntuu muuttuvan toisinaan joksikin t√§ysin vieraaksi ihmiseksi?

Weri ei tarjoa mit√§√§n ihme vastauksia, koska sellaisia ei tietenk√§√§n l√∂ydy kenelt√§k√§√§n. Sen sijaan biisi pyrkii antamaan vertaistukea ja vakuuttamaan, ett√§ parempi p√§iv√§ kyll√§ odottaa siell√§ jossain - ainakin jossain muodossa. Melankolia on luonnollisesti l√§sn√§, mutta biisin pop-puoli pit√§√§ p√§√§n pinnan yl√§puolella ja kertos√§keen ‚ÄĚm√§ en haluu sua en√§√§ yht√§√§n mill√§√§n tavalla‚ÄĚ -lausehan nyt on kultakimpale. Kyll√§h√§n se otsaan kopsahtaessa sattuu, mutta on silti kultaa yht√§ kaikki.

Mika Roth




Lukukertoja: 716
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs