The Proposal � Jill Magid, Original Soundtrack T. Griffin

Jill Magid ottaa palkitussa dokumenttielokuvassaan aiheekseen meksikolaisen arkkitehdin, Luis Barrag�nin. H�nt� pidet��n yleisesti Meksikon kuuluisimpana arkkitehtina, jonka ty�t ja jopa nimi on nyt yksityisen firman omistuksessa. Kuinka kenenk��n taiteen ja ty�n voi omistaa? Tuota kysymyst� pohtivan ja puntaroivan elokuvan ��niraidan s�velsi New Yorkista kotoisin oleva T. Griffin. Griffin itsess��n on jo k�site elokuvamusiikin saralla, mutta kuinka n�in ankara aihe muuntui ��niksi?

Constellation

L�hdet��n liikkeelle perusasioista. T. Griffin luo mielell��n jazzahtavaa, �iseksikin miellett�v�� instrumentaalimusiikkia, jossa alttosaksofoni ja pasuuna saavat t�ll� er�� hoitaa keskustelun ja p��asiallisen tunteiden sek� tuntemuksien v�litt�misen. T�ll� er�� saksofonia soittaa herkk�sorminen Matana Roberts ja pasuunan kautta maailmaa heijastelee Reut Regev. Heid�n rinnallaan, ja useimmiten enemm�nkin taustalla, bassoa soittaa Jason Ajemian. Rumpuja hiljaisuuden rajoilla puolestaan naputtelee Jim White.

Etenkin elokuvamusiikissa kyse on tasapainosta, tai toisinaan sen tahallisesta horjuttamisesta, kuinka aiheet ikin� vaativatkaan. Kun musiikki irrotetaan kuvasta j�� kuulija vaille kuvavirran tukea, jolloin musiikki luonnollisesti toimii aivan eri tavoin. Vastustin mielihaluani katsoa The Proposal -dokumentin, vaikka olisinkin tuolloin ymm�rt�nyt jotkin levyn kurveista taatusti paremmin. Nyt on kuitenkin kyse ��niraidasta, joten seisk��n se omillaan.

Levyll� on kaikkiaan 13 raitaa, joiden yhteiskesto asettuu hieman alle 40 minuuttiin. ��nten virta on oikeastaan i�t�nt�, sill� etenkin ambientmaisemmilla raidoilla musiikki voisi olla mist� tahansa viimeisen 50 vuoden ajalta. Tuo i�tt�myys sopii tietysti aiheeseen, elih�n Barrag�n vuosina 1902�1988. Etenkin Manufacture-raita luo hetkitt�isi� mielleyhtymi� er��nkin Brian Enon levysarjoihin, mik� tuskin on silkkaa sattumaa. Omistaahan Barrag�nin nimen ja merkitt�v�n osan t�it� nimenomaan sveitsil�inen investoija ja huonekaluyhti�n omistaja, jonka toimistoissa saattaa soida juuri lentokentti� varten luotu ��nimaisemointi.

Viile�n tyylikk�iden ��nimaisemien vastakohtana Word Guitar antaa akustisen kitaran ja linnunlaulun seisauttaa hetkeksi kaiken albumin keskivaiheilla. Tarinan mukaan pitk�soitto on ��nitetty olohuoneessa jossain New Yorkin Long Islandilla ja t�t� intiimi� numeroa kuunnellessa voi l�hes n�hd� noista toisista, kaukaisista ikkunoista ulos.



Hyyt�v�n upeita ��nimaisemia tarjoaa puolestaan jo nimell��n askarruttava The Nun with a Chipped Tooth herk�sti soitettujen jousien ja l�hes s�rkyv�n ��nikent�n huokuessa haurautta, keveytt� ja ehk�p� hieman ��rett�myytt�kin. Tosin ��rett�m�n rajat saavutetaan t�ll� er�� kovin pienin ja harkituin ��nin.

Kuvaan luotu ��ni ilman kuvaa on tietysti vain puolikas kokonaisuudesta, jos aina sit�k��n. T�ss� tapauksessa kehotan tutustumaan ��nelliseen puoleen ja l�yt�m��n sen pienoisuniversumien rikkauden.

Mika Roth