Tekram�tisch � Kalastus kielletty

Tekram�tisch, tuo maamme kahteen osaan jakautunut Syd Barrett, on t��ll� taas. Toppo Koponen ja Jukka Hyrk�s pist�v�t duunit puoliksi, samoin osan kuulijoiden aivosoluista kun 8. tuotantokausi kootaan pakettiin. T�m�h�n tarkoittaa 40 biisin mittaista outorock-annosta, jolla tekram�tischm�isyys pist�� knallit py�rim��n p�iss�. Tarinoita arjesta ja yll�tt�v�n niukasti kalastuksesta.

Tekram�tisch Music

Tekram�tischin tapa luoda musiikkia tuotantokausittain on kiistattoman outo � ja nerokas. J�lleen yksi lukuvuosi on takana, ja arvatenkin seuraavan kauden ensimm�iset musiikit odottavat jo julkaisuaan. Mutta k��nnet��n katse viel� hetkeksi menneeseen lukuvuoteen ja kerrataan kaikki se, mit� onkaan tapahtunut sitten viime kertauksen.

Uusimmalla tuotantokaudellaan duo julkaisi nelj� albumia, joilla jokaisella on puolestaan kymmenen raitaa. Ty�t on jaettu niin tasan, ett� kaiken kokoavalla tuplakiekolla parittomat kappaleet ovat Koposen kirjoittamia ja parilliset on puolestaan kirjoittanut Hyrk�s. Toimivaksi todettu jako toteutuu tuplan kummallakin levyll�.

Sovituksethan ne vasta musiikin tekev�t (tai rikkovat), ja ne on merkattu kummankin nimiin, mink� lis�ksi tekniikan puoli on my�s hoidettu hartiapankin voimin. Kannet on puolestaan laitokselle antanut Laiska Lajunen, ja kuvasta vastaa �Tekratoimiston v�ki�, keit� he sitten ikin� ovatkaan.

Nelj� albumillista tuplalevyn� on siis homman nimi, eik� aiemmin julkaistuja albumeita ole tietenk��n vain ladottu per�kk�in, seh�n nyt olisi aivan liian helppoa. Ei, ei, ei. Kalastus kielletty on taiteellisesti kunnianhimoinen teos, joka on rakennettu k�sill� olleista aineksista aivan omanlaisekseen kokonaisuudeksi. Tai n�in ainakin itse ajattelin, kun pyrin purkamaan duon aivoituksia valintojen takaa. Tietysti em. parittomat/parilliset jako pakottaa jo tietyt raidat irti toisistaan, mutta valinnat vaikuttavat osuneen kohdilleen miellytt�v�n korkealla prosentilla.

Nypit��n muutama rusina pullasta. Ostohousut ostetaan t��ll� v�litt�m�sti ja �xviis uskaltaa olla kaunis pikku pop-balladi, josta l�ysin palasen David Bowien loistoa, ja ehk�p� jopa portin sis�lt�ni. Alkuja ja loppuja, kiitoksia ja kunnianosoituksia useammallakin tasolla. Jekkujee! p�ristelee barokkipoprockmaisen runsaalla soundilla, jossa saattaa olla torviakin seassa, kuka n�ist� tiet��. Naapurina viisautta pohdiskeleva Tiet�j�t tiet�� leikkii tietysti sanoilla, mutta leikiss� on vinha totuus mukana: mit� ne tiet�j�t muka tiet�v�t?

Lapsekkaiden kysymysten ja nasevien toteamusten latominen on muuten tavattoman herkk�� puuhaa, koska normaalit aikuiset (nyt k�si pystyyn rohkeasti) eiv�t yleens� kest� kuin tietyn m��r�n ns. viisastelua. Duo �rsytt��, t�rkkii ja kiusoittelee teksteill��n, mutta ei mielest�ni mene tuon vaikeasti m��ritelt�v�n rajan ylitse. Tai itse en ainakaan tuhahtanut kertaakaan knallip�iden ylin�pp�ryyden kypsytt�m�n�.

Musiikillinen anarkia ja taiteellinen poikkitaiteellisuus ovat olleet olennaisia osasia aina TM:n maailmassa, joten shakespearmainen Mies, hevonen ja kaivo saa mellastaa kuten parhaaksi n�kee. En tied� kuinka lyriikoita on ty�stetty, mutta niin vain ropisee osumia ainakin allekirjoittaneen tauluun. Ja ykk�slevyn avaajaksi on tietysti pistetty raastavia ��nimassoja suosiva Ufot l�htiv�t, jonka totaalinen alkur�hin� yll�tt�� joka ainut kerta.



Rusinoiden ohella on tietysti sy�t�v� my�s pullaa, joka t�ss� tapauksessa ei ole lainkaan sitkoa tai kuivaa. Vaikka osa raidoista kopsahtaa �ihan kiva� ja �nauroin kyll� kerran� -lokeroihin, on suoranaisia huteja vaikea osoittaa. Ja jos jokin �rsytt�� poikkeuksellisen paljon, voi kaksikko aina paeta �ha-haa, halusimmekin �rsytt�� sinua � ja nyt onnistuimme� -labyrinttinsa suojiin. T�m� onkin periaatteessa kritiikin ulottumattomiin karkaavaa musiikkia, joka vain on ja antaa kuulijan reagoida kuten h�n parhaaksi n�kee.

Saattaa olla ett� duo vie minua(kin) kuin litran mittaa, mutta toisaalta Numeromysteerin mainio Milleniaali on edelleen ensiluokkaista garagerockia ja Hokkus Pokkus, Laarum Liirum on osoittautunut kuluvan vuoden aikana pintansa pit�v�ksi paukuksi, vaikka ei ihan edelt�j�lleen p�rj�nnytk��n. Pihtisynnytys h�mment�� edelleen ja El�m�nty�n vapaa virta saa yh� hymyn ilmiintym��n naamalle.



Milt� siis kahdeksas tuotantokausi vaikuttaa nyt, kun kev�inen Hiekkaa ja vett� on saanut muhia knallin alla pitk�n suven? Kvartaaleihin jaettu musiikkipl�j�ys on tutun turvallista/turvatonta Tekram�tischia. Tietysti voisin per��nkuuluttaa hiukan rohkeampaa tyylillist� veneen keikutusta, kun tuo outorock tuntuu vallanneen itselleen koko tuotantokauden. Takavuosinahan tekrat tekiv�t nerokkaita/idioottimaisia kokeiluja mm. metallin suurteosten ja progen mammuttien kanssa.

Ei ehk� parhain tuotantokausi, mutta takuuvarmaa peruskauraa nyt kuitenkin � tekram�tischmaisella tavalla. Knallia p��st�.

Mika Roth