Ville Leinonen & Valumo
20.04.2004
Yo-talo/Tampere
Valumon Yo-talon keikka koostui mukavasti uutta ja vanhempaa materiaalia yhteensitovasta biisikavalkadista. Sellaisiakin harvemmin kuultavia Valumo -kaunokaisia kuin Maria - Plasticlasertähti kuultiin perää perää Villen soolomateriaalin, Valumon tuoreimman Uuden aamun lauluja -pitkäsoiton valittujen palojen sekä uusien, levyttämättömien kappaleiden kanssa. Opiskelijabileitä viettävä täpötäysi Yo-talo sai nauttia sekä koskettavasta, rockaavasta että progeilevasta keikasta.
Jo kahdeksalta alkaneiden bileiden alkuosuus käsitti opiskelijoiden omia ohjelmanumeroita, joita ei oikein jaksanut seurata. Illan pääesiintyjä kipusi viimein lauteille reilusti yhdentoista jälkeen ja aloitti vuoden 2000 debyyttipitkäsoiton Medusa- ja Pour Beibinoire -kappaleilla, eli sillä harvemmin kuultavalla Valumoherkistelyllä. Tuoreimman levyn Kruunun laulu innosti yleisöä ehkä suurimmalle osalle tutumpana, mutta yhden rykäyksen jälkeen palattiin taas nostalgiaan Kristiinojen yön ja Maria – Plasticlasertähden tahdeissa. Tuomas Luukkosen slidekitarasta huuliharpun kautta poikkihuiluun vaihteleva soolosoitanto toimii Villen antaumuksellisen laulun kanssa ihailtavasti, eikä orkesterin kemia sekaannu myöskään Jere Leinosen ja Tommi Salmisen tahdinpitoon. Erityisesti Stone -paitaan sonnustautunut Salminen sai rehkiä kiihkeimmissä hetkissä patteristonsa takana kuin paraskin heavy-rumpali. Hiki lentää, mutta tahti säilyy.
Valumon uudet kappaleet Aamuyöllä ja Matkalla kotiin eivät näin ensikuulemalta olleet aivan Enkeli- tai Tää on se ilta -hittien kaltaisia, heti korvaan tarttuvia radiohittejä, mutta Valumon tuttu intensiteetti, soittajien taito ja Villen biisintekotaito eivät ole silti mihinkään kadonneet myöskään uutukaisten kohdalla. Rockaavan Tää on silta eli This is a bridge -kappaleen – kuten Ville hittibiisinsä lausui sisään – jälkeen kuultiin Leinosen upealta Suudelmitar -soololevyltä kaunis Dans Ma Cabane, uusi kappale Matkalla kotiin sekä varsinaisen keikan päättänyt, todella raivokkaaksi yltynyt Aurinkoa päin. Jengi jäi rytmikkäästi taputtamaan, biisitoiveitakin heitettiin Paranoidista Tähtityttöön, mutta kumpaakaan näistä ei Valumo tänään esittänyt. Sabbath-klassikko olisikin voinut saada mielenkiintoisen kuorrutuksen Valumo-asussa...
En-keee-li, en-keeeee-li, sano että rakastat mua, sano, että pidät, musta huolen.... Tätä moni varmasti kaipasi, ja hauras kaunokainen esitettiinkin todella koskettavalla otteella. Herkistyneen yleisön sulateltavaksi tarjoiltiin vielä upea Yöaikaan sekä Villen harras soolobiisi Kiitoslaulu, jonka lopuksi Ville ja Tuomas tulkitsivat Nukkumatti kappaletta poikkihuilun tahdissa. Kyyneleitä silmäkulmassa, hikeä paidanselkämyksessä sekä herkkiä ajatuksia takaraivossa. Hyvää yötä ja kaihoisan kauniita unia.
Ilkka Valpasvuo
