Topi Sorsakoski & Agents: Pop, 1988
16.04.2007
Iskelmä herättää tunteita. Siitä, mikä oli vuosikymmeniä sitten koko kansan suosimaa syvien rivien musiikkia, on tullut 1980-luvun muovisuuden ja 1990-luvun elottomuuden myötä kirosana rock-musiikista pitäville. Nyttemmin esimerkiksi Ville Leinosen ja postmodernin retroilunostalgian myötä iskelmällekin on löytynyt taas uskottavuutta myös rock-yleisön keskuudessa. Jos kohta Kake Randelinin tai Meiju Suvaksen kaltaisille ei ymmärtäjiä tanssikansan ulkopuolelta olekaan riittänyt kuin ironisessa mielessä, ovat esimerkiksi Rauli ”Badding” Somerjoki ja Topi Sorsakoski olleet aina myös rock-yleisön kunnioittamia. Iskelmästä saa tykätä ja Raulista ja Topista suorastaan täytyy.
Topi Sorsakosken taipaleesta ei voi puhua ilman Agentsia eikä Agentsista voi puhua ilman mainintaa Rauli Somerjokea. Ähtärissä 1952 syntynyt ja Pekka Tammilehdoksi ristitty Sorsakoski siirtyi vaivihkaa Agentsin laulusolistiksi Somerjoen tullessa alkoholi- ja muiden ongelmiensa vuoksi yhä epäluotettavammaksi esiintyjäksi. Baddingin menettäessä pelin Topi nousi Agentsin vakisolistiksi. Levytysyhteistyö alkoi vuonna 1985, ja 1986 julkaistiin debyytti In Beat. Toinen pitkäsoitto Besame Mucho näki päivänvalon 1987 ja kolmas levy Pop 1988. Viimeiseksi Topin tähditämäksi Agents-levyksi jäi vuoden 1990Half & Half, joka sisälsi puolet laulettuja kappaleita ja puolet instrumentaaleja. Kokoonpano oli alusta asti suosittu, ja kaikki kolme ensimmäistä levyä ansaitsevat klassikon statuksen. Tässä käsittelyyn kolmikosta on valittu Pop.
Topi Sorsakosken ja Agentsin yhteistyön kolmas hedelmä Pop on nimensä veroinen äänite. Ja nimenomaan siinä mielessä, että albumi myi tuplaplatinaa ollen toisiksi myydyin Sorsakosken & Agentsin neljästä levystä (Besame Mucho myi parikymmentä tuhatta kopiota enemmän saavuttaen triplaplatinaa). Ja kuten menestyslevyiltä yleensä, myös Popilta lohkottiin runsaasti singlehittejä. Levyn musiikki kuitenkin on puhdasta iskelmää, ei päivänpolttavaa poppia, joten nimen voidaan ymmärtää viittaavan populääriin eli suosittuun musiikkiin. Muoto on iskelmän, mutta sanana pop on väkevämpi ja väkevyydessään tenhoavampi. Popin sointi on ajaton.
Levyn kantavana teemana on hämärä ja pimeys, kaipuu ja sydänsurut. Tunnelmat ovat enimmäkseen yöllisiä. Jos ajankohta ei olekaan aina sydänyö, aurinko on joka tapauksessa painumassa mailleen. Valonpilkahduksia tarjoaa lähinnä täysikuu, kuten esimerkiksi yhdessä albumin tarttuvimmassa raidassa On kesäyö. Juna kuljettaa matkalaista, joka istuu väsyneenä kitaransa kanssa toisen luokan vaunussa. Vaikka uuvuttaa, kotimatka antaa aihetta iloon. Toiveikkuus on verhottu upeasti hienoihin lauseisiin, jotka tuntuvat kiteyttävän olennaisen reissumiehen melankoliasta:
”Kiskot laulavat näin / matka vie kotiinpäin
huomenna mä taas saan / nähdä sut uudestaan
niityt usvaan verhoutuu / taivaalla on täysikuu / on kesäyö”
Yleensä pohjaväre on kuitenkin täynnä kaipuuta ja pettymystä. Toiset kävelevät käsi kädessä, mutta oma lohduttaja on mennyt. Esimerkiksi Reino Helismaan sanoittamassa kappaleessa Varjojen yö on asiaankuuluvan synkeää ajatelmaa:
”Valoa ei varjossa näy / iloa ei surusta jää / pois lähdettyäs aurinko sammui
kylmä ja kuollut nyt on maa / viluisen tunnun tuuli saa
varjona käy / varjojen yöhön”
Välillä kertoja on suorastaan katkera, joka suomii pettäjää ankarin sanoin. Miehen tehtäväksi jää petollisen naisen hylkääminen pystypäin. Vaikka rakkaus on satuttanut ja omanarvontunto on lähellä nollaa, jaksetaan yhä askeltaa eteenpäin. Alussa kaikki tuntuu olevan Tyhjää. Rakastetun ääni kuuluu vielä tuulessa, mutta kun kumppani on lähtenyt eikä häntä enää näe, ei enää voi elää. Levyn loppuun on kuitenkin ladattu odottavaa optimismia, kun katseiden kohdattua kainosti pyydetään neitoa lähelle. Lyödyn miehen ainoa toive on olla lähellä, tanssia viimeinen tanssi. Lopulta muiden lähdettyä jäljellä on pienen toiveen aika: Vain yksin me kaksi.
Musiikki korostaa tekstien tummuutta. Vaikkei sanoja seuraisikaan, tuntee sielunsa täyttyvän kaipauksesta jonnekin, jossa kaikki olisi paremmin. Suomen kesä on lyhyt ja intensiivinen, joten ei ihme, että syksyn ja talven uinuneet hermostuvat kun elämästä pitäisi tehdä elämisen arvoista varsin rajallisessa ajassa. Tanssi-iltoihin on latautunut uskomaton määrä toiveikkuutta ja pakonomaista tarvetta saavuttaa tasapaino humalan ja riiuun suhteen. Topi Sorsakoski ja Agents on juuri sopiva kokoelma ääniä tällaiselle kansallismieliselle, melankolian sävyttämälle juhlinnalle. Olivatpa Popin laulut sitten hidasta tunnelmointia tai nopeampaa shufflea, tanssilavojen puulattioiden tuoksun ja viikonloppua viettävien halvan partaveden pistävän aromin voi melkein haistaa. Kauluspaita on vielä alkuillasta napitettu ja vesikampaus ojennuksessa.
Levyn kaikki kappaleet ovat lainoja, mutta erilaisista lähteistä poimitut laulut toimivat kuitenkin hienosti myös kokonaisuutena. Rokeinta antia edustaa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin alunperin säveltämä, Jussi Raittisen suomentama Jo riittää. Myös Buddy Hollyn Learning the Gamesta käännetty Nyt kaikki muuttunut on luottaa täydellisen melodian pop-kaavaan lisäten ison annoksen suomalaista kaihoa toteutukseen. Slaavilaisimmillaan yhtye soi venäläistä alkuperää olevissa kappaleissa Varjojen yö ja Vaikene sydän sekä traditionaalisessa sävelmässä Päivät ilman sinua.
Pop on juhlaa korville. Topi laulaa kuin maahan pudonnut enkeli, pysytellen alati biitin jäljessä, mutta pitäen laulun silti koko ajan ehdottomasti hallinnassa. Agents soittaa tapansa mukaan upeasti, ja vaikka soitto on kurinalaista, irtonaisuutta löytyy. Esa Pulliaisen kitarat nousevat yksityiskohtana parhaiten esiin, mutta kokonaissointi on sekä tanakka että ilmava. Eikä pienieleisen nerokas kitaransoitto erottuisi, jos pohjatyö olisi hoidettu huolimattomasti. On siis pakko kehua myös basisti Kai Pulliaista ja rumpali Juha Takasta. Jalat alkavat melkein itsestään tapailemaan foxin askelkuvioita biitin soljuessa eteenpäin ilman turhia pysähdyksiä. Tanssilavalle lähteminen alkaa tuntua hienolta ajatukselta.
Topi Sorsakosken ja Agentsin musiikki käy suoraan suomalaisen sieluun. Suositellaan nautittavaksi niinä hämärtyvinä iltoina, jolloin rannasta nousee usva ja sydän on täynnä pakahduttavaa tunnetta.
Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: personal.inet.fi/musiikki/agents/Topikuvat.htm
