The Animals - eräs brittien kaikkien aikojen rhythm and blues -yhtyeistä

Newcastle upon Tynessä 1960-luvun alussa perustettu The Animals on eräs Britannian keskeisimmistä rhythm and bluesia edustavista yhtyeistä. Sen kuuluisimman kokoonpanon muodostivat solisti Eric Burdon, urkuri Alan Price, kitaristi Hilton Valentine, basisti Chas Chandler ja rumpali John Steel.

The Animalsin ajoittain myös hienoisia popvivahteita sisältäviin singlehitteihin lukeutuivat We Gotta Get Out of This Place, It's My Life, Don't Let Me Be Misunderstood, I'm Crying, Bring It On Home to Me, Don’t Bring Me Down sekä Atlantin molemmin puolin listakärkeen kohonnut sovitus vanhasta kansanlaulusta The House of the Rising Sun.

The Animalsin albumit koostuivat sitä vastoin lähes täysin rhythm and blues -covereista. Yhtyeen levytysrepertuaariin lukeutuneista lainakappaleista tyylillisesti soulia edusti selkeimmin Sam Cooken originaalituotantoon lukeutunut Bring It on Home to Me. Useampi miehistövaihdos ja huonosti hoidettu bisnespuoli johtivat The Animalsin rhythm and bluesia edustaneen kokoonpanon hajoamiseen syksyllä 1966.

Seuraavana vuonna Eric Burdon perusti psykedeelistä rockia edustaneen ja kokoonpanoltaan muuttuneen yhtyeen Eric Burdon and The Animals. Se julkaisi useampia pitkäsoittoja ja saavutti menestystä singleillään San Franciscan Nights, When I Was Young ja Sky Pilot. The Animalsin originaali kokoonpano soitti yhden hyväntekeväisyyskonsertin vuonna 1966 pitempiaikaisten reunionien ajoittuessa vuosiin 1975 ja 1983. Rock and Roll Hall of Fameen The Animals pääsi vuonna 1994.

The Animals solmi levytyssopimuksen EMI:n Columbia-yhtiön kanssa ja vuonna 1963 ilmestynyt esikoissingle Baby Let Me Take You Home oli versio standardista Baby Let Me Follow You Down, jonka esimerkiksi Bob Dylan levytti ensimmäiselle albumilleen. Listakärkeen sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa kohonnut ja yhdellä otolla taltioitu versio The House of the Rising Sunista julkaistiin kesäkuussa 1964. The Animalsin huippusuosio kesti melko tarkalleen kahden vuoden ajan ja yhtyeen levytysten tuottajana toimi vuoteen 1965 saakka Mickie Most.

Tammi- ja heinäkuun välillä 1964 nauhoitettu The Animalsin nimeä kantava esikoisalbumi ilmestyi samaisen vuoden syyskuussa ja sille sisältyivät coverit esimerkiksi Little Richardin levytyksenä ensisijaisesti tutuksi tulleesta The Girl Can't Help Itistä, Fats Dominon I'm in Love Againistä, Chuck Berryn Around and Aroundista sekä John Lee Hookerin I'm Mad Againistä ja Dimplesistä. Samaisen vuoden lokakuussa The Animals vieraili Yhdysvalloissa Ed Sullivan Showssa, jossa yhtye esitti The House of the Rising Sunin lisäksi omaa tuotantoaan edustavan kappaleen I'm Crying.

Toukokuussa 1965 ilmestyi The Animalsin toinen pitkäsoitto Animal Tracks. Sen lainakappaleista mainittakoon Ray Charlesin Mess Around ja I Believe to My Soul, Jimmy Reedin Bright Lights, Big City sekä Bo Diddleyn Road Runner. Näihin aikoihin Alan Price jätti yhtyeen, mutta hän oli vielä ehtinyt osallistua Animal Tracks -albumilla julkaistujen kappaleiden nauhoituksiin. Pricelle oli kehittynyt lentopelko ja lisäksi hänen musiikilliset mieltymyksensä erosivat muiden yhtyeen jäsenten vastaavista. Price tuli myöhemmin saavuttamaan menestystä uuden yhtyeensä Alan Price Setin kanssa tekemillään levytyksillä.

Pricen paikan otti vähäksi aikaa Mick Gallagher, mutta yhtyeen uudeksi pitkäaikaisemmaksi kosketinsoittajaksi valikoitui Dave Rowberry. Hän oli jo mukana The Animalsin seuraavilla vuoden 1965 aikana ilmestyneillä ja yhtyeen klassikkotuotantoon lukeutuvilla singlemenestyksillä We Gotta Get Out of This Place ja It's My Life. Vuoden 1965 lopussa The Animals solmi uuden levytyssopimuksen. Yhdysvalloissa ja Kanadassa yhtyeen levyjen julkaisijana oli tuosta eteenpäin MGM Records ja Britanniassa Decca Records. Samalla The Animalsin tuottajaksi vaihtui Tom Wilson, jonka myötä yhtye sai aikaisempaa runsaammin taiteellista vapautta.

Helmikuussa 1966 uusi levy-yhtiö julkaisi The Animalsin tuotannosta Best of -kokoelman, joka sisälsi yhtyeen suurimmat singlemenestykset. Mainitusta albumista muodostui yhtyeen suurin menestys Yhdysvalloissa. Niin ikään helmikuussa 1966 yhtyeeltä ilmestyi Columbian julkaisemana kokoelma-albumi Most of The Animals. The Animalsin kokoelmadiskografiaan sisältyy useampia ja biisilistaltaan toisistaan eroavia samannimisiä albumeita.



Toukokuussa 1966 ilmestyi sitä vastoin täysin uudesta tuotannosta koostunut albumi Animalisms, jolla yhtyeen rumpaliksi oli vaihtunut aikaisemmin ensisijaisesti hitistään Tobacco Road muistetussa yhtyeessä The Nashville Teens soittanut Barry Jenkins. Animalismsin covertuotantoon lukeutuvat esimerkiksi John Lee Hookerin Maudie ja eräs Chuck Berryn klassikoista, eli Sweet Little Sixteen, mutta albumille sisältyy lisäksi omaa ja varsin laadukasta kappalemateriaalia etenkin rhythm and blues -vaikutteisen Outcastin ja upean balladin You're on My Mind ansiosta.

Gerry Goffinin ja Carole Kingin käsialaa ollut Don't Bring Me Down oli The Animalsin viimeinen suuri singlehitti. Sitä seurannut single See See Rider ilmestyi nimellä Eric Burdon & The Animals. Marraskuussa 1966 Yhdysvalloissa ilmestynyt albumi Animalism sisälsi The Animalsin viimeiset rhythm and bluesiin kategorioituvissa olevat levytykset. Niihin lukeutuvat esimerkiksi näkemykset B. B. Kingin Rock Me Babystä ja Howlin Wolfin käsialaa olevasta Smokestack Lightningista. Albumin avauskappale All Night Long edustaa Frank Zappan sävellystuotantoa ja hän itse vieraili kappaleessa kitaristina.

Vuonna 2014 Animalism-albumista ilmestyi 11 bonuskappaletta sisältävä CD-versio. Extrabiisit on taltioitu vuoden 1967 puolella ja niihin sisältyy livenauhoituksia Saksasta sekä BBC-nauhoituksia. Molemmista vastaa The Animalsia Burdonin uralla seurannut ja kokoonpanoltaan muuttunut Eric Burdon & The Animals. Syksyyn 1966 mennessä eräs Britannian keskeisimmistä rhythm and blues -yhtyeistä oli siltä erää historiaa. The Animals on tehnyt useampia reunioneita.

Yhtyeen jäsenistä The Animals -uransa jälkeen The Jimi Hedrix Experiencen ja Sladen managerina toiminut Chas Chandler edesmeni 17. heinäkuuta 1996, Hilton Valentine 29. tammikuuta 2021, Dave Rowberry kuudes kesäkuuta 2023 ja Barry Jenkins 27. tammikuuta 2024. The Animalsin nykyisen lineupin ainoa originaalijäsen on rumpali John Steel.

The Animals on eräs Britannian kaikkien aikojen tiukimmista rhythm and blues -yhtyeistä ja vuosien 1964 ja 1966 välillä se työsti tyylilajissaan varsin runsaasti laadukasta tuotantoa. Yhtyeen keskeisimmät singlehitit olivat tulleet tutuiksi jo 1980-luvun aikana.

Sittemmin on tullut hankituksi The Animalsin vuosien 1964–1965 keskeisen tuotannon yhteen niputtava tuplakokoelma Anthology sekä vuoden 1966 pitkäsoitto Animalisms, joka hienoisesti harvinaisemman albumin asemassaan onkin muodostunut yhtyeen tuotannosta erityisen kiehtovaksi. The Animalsin hittisingleistä ykkössuosikikseni on osoittautunut Chas Chandlerin tunnistettavalla bassointrolla käynnistyvä ja sielukkuudessaan aidon puhutteleva We Gotta Get Out of This Place.

Pertti Pulkkanen