Eppu Normaali lukeutuu suomenkielisen rockin ja popin instituutioihin. Mainittua yhtyettä on kiittäminen rockharrastukseni käynnistymisestä heti 80-luvun alkajaisiksi. Todensin yhtyeen live-esiintymisen TV:stä vieläpä aivan sattumalta vuoden 1980 aikana, eikä paluuta ollut.
Ensimmäinen hankkimani yhtyeen albumeista oli lähes tuoreeltaan ostettu Akun tehdas, mutta käsittelyssä ovat kronologisessa järjestyksessä Eppujen kahdeksan ensimmäistä ja suurelta osin yhtyeen tuotannon keskeisimpiin lukeutuvaa studioalbumia sekä syksyllä 1980 ilmestynyt livetupla Elävänä Euroopassa.
Toukokuussa 1978 ilmestynyt Eppu Normaalin esikoispitkäsoitto Aknepop edustaa vielä kellaripunkia, aika ajoin varsin ansioituneesti tosin. Lisäksi albumi on kiistatta oma merkittävä osansa kotimaisen rockin historiaa.
Legendaarisen debyyttisinglen Poliisi pamputtaa taas lisäksi Aknepopin keskeisimpään tuotantoon ovat vuosikymmenten myötä osoittautuneet etenkin albumin avausraita Teen sinusta muusia, Poliisi pamputtaa, Sex Pistols -jupakkaa käsitellyt Rääväsuita ei haluta Suomeen sekä kevyessä svengissään albumin yleisilmeestä voimakkaasti erottuva pitkäsoiton päätösraita Kuka ön Pertti Ström?
Maaliskuussa 1979 ilmestyneellä Eppujen kakkosalbumilla Maximum Jee & Jee yhtyeen soittotaito oli ehtinyt kohentua jo melkoisesti. Albumin nimi ja kannen Pete Townshend -tyyppiset poseeraukset tekevät kunniaa britti-invaasion peruskoplaan lukeutuvalle The Who -yhtyeelle. Albumin kansikuvat oli napattu Pictures of Lilyn soidessa taustalla.
Kokonaisuutena varsin laadukkaan Maximumin suuret hitit ovat vuosikymmeniksi Eppujen keikkasettiin jäänyt Njet Njet ja Tuomas Neuvosen viulismilla rikastettu Pidetään ikävää. Muilta osin pitkäsoiton parhaimmistoa edustavat introssaan Eddie Cochranin C'mon Everybodya lainaava avausraita Kaljanlanttauslaulu, Myrkkyä, Radio, Science fiction sekä Creedence Clearwater Revivalia ja etenkin sen johtohahmoa kunnioittava ja albumiversiossaan Martti Syrjän vokalisoima ja lisäksi hänen tekstittämänsä John Fogerty.
Loppuvuodesta 1979 basisti ja Eppujen alkukauden keskeisin lyyrikko Mikko Saarela jätti yhtyeen. Hänen paikkansa otti ikilegendaarisessa Kollaa kestää -yhtyeessä aikaisemmin soittanut Mikko "Vaari" Nevalainen; Saarela jatkoi silti edelleen yhtyeen tekstittäjänä. Myös soittajan ominaisuudessa hän ehti vielä osallistua hitiksi osoittautuneen ja loppuvuodesta 1979 ilmestyneen singlen Puhtoinen lähiöni levytykseen.
Maaliskuun alussa 1980 ilmestyneen Eppujen kolmannen albumin Akun tehdas nimestä ja kansi-ideasta saa kiittää Creedence Clearwater Revivalin heinäkuussa 1970 ilmestynyttä ja menestyneintä albumia Cosmo's Factory. Akun tehdas myi Eppujen albumeista ensimmäisenä kultalevyyn oikeuttavan määrän, johon tuolloin vaadittiin 25 000 myytyä albumia ja sen huippuhetkistä mainittakoon tekstissään mm. Lepakko-liikkeeseen viitannut vimmainen avausraita Vanha kellarissa valittaa, albumin toinen singlehitti, ydinvoimaa terävästi vastustanut Suomi-ilmiö ja Juha Torvisen vokalisoima, albumin loppupuolelle sijoittuva Jäähyväiset rock'n'rollille.
Fazerin Musiikkikerhosta ostettu Akun tehdas on itselleni eräs varhaisimmista koskaan hankkimistani rockäänitteistä. Kiistattoman nostalgia-arvonsa lisäksi kyseessä on myös yleisesti eräs yhtyeen tuotannon keskeisimmistä albumeista. Vuotta 1980 voi kotimaisten albumijulkaisujen osalta pitää myös yleisellä tasolla varsin merkittävänä. Tuolloin ilmestyivät lisäksi esimerkiksi Pelle Miljoona Oy:n Moottoritie on kuuma, Ratsian kakkosalbumin Elämän syke ja Hassisen koneen esikoispitkäsoiton Täältä tullaan Venäjä kaltaiset klassikkoalbumit.
Syksyllä 1980 ilmestyneellä ja Mäntässä sekä Karhulassa taltioidulla tuplalivealbumilla Elävänä Euroopassa Epuille tarjoutui tilaisuus nauhoittaa myös Akun tehtaan biisejä uudestaan; yhtye oli nimittäin Akun tehtaan ilmestymisen jälkeen itse tuonut esiin tyytymättömyytensä kyseiseen albumiin. Elävänä Euroopassa -tuplan covertuotantoa edustavat kokonaisuuden käynnistävä The Doorsin Roadhouse Blues ja The Whon harvinaisempiin helmiin lukeutuva ja 1970-luvun alun tuotantoa edustava singlebiisi Let's See Action.
Mikko Nevalaisen varhaisemman yhtyeen Kollaa Kestään ohjelmistosta mukana on esikoissingle Musti sotakoira ja aikaisemmin julkaisematonta omaa tuotantoa edustaa biisi Mies soittaa rokkia. Myös Eppujen livelevyn otsikko johtaa Creedencen sylttytehtaalle, onhan mainitun yhtyeen diskografiasta löydettävissä triokokoonpanolla nauhoitettu Live in Europe -niminen konserttitaltiointi.
Keväällä 1981 ilmestynyt Eppujen neljäs studioalbumi Cocktail Bar jäi viimeiseksi pääosin Mikko Saarelan tekstittämäksi Eppu-pitkäsoitoksi. Epätasaisuudestaan huolimatta myös mainitulle albumille sisältyy singlebiisi Warsovan, Ripa rapan ja päätösraidan Musiikkia Rantalasta kaltaisia kiistattomia huippuhetkiä.
Alkukesästä 1982 ilmestyneellä seuraavalla ja varsin onnistuneella Eppujen albumilla Tie vie yhtyeen sanoitusvastuu oli siirtynyt Martti Syrjälle. Avausraita ja suureksi hitiksi osoittautunut Murheellisten laulujen maa edustaa Tie vie -pitkäsoittoa tunnetuimmillaan, mutta albumille sisältyy myös runsaasti muuta laadukasta tuotantoa, kuten A-puolen päätösraita Viihteen kuningas, swamprockhenkinen kakkospuolen avauskappale Vahantajoki sekä varsin onnistunut albumin nimikappale Tie vie.
Vuonna 1983 ilmestynyt seuraava albumi Aku ja köyhät pojat tekee otsikkonsa osalta jälleen kunniaa Creedencelle ja tällä kertaa sen neljännelle albumille, loppuvuodesta 1969 ilmestyneelle Willy and the Poor Boysille. Aku ja köyhät pojat nauhoitettiin Rantalassa melko hankalissa olosuhteissa.
Musiikillisesti kyseessä on todennäköisesti Eppujen progevaikutteisin pitkäsoitto, jolle sisältyy yhtyeen tuotannon todellisiin kaunokkeihin lukeutuva ja varsin upea Balladi kaiken turhuudesta sekä yllättäen vasta vuonna 1989 singleformaatissa ilmestynyt avausraita Rakkaus on KuuMaa. Muusta varsin onnistuneesta tuotannosta mainittakoon raidat Toivomuskirjeitä jumalille, Uni laulusta ja Onnellinen hetki elämässä. Akun ja köyhien poikien myynti pysähtyi albumin laadukkuudesta huolimatta 15 000 kappaleen kieppeille.
Keväällä 1984 ilmestyneellä menestysalbumilla Rupisia riimejä, karmeita tarinoita Eppujen voinee todeta löytäneen sittemmin jalostuneen tyylinsä. Albumin suurimmat hitit ovat myös singleformaatissa ilmestyneet Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Pimeyden tango ja muista huippuhetkistä mainittakoon Tähdenlennon tiellä, täysin Pantse Syrjän käsialaa oleva ja myös hänen vokalisoimansa Ei säästä perheen koiraakaan sekä kaunis rakkauslaulu Viides toukokuuta.
Elokuussa 1985 ilmestynyt Eppujen seuraava pitkäsoitto Kahdeksas ihme oli suurmenestys. Mainitun albumin yhteydessä Eppu-soundi oli saavuttanut siihenastisen huipentumansa ja yhtyeestä puhuttiin Suomen Dire Straitsina. Kahdeksannen ihmeen suurmenestyksiin lukeutuivat jo hieman aikaisemmin singleformaatissa ilmestynyt Kitara, taivas ja tähdet, niin ikään nelivitosena samaisena vuonna ilmestynyt Voi kuinka me sinua kaivataan, Vihreän joen rannalla (kauan sitten) ja Vuonna '85. Vanhaa Eppu-henkeä on kuultavissa etenkin ykköspuolen päätösraidalta Elämän tarkoitus. Albumin päätöskappale Läpivalaistu erottuu tummasävyisyydessään sen yleislinjasta, mutta toimii silti mainiosti.
Vuoden 1985 joulukuussa tarjoutui tilaisuus todentaa osaltani Eppujen debyyttikeikka Kuopion kaupunginhotellissa ikärajattomassa konsertissa. Paria viikkoa aikaisemmin samaisessa paikassa rokanneen Popedan paahtoon verrattuna Eppujen volyymi kuulosti tuolloin varsin inhimilliseltä.
Eppu Normaali lukeutuu suomenkielisen rockin ja popin instituutioihin. Mainittua yhtyettä on kiittäminen rockharrastukseni käynnistymisestä heti 80-luvun alkajaisiksi. Todensin yhtyeen live-esiintymisen TV:stä vieläpä aivan sattumalta vuoden 1980 aikana, eikä paluuta ollut.
Syksyllä 1980 ilmestyneellä ja Mäntässä sekä Karhulassa taltioidulla tuplalivealbumilla Elävänä Euroopassa Epuille tarjoutui tilaisuus nauhoittaa myös Akun tehtaan biisejä uudestaan; yhtye oli nimittäin Akun tehtaan ilmestymisen jälkeen itse tuonut esiin tyytymättömyytensä kyseiseen albumiin. Elävänä Euroopassa -tuplan covertuotantoa edustavat kokonaisuuden käynnistävä The Doorsin Roadhouse Blues ja The Whon harvinaisempiin helmiin lukeutuva ja 1970-luvun alun tuotantoa edustava singlebiisi Let's See Action.
