Neil Young (USA),

Kehotan nyt kaikkia nuoria popparinalkuja kytkem��n hetkeksi virran pois treenik�mp�n kitaravahvistimesta, ja suuntaamaan katseensa isoveljen tai vanhempien levykokoelmaan, tai pist�ytym��n l�himm�ss� divarissa.

Sielt� l�ytyy todenn�k�isesti pitk� rivi p�lyttyneit� levyj� artistilta nimelt� Neil Young. N�iden kyseisten levyjen raidoilta l�ytyv�t my�s paras ikin� l�yt�m�si opas kappaleiden ja sanoitusten tekemiseen. Sanoituksiin, jotka puhuttavat pitk��n, kappaleisiin, jotka kest�v�t ja innostavat viel� monien vuosien j�lkeen. Mit��n muuta et tarvitse autiolle treenik�mp�lle mukaan.

L�nnen ihme, Neil Young (s. 1945) on edelleen vahvasti el�vien kirjoissa. H�n toi Euroopan kiertueensa j�lleen kerran Suomeen. On vaikuttavaa n�hd�, ett� Suomesta l�ytyy edelleen Areenan t�ytt�v� m��r� yleis�� artistille, joka vain ajoittain ilmestyy julkisuuteen ja keskittyy enemm�n itse musiikin tekemiseen, kun sen markkinointiin.

Esiintymislavan kattaus oli hyvin pelkistetty, persoonallinen ja sis�lsi monta yksityiskohtaa, jotka paljastuivat yleis�lle v�hitellen konsertin edetess�. Lavalta l�ytyi muun muassa: k�sin viritett�vi� kohdevaloja, hehkulampuista rakennettu taustakollaasi, propellituulettimia, joista toinen oli halkaisijaltaan noin puolitoista metri�, massiiviset urut, joita viimeksi olin n�hnyt koulun aamuhartaudessa, flyygeli ja kymmeni� taidemaalauksia.

Ennen kuin yleis� ehtii kunnolla rauhoittumaan, yhtye nappaa instrumenttinsa ja polkaiseen illan teeman k�yntiin Love and Only Love-kappaleella (1990). Siit� eteenp�in yhtye on kuin vanha dieselveturi. T�ll� viittaan vakauteen, jolla kappale kerrallaan p��stiin seuraavalle pys�kille. Ja kyll�, kyse oli todellakin rock n �rollista sen pyhimm�ss� muodossa. T�st� ei kenellek��n j��nyt ep�ilyst�.

Neil Youngin soittotyyli on hyvin persoonallinen - h�n k�ytt�� paljon avoimia sointuja, joita sitten tahkotaan, niin ett� sit� todella tarkoitetaan. Siin� kaikille riffipohjaisen rockin harrastajille haastetta. Young soitti itse my�s kappaleiden soolo-osuudet. Niihin sis�ltyi aina paljon s�r�� ja feedbacki�, mutta silti instrumentti oli t�ysin soittajansa kontrollissa. Kokemattomammalla soittajalla ei sen kaltaiset voimat pysyisi v�ltt�m�tt� hallinnassa, sen verran kovaa kaiutinkaapit humisivat vahvoillakin vaimennuksilla. Tietysti moni seikka perustuu pohjalla olevaan kappaleen runkoon, joita ilman edes tyylik�s taiturointi ei pelastaisi tunnelmaa. Moni nuorempi virtuoosi j�isi toiseksi t�llaista ��nivallia rakennettaessa.

Youngin ulosanti oli hyv�ntuulinen, energinen, l�heinen, teeskentelem�t�n ja valovuosien p��ss� parin kuukauden takaisesta toisesta suuresta Suomessa vierailleesta maanmiehest��n. Neil Young on siis syntynyt Kanadassa, mutta on nyt my�s Yhdysvaltojen kansalainen. Laulussa oli voimaa, ja se todella t�ytti Areenan, silloin kun kitara antoi sille tilaa. Tuntui, ett� h�n esiintyi edelleen samalla voimalla kun vuosikymmeni� sitten, ik� ei tuntunut miss��n.

Illan kappaleista nelj� oli valittu Harvest-levylt� (1972). Kuultiin Old Man, Heart of Gold, Needle and the Damage Done ja Words. T�ss� mieless� varmasti suurin osa yleis�st� saatiin tyytyv�iseksi, vaikkakin vastaanotto ei kohdellut mit��n kappaletta eriarvoisena. My�s standardi Cinnamon Girl (1969) kuultiin. Yksinkertainen, mutta niin valloittava, ikuinen kappale. Konsertti p��ttyi Beatles -coveriin A Day in a Life. Konsertin edetess� yleis�lle valkesi, ett� lavan edustalle tuotuja maalauksia laati reaaliajassa er�s taiteilija. Taideteokset vaihtuivat kappaleiden vaihtuessa. Uniikki yksityiskohta siis joka konsertille.

Kokonaisuus oli ylitsevuotava. Ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia konsertteja. Harvoin kukaan saa aikaan n�in tiivist� tunnelmaa Areenan kokoisessa tilassa ja nojaten niin vahvasti itse sis�lt��n, ja irvailemalla viime vuosien moderneille lavakyh�ilyille. Artistit, kuten Neil Young osoittavat, miten pitk�lle tahto, lahjakkuus ja oman syd�men ��nen kuunteleminen viev�t. Vuoden vieriv�t eteenp�in kiihtyv�ll� tahdilla. Vuonna 2008 Youngin kappaleet ovat kuin haalistuneita kuvia 60- ja 70 -luvun Pohjois-Amerikasta. Mutta esiintyj�n� h�n muistutti, ett� ehk� niist� ajoista ei olekaan kulunut niin kauan aikaa ja ett� hyv�t ajat ovat my�s edess� p�in, jos niin vain haluamme. Kiitos Neil, live long and prosper.

Teksti ja kuva: Samuli Ruuskanen