Ajankohtaista

Maaliskuun albumikooste

07.03.2012


Dear Superstar Dear Superstar: Damned Religion
Blast

Manchesterilainen Dear Superstar on löytänyt vähän keskimääräisestä poikkeavan tavan diggailunsa hyödyntämiseen. Yhtye sotkee 80-luvun lopun tukkahevinsä moderniin metalli-ilmaisuun sillä lailla mallikkaasti, että se lienee karannut MTV UK:n Maybe For Future MTV-Metal Revivals If We Don't Have Anything Else -laatikosta monen paremman, mutta yhtä tylsältä kuulostavan yhtyeen vietyä sen paikan taivaskanavalla.

Kyll√§h√§n Dear Superstar on aivan mainio yhtye, esimerkiksi kiertueelle l√§mmittelij√§ksi. T√§m√§n ovat huomanneet mm. Bullet For My Valentine sek√§ kotoinen Hanoi Rocksimme. Dear Superstar ‚Äď nuori, energinen ja vauhdikas ‚Äď saa l√§mm√∂n koholle, mutta ei j√§t√§ ket√§√§n varjoonsa. Yhtyeen kolmas albumi Damned Religion tekee selv√§ksi, ett√§ soittoj√§rjestyst√§ pit√§isi muuttaa. Soundi on suurta ja puleerattua ja paikoin Dear Superstar soi juuri niin likaisesti, ett√§ yhtyett√§ kehtaa sellaisena mainostaa. Mutta ehk√§ sis√§lt√∂√§kin olisi pit√§nyt mietti√§: kymmenen biisin joukossa on melkein pelk√§st√§√§n radioyst√§v√§llist√§, mutta t√§ysin mit√§√§nsanomatonta veisuuta maailman radiorockilaisille. On hei rajua ja vittu mink√§ kokoset rummut padapum ‚Äď ja ensi viikolla uudet b√§ndit ja "uudet" biisit!

Jani Ekblom


Fadeout Fadeout: To Protect Our Way of Living
Secret Entertainment

Joskus hommat voi hoitaa erittäin mallikkaasti, jopa hyvin, ja silti jäädä oven väliin ihmettelemään, kun muut jo menevät kaukana. Kolmen demon aikana metallisen ilmaisunsa kohti radioystävällistä pop-rockia kääntänyt Fadeout on esikoisellaan lähtenyt isolle järvelle kalaan. To Protect Our Way of Livingin on miksannut Tim Palmer ja se luonnollisesti kuuluu. Fadeoutin sointi on komeaa, tasapainoista ja tuhansia kertoja kuultua soundia, jota voi kutsua vaikka kypsäksi.

Mielenkiintoisesta kyll√§, Fadeout ei muodollisesti perinteiseen radioon mahdu. Yhtye ammentaa oppinsa 1970-luvun rockista ja sen py√∂reist√§, ilmavista ja progressiivisista suunnista. Biisit ovat n√§ttej√§, mutta rakentuvat laajoiksi, venytetyiksi ja v√§h√§n perustelemattomiksi l√§pijuoksuiksi ‚Äď vaikka aineksia olisi paljoon muuhunkin, ja vaikka p√§invastaiseen. Kokonaisuudessaan albumi on taidokas kudelma v√§h√§n pehme√§√§, alternativeenkin taipuvaa pop-rockia. Se vain kaipaisi hirve√§sti lis√§√§ s√§rmikkyytt√§. Silloin tekstit l√§p√§isev√§ agendakin nousisi paremmin esille.

Jani Ekblom


Lurk Lurk: Lurk
Totalrust

Suomalaisen Lurkin itse toteuttama ja israelilaisen Totalrustin julkaisema debyyttilevy on melkoinen kattaus doomin, sludgen ja hitaamman kuolonmetallin sekaista murskausta: kylmää, rohtunutta, raakaa ja pirullisen tehokasta rutinaa. Esimerkiksi Soar on niin perustavalla tavalla painoa harteille heittävä aloitus, että sitä seuraava biisiviisikko jää väistämättä jälkeen, vaikkei levy kokonaisuutena juuri anteeksi pyytele.

Tamperelaisten tarjonnan edessä on nöyrryttävä: Lurk ei ainoastaan ole paahtavan raskas levy, vaan se sisältää aimo annoksen kimuranttisuutta ja vivahteita sekä groovea. Lurk soittaa kuin viihdyttääkseen, ei tuhotakseen. Varsinkin yhdistelmänä harvemmin raskaassa hidastelussa todistettu ominaisuus on yhtyeen jatkon kannalta arvokas. Debyytiksi Lurk on mallikas, vaikka se on niin ilmeisesti vinyyliprässiä varten miksattu, että on pakko toivoa levyn ilmestyvän myös isona mustana.

Jani Ekblom


L√§skit lokit L√§skit lokit: √Ąl√§ tuomitse
Omakustanne

Jos pit√§isi veikata, sanoisin ett√§ L√§skien lokkien soittimissa on kotimaisista levyist√§ py√∂rinyt mm. Ruudolfin, Tulenkantajien ja Kemmurun hengentuotokset. Ainakin n√§m√§ kuuluvat √Ąl√§ tuomitse -levyll√§ paikoin h√§iritsev√§nkin paljon l√§pi, sek√§ taustoissa ett√§ l√§piss√§/riimeiss√§. Mutta sen ansiosta ryhm√§n ensimm√§inen levymittainen tuotos on my√∂s varsin letke√§ kokonaisuus.

Taustoja levyll√§ on noin kahdentyylisi√§: ne py√∂riv√§t jonkin klassishenkisen ja kivan samplen ymp√§rill√§, tai ne ovat rytmipainotteisempia, mutta v√§h√§eleisi√§, jopa huomaamattomia. J√§lkimm√§inen nostaa huomion nokkaan verbaalisen ulosannin, ja se lienee L√§skien lokkien ankarin ty√∂nsarka tulevaa ajatellen. Leppoisasti tai vain laiskasti etenev√§t flow't menettev√§t helposti otteensa kuulijasta, etenkin kun juttujen sis√§lt√∂ on kuullunpuoleista. On kuitenkin positiivista, ettei levylt√§ l√∂ydy oikein mink√§√§nlaista uhoa: vittuilussakin luotetaan enemm√§n py√∂reisiin ja pehmeisiin muotoihin. √Ąl√§ tuomitse ei aiheutakaan ahdistusta mill√§√§n ominaisuudellaan, mutta kokonaisuus on melko valju. K√∂mpel√∂ydest√§ p√§√§see eroon treenaamalla, n√§kemyst√§ tulee jos on tullakseen.

Jani Ekblom


The Terraces The Terraces: The Terraces
DR2

Englannin ja Australian työväenluokkaisista kaupunginosista ponnistava The Terraces ilmoittaa kulkevansa The Clashin ja Sex Pistolsin jalanjäljissä. Ajatus on oikea, koska esikoisensa perusteella The Terraces sijoittuu jonnekin verrokkiensa väliin: suht monipuolisesti klassista melodista punk rockia soittava nelikko ei saavuta sellaista tiukkuutta tai räjähtävyyttä kuin se ehkä itse haluaisi uskoa.

Laulaja Gary Buckleyn (ex-One Way System) ulosannissa on kyllä roimaa rouheutta, mutta myös oletettavasti iän mukanaan tuomia rajoituksia, eli pidättelevyyttä. Yhtyekin soi nätisti, mutta vähän kahlitun oloisesti. The Terraces lieneekin repäisevämpi lavalla. Levymuodossa käteen jää tunne, että yhtye halajaa klassisten punk-yhtyeiden kaanoniin, mutta tekee samalla uskottavuuden kannalta kuolettavia ja musiikilliseen umpikujaan johtavia kurvauksia MTV-"punkin" puolelle. Kymmenbiisinen ei ole huono, vain melko mitäänsanomaton.

Jani Ekblom




Lukukertoja: 2696
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs