Ajankohtaista

Elokuun albumikooste

06.08.2012


Mac Shit K.V.N & Lobo: Mac Shit
Freaky Beats / FJUU

Miellyin kovasti K.V.N & Loboon kolmisen vuotta sitten. Tuottajakaksikko tuntui tiivistäneen pitkähkölle Welcome to the Dead Endille monia mielenkiintoisen instrumentaalimusiikin perusjuttuja erittäin kiinnostavaan muotoon. Tuore Mac Shit ei olennaisilta osiltaan edeltäjästään eroa: mitä nyt on vähän synkeämpi, rauhallisempi ja osin myös helpompi jättää huomiotta.

Mac Shit on mitä suurimmassa määrin fiilismusiikkia. K.V.N & Lobo luovat pienin vedoin yllättävänkin puhuttelevaa rytmimusiikkia. Kokonaisuus on edeltäjäänsä monotonisempi, vähemmän muuttuva ja vähemmän ekstaattinen. Tasaisuus on kuitenkin Mac Shitin vahvuus. Levyä voi väittää varovaiseksi, tietyin varauksin jopa värittömäksi, mutta tyylikäs ja varmaotteinen se silti on. Tavallaan siis toisinto edeltäjästään: hyvä osoitus kaksikon kyvystä luoda pidättyväistä, mutta ei vähäeleistä musiikkia.

Jani Ekblom


Laxa Grandmaster Laxatiivi Laxa: Grandmaster Laxatiivi
Omakustanne

Nimen, kannen ja muiden ulkomusiikillisten seikkojen takia olin tuomita Laxan vitsiksi, mitä se ei musiikillisesti ole. Helsinkiläisen esikoinen on melkein tyylipuhdas DIY-tuote: Laxa on itse tehnyt biitit ja tekstit, ja soittanut ja masteroinut lopputuloksen.

Grandmaster Laxatiivi liikkuu paljolti kasaridiskon soul- ja funk-maailmoissa, mutta omaa myös kiinnostavamman puolen. Saatteessa mainitut Vangelis ja Robert Fripp kuuluvat harvemman räppärin vaikutteisiin, ja se on sääli. Laxalla ne kuuluvat rohkeasti läpi. Esim. Uusi alku ja sen synkästä syntikkatrippailusta psykedeeliseksi ambientiksi muuntuva tausta asettaa odotuksia. Ikävää, että ylipitkällä levyllä rohkea kokeellisuus jää vähemmistöön: esimerkiksi Arki ja triptyykki I, II ja III ansaitsisivat tulla paremmin esiin nostetuiksi.

Sanottavaa Laxalla riittää, mutta verbaalinen ulosanti tuntuu väkinäiseltä ja säkeistöt turhan täyteen ahdetuilta; ei kokonaisuuden parempi puoli. Parhaimmillaan mainio, ja joka tapauksessa varsin persoonallinen levy.

Jani Ekblom


Rick Estrin Rick Estrin and the Nightcats: One Wrong Turn
Alligator

Huuliharpisti, laulaja ja lauluntekijä Rick Estrin on vaikuttanut blues-piireissä jo reilun 40 vuoden ajan. Mieli on kuitenkin pysynyt virkeänä, siitä on osoituksena elinvoimainen One Wrong Turn -albumi. Pätevän The Nightcats-yhtyeen tuella Estrin onnistuu puhaltamaan pahimmat pölyt standardinomaisen bluesin päältä kuitenkaan suututtamatta puristeja. Kuivan humoristiset lyriikat, maaninen huuliharpun soitto ja pienet tyylikokeilut pitävät mielenkiinnon kohtuullisen hyvin yllä läpi levyn.

Perinteisimmissäkin numeroissa Estrin ja the Nightcats nousevat useimmiten keskitason tekemisen yläpuolelle. Kiinnostavinta antia ovat kuitenkin kappaleet, joissa eksytään hiukan sivupoluille pääväylältä. Desperation Perspirationin funk-basso, Old Newsin riisuttu harppukurnutus ja etenkin nimellään itseään hyvin kuvaava rautalankainstrumentaali The Legend of Taco Cobbler tuovat sopivaa maustetta vaisumpien hetkien keskelle. Jos perinnetietoinen, mutta silti moderni blues kiinnostaa, on syytä ottaa One Wrong Turn haltuun.

Tommi Saarikoski


UG/OD UG/OD: Fatta platta
Monsp

Suomen tuotteliaimman hiphop-muusikon Huge L:n sekä räppäri Moden UG/OD-projektin viimevuotinen albumi saa pikaista jatkoa. Tuntuu siltä kuin Fatta platta olisi syntynyt samoissa sessioissa, sillä levyllä leijutaan edelleen muovisissa kasaritunnelmissa syntikoiden ja rumpukoneiden keskellä. Biitit kuulostavat enimmäkseen unohdettujen 80-luvun elokuvien ja sarjojen soundtrackeiltä napatuilta, ja ihan hyvä niin.

Päihteiden, kevyen kannanoton ja huumorin kolmiossa käyskentelevät tekstit eivät alita rimaa, mutta eivät toisaalta ylitäkään sitä tarpeeksi reilusti. Vaikka Huge kuinka todistelee riimeissään, että nopean julkaisutahdin ei tarvitse vaikuttaa laatuun, on Fatta platassa liukuhihnatuotteen makua. Sitä kuluttaa ihan mielellään, mutta mitään kovin erikoista tai mieleenpainuvaa siinä ei ole. Korviaan höristää oikeastaan vain Tanssii-kappaleen hunajaiselle yhden koukun R&B:lle sekä No hehkutus-biisin simppelin uhkaavalle biitille.

Tommi Saarikoski




Lukukertoja: 1867
Facebook
Artistihaku
Ajankohtaisissa myŲs