Klassikko

Suruaika: Pelkäämme vain toisiamme, 2006

05.10.2017



B-puolella sama meno jatkuu, sillä pimeys ja alati nurkista esiin ryömivät varjot ovat se kangas, jolle Suruaika maalaa yhä uudelleen ja uudelleen kuviaan. Tuskainen Katarsis ei ehkä vakuuttanut minua reilu 10 vuotta sitten, mutta tämäkin biisi tuntuu vain kasvaneen vuosien juostessa ohi vähät välittämättä. Ohituskaistalle juuttunut Tuhansia päitä kuulostaa virkistävällä tavalla itseään vanhemmalta, linjojen piirtyessä Musta Paraati -orkesterin suuntaan, mikä tuskin on vahinko. Todellinen yllätys on silti Sulkemisaika, jonka urbaanissa ahdistuksessa kuulen nyt jotain syvempää ja polttavampaa, jotain jota en aiemmin havainnut.

Suruaika on poissa ja kun tämä artikkeli julkaistaan, on kulunut tasan kymmenen vuotta siitä, kun bändin viimeinen EP Noiduttu sydän ilmestyi. Eikä aika ole vieläkään parantanut haavojani.

Mika Roth




Lukukertoja: 202
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myös