Klassikko

James Brown Sings Christmas Songs, 1966

23.12.2017



The Christmas Song (Version 2) versioi nimensä mukaisesti vanhaa biisiä, sovituksen velloessa levottoman kiehtovasti mielipuolisuuden partaalla. Periaatteessa mikään ei ole poissa paikoiltaan, mutta kaikki on jamesbrownmaisesti hieman vinossa ja muunneltua. Samaa kaavaa toistaa niinikään klassikoksi laskettava Merry Christmas Baby, jonka yhtye soittaa pienempänä ja kiihkottomampana näkemyksenä. Tämän perään kuultu The Christmas Song (Version 1) on em. sisarustaan konservatiivisempi numero, joka jousineen kaikkineen on puolittainen huti. Ehkä. Ei ihme, että pomo päätti suosia jo yksistään biisijärjestyksessä toista näkemystään samasta aiheesta.

This Is My Lonely Christmas Part 1 tekee uruillaan saman mink√§ David Lynch tekee tasaisin v√§liajoin Twin Peaksillaan. En edes arvaile mit√§ tuotannossa oikein on nautittu, kun biisi√§ tallennettiin ja mik√§ oli se alkuper√§inen idea ‚Äď vai onko t√§m√§ pelkk√§√§ jamittelua? Heti per√§√§n kuultava This Is My Lonely Christmas Part 2 on sisartaan rennompi ja (anteeksi nyt vain) jouluisempi siivu, jonka easylistening-pisteet ropisevat kohti kattoa. Mit√§ mainiointa laatikoidensulattelumusaa, uskallan v√§itt√§√§.

Totaalista valkopesua pelänneille kiekon päättävä Christmas in Heaven saattaa aiheuttaa siirappiyliannostusta, mutta muuten Brown pitää linjansa. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että 60-luvun puolivälissä oli kannattavaa pyrkiä miellyttämään tahoja, jotka eivät kuuluneet oman kannattajakunnan ytimeen. Eikä tästä valioyksilöstä sitten juuri muuta valitettavaa löydykään, joten antakaa itsellenne vain rohkeasti mahdollisuus tutustua 50 vuoden takaiseen joulutunnelmaan Amerikassa. Oli siellä muutakin kuin Bing Crosby ja White Christmas.

Mika Roth




Lukukertoja: 667
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myŲs