Haastattelut

Robert Ensio Niemistö – improvisaation ja sattuman voimalla

22.01.2018



- En usein tiedäkään. Lähden vain kokeilemaan. Joskus laulut on lähes improvisoituja ja voivat lähteä jostakin mukavasta äänestä, jonka äänitin kännykälleni joskus tai hyvästä kaiusta kitarassa.

Positiivinen yksinkertaisuus toimii Niemistön ohjenuorana ja tuloksia kuunnellessa valintaa ei voikaan kuin kiittää. Toukokuu-kasetin värikkäästä biisinipusta itseäni puhuttelivat etenkin Kuolemaan ja Magee mimmi, jotka puraisivat ärhäkästi. Voitko hieman taustoittaa näiden kappaleiden syntyä ja kehitystä?

- Asuin vielä Turun Ylioppilaskylässä. Yhtenä aamuna heräsin todella aikaisin ja aloitin äänittämään. Magee mimmi syntyi äänittäessä kitaraa kasettimankan läpi. Kuolemaan on demo kännykältäni johon soitin myöhemmin päälle sähkökitaraa. Lopussa tuleva basso on täysin irrallinen ja kaverini luona Helsingissä n. vuosi aiemmin äänitetty. Sattui vaan menemään a-mollissa!



Tällä hetkellä kuuntelussani on Casa De Big Kebab / Falafel House -kasetti, jonka helmiksi ovat nousemassa Makkispekkis ja Mä meen helvettiin, jotka ovat taas melko erilaisia vetoja ihan jo keskenäänkin. Ensinnä mainitussa on muuten aivan tajuttoman pureva bassolinja, mistäs se oikein löytyi?

- Kämppikseni on basisti ja täällä kotona on usein oikea basso. Aiemmin olen soittanut kotiäänityksissä akustisella kitaralla, joka on sitten pitchattu oktaavia alemmas Audacityllä... Ehkä se syntyi siis soittamisen ilosta.

Allekirjoittanut tarjosi Mä meen helvettiin -biisille vaikutteeksi Tuomari Nurmiota, mutta hieman yllättäen – tai ehkei oikeastaan niinkään yllättäen – vaikuttajaksi taustalla paljastuikin itsensä Daniel Johnston. Kaseteilla soitat ymmärtääkseni kaiken itse, joten kuinka live-keikat sujuvat? Taustanauhoja, vai mies & kitara -virityksiä, vai jotain siltä väliltä?

- Soitan yleensä yksin. Soolokeikkoja on satunnaisesti. Usein soitan myös Itä-Hollola Installaatio bändin materiaalia tai kokeilen jotakin uusia "idari"-biisejä. Olen soittanut pari kertaa triona ja kerran jopa kokeellisen syna-keikan, joka oli kyllä ihan paska.



Alkaneelle vuodelle Niemistö toivoo keikkoja etenkin Itä-Hollola Installaatiolle, jonka levyn pitäisi ilmestyä alkukeväästä. Omaa soolouraa pohdittaessa Niemistö näkee oikeastaan vain kaksi mahdollista suuntaa, jotka saattavat olla vielä yhdistettävissäkin.

- Juurevampi, bluespohjainen tatsi, sekä melankolinen elektroninen meininki.

Jos Robert Ensio Niemistölle pystytetään joskus patsas, niin miltä se voisi puolestasi näyttää ja missä se sijaitsisi?

- Tosi iso ja hyvä betoninen skeittiparkki, jossakin sellaisessa paikassa, jossa parkkia tarvitaan kipeästi. Parhaassa tapauksessa skeitattavissa myös talvisin.

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Synnyin 1993 Hollolassa ja taistelen oikeudestani olemassaoloon joka päivä. Paras vahvistinmerkki on Laney.

Desibeli.net kiittää. Ole olemassa, se kannattaa.

Haastattelu: Mika Roth, kuva: Sonja Siikanen




Lukukertoja: 1297
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös