Lou Reed: Transformer, 1972
01.04.2003
Joulukuussa 1972 ilmestynyt Transformer yhdisti kaksi 70-luvun rokin ikonia ensimmäisen ja (todennäköisesti) viimeisen kerran. Lou Reedin ja tuottajana toimineen David Bowien nyrkkipajan tuloksena syntynyt albumi oli merkittävä virstanpylväs kummankin artistin uralla. The Velvet Undergroundin riitaisissa merkeissä hajoittaneen Reedin ensimmäinen sooloalbumi floppasi suurista toiveista huolimatta pahasti, eikä juuri kukaan enää vuonna 1972 uskonut miehen toipuvan tästä takaiskusta. Aivan kaikki eivät kuitenkaan olleet Reedia vielä unhoittaneet. Uransa aallonharjalla ratsastanut David Bowie tarjoutui yhdessä aisaparinsa Mick Ronsonin kanssa tuottamaan Reedin seuraavan pitkäsoiton. Bowielle tähän jobiin tarttuminen oli varmasti helppo päätös – olihan hän aina avoimesti tunnustanut musiikilliset velkansa Velvet Undergroundille. Tilanne oli siis kaiken kaikkiaan varsin outo; supertähteyttä nauttiva fani tuottamassa alamaissa olevan idolinsa uutta hengentuotetta.
Transformerin ”bowiemaisuuden” huomaamiseen ei tarvita meedion kykyjä. Parhaiten nämä vaivahteet tulevat esiin tyylikäästi glamrokkaavissa biiseissä Andy’s Chest ja Hangin’ ’Round, joista voi vetää melkoisen suoria linjoja aiemmin samana vuonna ilmestyneeseen Ziggy Stardustiin. Transformer sisältää myös kolme Lou Reedin uran tunnetuinta laulua; Trainspotting-elokuvan myötä uuteen kukoistukseen 90-luvulla noussut Perfect Day kuulostaa rentoudessaan hyvin epätyypilliseltä Lou Reed-biisiltä, mutta samalla se tuo pientä auringonpilkettä niin kovin synkälle levylle. Ainoa Reedin varsinainen listahitti, Walk On The Wild Side, on paitsi loistava biisi, myös yksi kaikkien aikojen omituisimmista ikivihreistä - New Yorkin transvestiittien kunniaksi kirjoitettu single ei slangitekstinsä ansiosta jäänyt sensuurisetien haaviin, vaan soi estoitta radioissa ympäri maailman. Termi ”giving head” ei ilmeisesti ollut tuohon aikaa vielä kovin laajalti tunnettu.
Kolmas laajempaan tietoisuuteen levinnyt Transformer-siivu on Satellite Of Love. Siinä Reed/Bowie/Ronson-akselin osaaminen kiteytyy kenties kaikkein kirkkaimmalla tavalla – svengaavien Lontoon poikien täyteläisten tuotantometodien yhdistäminen Loun katu-uskottavaan newyorkilaiseen kerrontatapaan oli alun perin hullunrohkea idea, mutta erityisesti Satellite Of Lovella se toimi taudin lailla. Reediä Transformerin kaupallinen menestys pelästytti oikein kunnolla, sillä jo parin vuoden sisällä mies julkaisi yhden äänilevyhistorian radikaaleimmista kokeiluista nimeltä Metal Machine Music. Kyseinen levy piti sisällään lähes pelkkää monotonista melua ja sinetöi lopullisesti Lou Reedin kulkemaan valtavirrasta sivussa. Transformeria voikin pitää yksittäisenä harppauksena popunelman suuntaan ja vaikka tämä suuntaus ei Reediä itseään miellyttänytkään, jäi jälkipolville siitä muistoksi yksi hengästyttävän upea albumi.
Jari Jokirinne
