Haastattelut

Kiviranta - tunnetta, rosoa, säröä ja purevia bassolinjoja

12.10.2018



Uuden EP:n biisinippu on mielestäni tähänastisista tasapainoisin ja tarttuvin. Em. teiniunelmat tarttuvat hanakasti ja nimibiisi Gammasäde on kuin kurkistus alkuperäisen goottirockin syntyhetkiin. Mutta todellinen helmi on Rauhas, josta arviossa totean: "räyhää kuin Twin Peaksin The Bang Bang Barin estradille päätynyt amerikkalaisversio nuoresta Kauko Röyhkästä, jonka uusi aalto on vasta nousemassa kuohujensa päälle". Onko tekijöillä jotain kommentteja näihin ja mikä omista lapsista on se rakkain tällä hetkellä?

- Kyllähän juuri nämä uusimmat kappaleet aina tuntuvat itsestä kiinnostavimmilta, joskin yksittäisen kappaleen nimeäminen tuntuu vaikealta. Mielenkiintoisia mielikuvia sinulle herännyt!

No minkäs teet, kun musiikki toimii ja synapsit räiskyvät. Ideoista ja mielikuvista on luontaista siirtyä pohtimaan, josko jonkun toisen tekemä kappale olisi sellainen, että moisen olisi suonut syntyvän omasta kynästä.



- Ville Pirisen Laulu jokaiselle on esimerkki tuoreesta biisistä, jota kummatkin ovat vuorollaan hehkutelleet.

Joko seuraava julkaisu siintää horisontissa? Kolme EP:tä takana, joten olisiko jo albumin aika - vai onko moinen jo aikansa elänyt formaatti?

- Kasetti-EP:t ovat toimineet vallan mainiosti, mutta miksei esimerkiksi näitä kahta viimeisintä voisi joku julkaista vinyylilläkin. Kyllähän ne netistäkin löytyvät. Suolavesi Recordsilla ei valitettavasti riitä likviditeetti laittaa aivan jokaista julkaisua vinyylinä pihalle!

Uuden kasetin kansi on lainattu manga-taiteilija Keiji Nakazawan teoksesta Hiroshiman poika, jonka Plastic Tonesissakin nykyään vaikuttava Ville Puumala esitteli Villelle. Teoksen koskettava ja riipivä lohduttomuus vaikuttivat syvästi.

Kiviranta - Jotain samankaltaisia, joskin hieman toiveikkaampia, tunnelmia on tavoitettavissa mielestäni Kivirannankin musiikissa, joten yhdistelmä oli kokeilemisen arvoinen. Ja kyllähän se toimii! Hiroshiman poika on ainut tuttu työ Nakazawalta, mutta pitäisi kyllä tutustua enemmänkin.

Kiviranta pitää itsensä aktiivisena niin keikkarintamalla kuin julkaisujenkin saralla, vaikka Suolavesi Studioiden aikatauluja on mahdoton ennustaa. Ja bändiä saa tietysti kysellä myös keikoille koska tahansa.

Haastatteluhetki lähenee loppuaan, mutta vielä on hetki aikaa. Siispä, jos Kiviranta-yhtye olisi paikka missä tahansa ajassa ja paikassa, niin se olisi...

- Tampere, syksyllä 2018.

Erittäin osuva vastaus. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.

- Tukekaa omaehtoista kulttuuritoimintaa ja toisianne!

Haastattelu: Mika Roth
Mustavalkokuva: Jouni Parkku, värikuva: Niko Saarinen




Lukukertoja: 135
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös