TV Smith: Generation Y, 1999

Ei ole taatusti mielt� ylent�v��, kun luot musiikkia vuosikymmenest� toiseen, mutta kaikkea tekem��si verrataan nuoruutesi kaukaisiin t�ihin. TV Smith oli The Advertsin j�sen ja biisinkirjoittaja, eik� tuo varjo/siunaus v�isty h�nen p��lt��n koskaan.

Hiljaiset Levyt

Toisen kirous on kuitenkin tunnetusti toisen siunaus, ja tietysti toisin p�in. Aika kulkee eteenp�in eik� TV Smith ole luovuttanut, vaikka menneisyytt� k�ytet��nkin armottomana mittatikkuna. Musiikkia on julkaistu herran toimesta enemm�n ja v�hemm�n soolona sitten The Advertsin p�ivien, ja t�t� kirjoitettaessa 66-vuotias herra valmistautuu jo seuraavan kiertueensa riemuihin.

Pitk�soittoja on kuluneella vuosituhannella pistetty ulos jo seitsem�n, eli saman verran kuin viime vuosituhannella yhteens�, kun mukaan lasketaan kaikki b�ndit. Vuonna 2020 ilmestynyt Lockdown Holiday on toistaiseksi viimeisin uudesta materiaalista koostuva pitk�soitto, joka tuskin j�� kuitenkaan viimeiseksi. Eik� uralle mahdu ainuttakaan taiteellista pohjakosketusta, vaikka suurempi listamenestys onkin herraa tehokkaasti v�ltellyt.

Hiljaiset Levyt tekee mielenkiintoisen liikkeen, sill� alkujaan jo vuonna 1998 julkaistu Generation Y on nyt saatavilla ensi kertaa Suomessa vinyylin�. Eli kuten monet asian toteaisivat: ainoassa oikeassa formaatissa. T�m� levy on selv�sti rakennettu my�s juuri vinyylien (ja C-kasettien) muoto mieless�. Eli kaksi vahvaa puoliskoa, jotka alkavat ja loppuvat tavoillaan ja muodostavat yhdess� ehyen kokonaisuuden. Mittaa on se vajaa 40 minuuttia, mik� sopii ongelmitta niin vinyylin kuin kassunkin asettamiin rajoihin.

Omaa tarinaani juuri t�m� kiekko viisti l�helt�kin aikoinaan, tosin silloin en kuullut musiikkia hienolta vinyylilt�, vaan kulahtaneesta automankasta, joka ei taatusti tehnyt t�ytt� oikeutta musiikille. Eip� sen puoleen, matka festareille kaverin vanhalla ja kolisevalla autolla lis�si taatusti tapaukseen omaa magiikkaansa. N�in j�lkik�teen ymm�rr�n my�s musiikkia minua tuolloin esitelleen henkil�n kiihtymyksen aiheesta, sill� Smith oli tehnyt kaiken hartiapankilla. Ja noihin aikoihin sekin oli huomattavasti vaarallisempaa kuin nyky��n, taloudellisesta kulmasta tarkasteluna siis.

Punkin ja punk rockin TV Smith on j�tt�nyt jo aikaa sitten taakseen, mutta t�ll� levyll� � ja jopa edell� kuvatuissa olosuhteissa � herran karismaattisen k�he� laulu��ni p��see oikeuksiinsa. Eik� kyse ole vain vanhojen muistikuvieni v�ritt�mist� fiiliksist�, koska musiikki kuulostaa t�ss� p�iv�ss� entist�kin laadukkaammalle, raikkaammalle ja voimakkaammalle. T�lt� minusta ainakin nyt tuntuu, kun kuuntelen pitk�st� aikaa albumia ja h�mm�stelen sen v�kev�n puhuttelevaa ajattomuutta.

Tyyliksi voisi sanoa rosoisen alternative rockin (joka itsess��n on aivan mahdottoman v�lj� sanapari), jossa brittil�isyys kumisee l�pi ja ter�� ei ole menetetty. S�vellykset ovat kautta linjan vahvoja, Smithin korostaessa melodioita olosuhteisiin n�hden ovelillakin pikku siirroilla. Rajattu aika studiossa on asettanut sel�n sein�� vasten, mutta samalla jokin vaikuttaa naksahtaneen paikoilleen ja kohdilleen. Karsitun taloudellinen muoto tuo esiin biisien t�rkeimm�t puolet, enk� keksi sovituspuoleltakaan valittamisen aiheita.



Olinkin iloisen yll�ttynyt musiikin yleisest� soundista, joka kuulostaa eritt�in v�h�n 90-luvun lopulta ja ennemminkin ajattomalta rockilta. Mukana tullut saatekirje tekij�lt� itselt��n valottaa albumin taustoja sek� syntyhistoriaa, jossa kaikki piti pist�� purkkiin osapuilleen ensimm�isell� yrityksell�, eik� studiossa todellakaan hinkattu sataa raitaa p��llekk�in � kuten jotkut tuohon aikaan tekiv�t.

Musiikki on siis kuosissa, mutta ehk�p� sittenkin parhaimmat ter�t l�ytyv�t teksteist�. Mukana on aimo annos kitker��, tummempaa huumoria, jonka satunnainen kuulija voi toki ohittaakin. Smith ei n�et juutu alleviivauksissaan ja antaa kuulijalle runsaasti tilaa. Voitkin lukea lyriikat yhdell�, toisella ja kenties kolmannellakin tavalla, eri asioita painottaen, eik� v��ri� tulkintoja tietysti ole olemassakaan.

Kunnia konkarille ja kiitokset Hiljaiset Levyt, ett� teitte n�in hienon kulttuurity�n. Ja tuli taas kerran todistettua sekin, ett� hyv�ll� musiikilla ei ole parasta ennen -p�iv��.

Mika Roth