Haastattelut

Tuomo Mannosen Sydänsipsi rakkauden asialla

09.11.2022



- Me haluttiin tehdä levyn tuottajien Antti Takalon (rummut, basso) ja Niko Saarisen (koskettimet) kanssa bileet tähän biisiin, mikä vaati kelpo määrän kunnon synaa ja konemaiset rummut. Siinä ei ole ironiaa. Lisää vastaavaa on tulossa tulevaisuudessa.

Okei, sekä kasarin että voimaballadien auringot ovat siis nousussa. Miksi ihmeessä juuri tämä kappale sai olla debyyttisoolosinkkusi?

- Sinkku siitä tuli koska, se on tarttuva ja siinä on tosi tarina. Kuulin joskus bileissä sivukorvalla keskustelun pätkän "Kajaanissa ei kuunneltu Kikkaa edes 90-luvulla". Loput kappaleesta kuvittelin. Aloin miettiä tarinaa, jossa Kikan ihailija ei mahdu muottiin, eikä saa vastakaikua fanitukselleen. Lopulta hän lähtee junalla etelään ja tapaa Riihimäen asemalla vertaisensa.

Toinen sinkku, eli Haanpään hukkuminen, onkin sitten tutumpaa kamaa. Tai siis tarkoitan sitä, että biisi voisi olla vallan hyvin Lasten Hautausmaan levyllä. Teksti on melkoinen trippi kirjailija Haanpään viimeisiin hetkiin, mutta kuinka ihmeessä lastenhuoneen tapetit siihen liittyvät?

- Haanpää hukkui kalaretkellä kännipäissään vuonna 1955. Hän on yksi lempikirjailijoistani. Oliko hukkuminen itsemurha, on jäänyt epäselväksi. Tiedetään, että Haanpää leikitteli ajatuksella hukkumiskuolemasta ja hänen veneensä tappi oli herkkä irtoamaan.

- Ystäväni lapsuuden huoneen seinä oli tapetoitu vanhoin sanomalehdin. Hänet tuuditti uneen vuosikausia otsikko "Kirjailija Pentti Haanpää hukkui Lamujärveen". Mietin, että ystäväni on lapsena elänyt Haanpään kanssa tuon viimeisen kalaretken lukuisina öinä. Laulu kertoo tuosta viimeisestä myrskyisestä illasta, miten sen ystäväni ehkä kuvitteli lastenhuoneen seinätapettia tuijottaessaan.



Tullaanko levyltä nostamaan enää enempää sinkkuja? Oma suosikkini olisi Baby Blue. Eikä vähintään sen takia, että pidän kovasti varhaisesta Beatlesista. Toinen vahva kärki on avausraita Taxi, juna ja lentokone, joka on jälleen ihan erilainen numero.

- Soitin teininä Landolalla Beatlesin soittokirjaa alusta loppuun. En ollut kaikkia biisejä kuullut, mutta se ei haitannut harrastusta. Siitä on voinut jäädä jotain vaikutteita. Perjantaina 11.11. julkaistaan video kappaleesta Pienet Sydämet, jonka lauloin hevosrattaiden kyydissä livenä. Aika haastavaa touhua (naurua). Se on osa kouvolalaisen Juuri Studion livemusavideosarjaa. Levyllä biisistä on studioversio.

Luen juuri Nick Caven kirjaa, jossa hän varoittaa jäännösideoiden vaaroista. Eli jos olet työstänyt jotain ideoita aiemmin ja hylännyt ne kertaalleen, niin moisia ideoita ei tulisi enää lainkaan käyttää tulevaisuudessa. Kaikki vanha pitää siis pyyhkiä pois, eikä mitään vanhoja muistikirjojakaan tule säilyttää. Periaatteessa ymmärrän herra Caven periaatteen, mutta se tuntuu aika jyrkältä. Toki kokenut musiikintekijä jotain ideoita osaa myöhemminkin hyödyntää - vai voiko niin tehdä?

- Löydän paljonkin hyviä ajatuksia ja sävelkulkuja vanhoista ideoista. Tapani on kirjoittaa lause tai soittaa idea talteen puhelimeen ja unohtaa se sen jälkeen hetkeksi. Jälkeen päin en välttämättä en edes muista mihin se liittyi, mikä saattaa olla hyväkin asia. Työstän biisejä pienissä pätkissä, joskus useampia yhtä aikaa. Sanoittaminen on vähän kuin tekisi mielenkiintoista ristisanatehtävää, jossa on toisena ulottuvuutena musiikki.

Albumin kirjo on siis rikas, kuten edellä on tullut jo todettua. Materiaali levylle on koottu neljän viime vuoden ajalta. Monipuolisuus on kuitenkin ennemminkin uhka kuin mahdollisuus, sillä eri aikakausien ja tyylien kanssa on kuuleman mukaan hauskaa leikkiä. Kaiken kukkuraksi Mannonen haikailee jopa muille sanoitusten tekemistä, joten tyhjän paperin syndrooma ei vaikuta vaivaavan.

Eikä tarina pääty suinkaan tähän, sillä ensi kevääksi on jo suunnitelmia seuraavan soololevyn työstämisestä. Osaatko vielä sanoa, mihin suuntaan tuleva albumi tulee musiikkiasi mahdollisesti viemään?

- Ensimmäiselle soololevylle valikoitui tarkoituksellisesti laajalla kirjolla kappaleita. Seuraavalle soololle muotoutuu varmasti omanlaisensa linja, mutta siitä sitten lisää, kun sen aika tulee.

Tuomo Mannonen - Haluaisin kokeilla ja tehdä kaikenlaista tangosta elektroniseen musaan, kunhan tässä vaan ehtii.

Entä onko tiedossa keikkoja, tai peräti kiertuetta, levyn tiimoilta? Minkälaisella kokoonpanolla lähdette liikkelle?

- Teen soolo- ja bändikeikkoja. Livebändissä soittavat Antti Takalo (rummut), Niko Saarinen (koskettimet) ja Armi Harmio (taustalaulu). Kiertueen kattaa 4-5 viikonloppua marras-joulukuussa.

- Tehdään soolona Otto Mikkolan (Puhelinseksi, Autiomaa) kanssa kolmen päivän rundi Vakiopaine, Oulun Snooker ja Rovaniemen Musta Kissa.

17.11. Vakiopaine, Jyväskylä

18.11. Snooker, Oulu

19.11. Musta Kissa, Rovaniemi

Onko turha tulla pyytämään LH:n kappaleita?

- Jätetään Lasten Hautausmaan kappaleet Kristiinan laulettavaksi. Mies ja kitara -keikoilla saatan ehkä jonkun harvinaisemman LH-laulun ilmoille laittaa.

Entä onko luvassa jotain yllättäviä covereita muista suunnista?

- Olen pari käännösbiisiä tehnyt. Ehkä ne saadaan treenattua livesoittoon vielä näille keikoille.

Mitä toivot saavuttavasi musiikilla, mikä on sen tarkoitus sinulle suuremmassa kuvassa?

- Se, että kaikki on lopulta ihan hyvin. Musiikki on ihmeellistä. Se lohduttaa, itkettää, tanssittaa ja saa ihmisen rakastumaan. Toivottavasti minun musiikilla olisi joskus näitä kaikkia vaikutuksia.

Kuvitellaan että valtaisa asteroidi jysähtää sellaisella voimalla maahan, että todennäköisesti tuleva sähkölasku on murheista pienin. Sinulla on päivä aikaa, mitä teet ja minkä biisin haluaisit soittaa viimeiseksi?

- Lähtisin uimaan. Kesällä järveen, talvella avantoon. Viimeisellä aterialla voisi nauttia sipsejä ja vissyä. Samalla soi Olavi Virran Hurmio.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Veera Konsti




Lukukertoja: 3541
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös