Stone the Crows - er�s kiehtovimmista 70-luvun alun brittirockin kakkosdivarilaisista

Vuosien 1969 ja 1973 v�lill� toiminut skottilais-brittil�inen Stone the Crows on er�s aikakautensa kiehtovimmista suosiollisesti kakkosdivariin j��neist� rockyhtyeist�. Uransa aikana nelj� pitk�soittoa julkaisseen yhtyeen tunnetuimmat j�senet ovat solisti Maggie Bell, vuonna 1972 tapaturmaisesti edesmennyt kitaristi Leslie Harvey sek� Stone the Crows -j�senyytens� j�lkeen Robin Trowerin yhtyeess� vaikuttanut basisti/solisti Jimmy Dewar.

Stone the Crows perustettiin Glasgowssa loppuvuodesta 1969. Alex Harvey esitteli voimakas��nisen solistin Maggie Bellin nuoremmalle veljelleen, aikaisemmin yhtyeess� Cartoone soittaneelle kitaristille Leslie Harveylle.Bellin ja Harveyn ensimm�inen yhteinen yhtye oli The Kinning Park Ramblers. Sit� seurasi aluksi nime� The Power of Music, sittemmin The Power k�ytt�nyt yhtye, joka esiintyi 1960-luvun puoliv�lin tienoilla Saksassa, Yhdysvaltojen ilmavoimien sotilastukikohdissa.

Peter Grant todensi yhtyeen keikan ja vakuuttui Bellin vokalisoinnista ja Harveyn kitaroinnista. H�n ryhtyi b�ndin manageriksi ja nimesi sen Stone The Crowsiksi. Kyseess� oli slangi-ilmaus, jonka voisi suomentaa paskat siit�. Bellin ja Les Harveyn lis�ksi Stone the Crowsin originaaliin kokoonpanoon kuuluivat lis�ksi esimerkiksi John Mayallin kanssa tekem�st��n musiikillisesta yhteisty�st� muistettu rumpali Colin Allen, basisti/solisti James Dewar sek� kosketinsoittaja John McGinnis.

Mainittu line up levytti Stone the Crowsin kaksi ensimm�ist� pitk�soittoa. Niist� yhtyeen nime� kantava debyyttialbumi ilmestyi heti vuoden 1970 alkajaisiksi. Elementtej� rockista, bluesista ja soulista yhdist�v� pitk�soitto koostuu ensisijaisesti yhtyeen omasta tuotannosta. Covereita pitk�soitolla edustavat Josh White Jr:n Blind Man sek� The Beatlesin The Fool on the Hill. Albumin kakkospuolen t�ytt�� kokonaisuudessaan yli 17 minuuttia kest�v� ja useasta osasta koostuva I Saw America.

Stone the Crowsin toinen pitk�soitto Ode to John Law ehti niin ik��n ilmesty� vuoden 1970 aikana. Sen biisit ovat yhtyeen omia lukuun ottamatta Percy Mayfieldin k�sialaa olevaa albumin p��t�skappaletta Danger Zone. McGinnisin s�vellyksist� Sad Mary, Love 74 ja Things Are Getting Better muodostui keskeisi� kappaleita Stone the Crowsin tuon aikaiseen keikkaohjelmistoon. McGinnis ja Dewar j�ttiv�t yhtyeen vuoden 1971 aikana.

Toukokuussa 2002 edesmennyt Dewar loi Stone the Crowsin j�lkeen pitk�kestoisen musiikillisen uran Robin Trowerin yhtyeess�. McGinnisin ja Dewarin paikat Stone the Crowsissa ottivat Ronnie Leahy ja Steve Thompson. Samalla yhtyeen soundi muuttui aavistuksen suoraviivaisemmaksi progevaikutteiden v�hentyess�.

Samana vuonna ilmestynyt Stone the Crowsin kolmas albumi Teenage Licks saattaa olla yhtyeen diskografian laadukkain ty�. Sen rivakan avauskappaleen Big Jim Salter riffi� Deep Purple lainasi kappaleeseensa Might Just Take Your Life, er��seen Burn-albuminsa kirkkaimmista helmist�. Sulavasti eteenp�in rullaava Mr. Wizard lukeutuu niin ik��n pitk�soiton laadukkaimpaan antiin. Sielukas One Five Eight on yhtyeen jo tuossa vaiheessa j�tt�neen McGinnisin k�sialaa ja albumin p��t�sraita Seven Lakes kallistuu silkkaan progressiiviseen rockiin. Teenage Licksin ainoa cover on tyylitajuinen n�kemys Bob Dylanin keskeiseen varhaistuotantoon lukeutuvasta Don't Think Twice, It's Alrightista.

Vuoden 1971 aikana Bell ehti vierailla Rod Stewartin lopullisella l�pimurtoalbumilla Every Picture Tells a Story sen nimikappaleessa. Kolmas toukokuuta 1972 Leslie Harvey menehtyi soundcheckiss� tapaturmaisesti s�hk�iskuun ennen Swansean Top Rank Suiteen sovittua keikkaa kosketettuaan samanaikaisesti kitaraansa ja maadoittamatonta mikrofonia. H�n menehtyi sekunneissa b�nditoveriensa silmien edess�.

Stone the Crowsin kitaristiksi vaihtui Thunderclap Newmanissa soittanut ja my�hemmin ensisijaisesti j�senyydest��n Paul McCartneyn Wingsiss� muistettu Jimmy McCulloch. H�nen kanssaan yhtye viimeisteli vuonna 1972 ilmestyneen ja joutsenlauluksi j��neen pitk�soittonsa Ontinuous Performance. Kyseinen albumi oli yhtyeen diskografiasta ensimm�inen kuulemani ja samalla totaalisen kolahduksen aikaan saanut pitk�soitto.

Laadullisesti Ontinuous Performance sijoittuu varsin l�helle edelt�j��ns�. Sen avaa komeasti jytisev� On the Highway, jota seuraa todenn�k�isesti albumin paras raita, Bellin sielukkaan laulusuorituksen ja Harveyn upean kitaroinnin yhdist�v� One More Chance. Hienoisesti psykedeelisvaikutteinen King Tut sis�lt�� Harveyn kitarataiturointia.



Albumin kakkospuolen avaava Goodtime Girl lukeutuu McCullochin kitaroimiin kappaleisiin ja kyseisest� svengipalasta muodostui singleformaatissa hitti. Niagara on yli yhdeks�nminuuttinen kahteen osaan jakautuva teos ja albumin p��tt�� sielukas, Leslie Harveylle omistettu balladikappale Sunset Cowboy.

Stone the Crows lopetti toimintansa kes�kuussa 1973. Yhtyeen BBC:lle vuosien 1971 ja 1972 aikana ty�st�mist� nauhoituksista on koostettu varsin kattava ja laadukas tupla-CD. Grant jatkoi Bellin managerina ja upea laulajatar julkaisi vuosina 1974 ja 1975 ilmestyneet sooloalbuminsa Queen of the Night ja Suicide Sal, joista j�lkimm�isell� Jimmy Page vieraili kitaristina muutamassa biisiss�. Bell oli my�s solistina 80-luvun alussa vaikuttaneessa ja yhden albumin julkaisseessa yhtyeess� Midnight Flyer.

Asuttuaan Alankomaissa l�hes kahdenkymmenen vuoden ajan Bell palasi Britanniaan alkuvuodesta 2006. H�n liittyi The British Blues Quintetiin, jossa jakaa lauluosuudet Zoot Moneyn kanssa. Muilta osin yhtyeen muodostavat niin ik��n Stone the Crowsista muistettu rumpali Colin Allen sek� basisti Colin Hodgkinson. The British Blues Quintetist� on muodostunut merkitt�v� live-esiintyj� brittil�isess� ja eurooppalaisessa bluesskeness�. 12. tammikuuta 79 vuotta t�ytt�v� Maggie Bell keikkailee edelleen silloin t�ll�in.

Pertti Pulkkanen