Rory Gallagher: Tattoo, 1973

Ahkerasti keikkaillut irlantilaiskitaristi/solisti Rory Gallagher johti 60-luvun loppupuolella bluesrocktrioaan nimelt� Taste. 70-luvun alussa h�n siirtyi johtamaan omaa Rory Gallagher Bandiaan. Gallagherin vuosien 1971 ja 1976 v�linen diskografia sis�lt�� kuusi tyylillisesti monipuolista studioalbumia (Rory Gallagher, Deuce, Blueprint, Tattoo, Against the Grain ja Calling Card) sek� kaksi livelevy�, vuosina 1972 ja 1974 ilmestyneet Live in Europe ja Irish Tour '74, joista j�lkimm�inen on tupla. 70-luvun loppupuolella Gallagher siirtyi j�lleen tyylillisesti Tastea muistuttaneeseen voimatriotyyliin. L�hitarkastelussa on Gallagherin varhaistuotannon kenties kirkkain klassikkoalbumi Tattoo.

Polydor

Toinen maaliskuuta 1948 syntynyt ja 14. kes�kuuta 1995 edesmennyt Rory Gallagher oli Corkissa varttunut irlantilainen blueskitaristi, solisti ja biisintekij�. Vuonna 1966 h�n perusti rumpali John Wilsonin ja basisti Richard McCrackenin kanssa bluesrocktrion nimelt� Taste, joka julkaisi vuosina 1969 ja 1970 studioalbumit Taste ja On Boards ja saavutti kohtuullista menestyst� Britanniassa. Juuri ennen hajoamistaan yhtye konsertoi Isle of Wightin vuoden 1970 festivaaleilla. Mainitusta konsertista on julkaistu livelevy ja toinen Tastelta ilmestynyt konserttitaltiointi on nimelt��n Live Taste.

70-luvun alkajaisiksi Gallagher siirtyi soolouralleen. H�nen mainitun vuosikymmenen levytyssaldonsa oli runsas ja lis�ksi Gallagher keikkaili todella ahkerasti. 70-luvun aikana h�n vieraili kahdesti my�s Suomessa, eli vuoden 1975 Ruisrockissa ja seuraavana vuonna Helsingin Kulttuuritalolla. Roryn kolmas ja samalla viimeinen Suomen-keikka oli vuoden 1984 Provinssirockissa.

Vaikka Gallagher ei koskaan saavuttanut todella suurta kaupallista menestyst�, h�nen levyj��n on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta. Gallagheria on kutsuttu ihmisten kitaristiksi ja suurimmaksi kitaristiksi, josta et ole koskaan kuullut. H�nen soittotyylins� on vaikuttanut esimerkiksi Eric Claptoniin ja Queenin Brian Mayhin. Vuonna 1972 Rory ��nestettiin Melody Makerissa vuoden kitaristiksi. Rolling Stonen laatimalla kaikkien aikojen parhaiden kitaristien listalla Roryn sijoitus oli 57.

Tasten lopetettua toimintansa Gallagher aloitti konsertoinnin omissa nimiss��n. Aikaisemmin yhtyeess� Deep Joy vaikuttanut basisti Gerry McAvoy teki Roryn kanssa musiikillista yhteisty�t� 20 vuoden ajan. Vuosien 1973 ja 1976 v�lill� Rory konsertoi kokoonpanolla, jonka muodostivat muilta osin kosketinsoittaja Lou Martin ja rumpali Rod de' Ath. Mainitulta ajalta Roryn tuotannon kenties sek� legendaarisin ett� laadukkain studioalbumi on h�nen marraskuussa 1973 ilmestynyt ja j�rjestyksess��n viides pitk�soittonsa Tattoo, joka sis�lt�� useita Roryn varhaistuotannon klassikoiksi kohonneita kappaleita.

Tyylillisesti kyseess� on monipuolinen albumi, joka toi Roryn biisintekij�n kyvyt esiin h�nen varhaisempaa soolotuotantoaan voimakkaammin. Ahkerasta keikkailustaan huolimatta Rorylle j�i aikaa kirjoittaa laadukasta kappalemateriaalia, josta Tattoo on suorastaan erinomainen dokumentti. Leppe�sti k�ynnistyv� albumin avausraita Tattoo'd Lady yltyy intensiiviseen kitarasooloiluun ja suoranaisesta riffij�rk�leest� k�yv� Cradle Rock p��tyi Joe Bonamassan versioimaksi h�nen albumillaan A New Day Yesterday. Roryn originaaliversiossa h�nen itsens� lis�ksi p��see loistamaan kosketinsoittaja Lou Martin. 20/20 Vision on akustisvoittoinen, Delta-bluesin tradition hengess� ty�stetty kappale. They Don't Make Them Like You Anymore sis�lt�� hienoisia jazzs�vyj� ja Livin' Like a Trucker vakuuttavaa wah wah-ty�skentely�.

Pitk�soiton kakkospuolen alkuun sijoittuu kaksi Roryn kitarajamittelua upeasti hy�dynt�v�� numeroa, jotka ovat Sleep on a Clothes-Line sek� Who's That Coming. Balladikaunokki A Million Miles Away k�y liki pit�en malliesimerkist� Roryn n�yr�st� ja vilpitt�m�st� l�hestymistavasta. H�nen mainitussa kappaleessa hy�dynt�m�ns� kitarasoundi tuli my�hemmin olemaan inspiraation l�hteen� Eric Claptonille ja Mark Knopflerille. Albumi p��ttyy melko perinnetietoiseen bluesrockkappaleeseen Admit It, jolla on silti tarjottavanaan kiehtova laskeva riffi ja funkhenkinen bassokuvio.



70-luvun lopussa Rory teki paluun voimatriotyyliin McAvoyn ja muun muassa The Sensational Alex Harvey Bandissa vaikuttaneen rumpalin Ted McKennan kanssa. Mainittu kokoonpano ty�sti vuosina 1978 ja 1979 ilmestyneet, ajoittain tyylillisesti jopa hardrockia l�hestyneet albumit Photo Finish ja Top Priority, joiden biisiaarteistoon lukeutuvat Shadow Playn, Overnight Bagin ja Follow Men kaltaiset merkkiteokset. Mainittujen albumien keskeist� tuotantoa versioitiin vuonna 1980 ilmestyneell� Gallagherin kolmannella konserttitaltioinnilla Stage Struck.

80-luvulta alkaen Roryn levytystahti verkastui, mutta laatu korvasi m��r�n ja vuosina 1982, 1987 ja 1990 ilmestyneet pitk�soitot Jinx, Defender ja Fresh Evidence ovat kaikki varsin onnistuneita albumikokonaisuuksia. Rorylle tehtiin maksansiirto, jonka aiheuttamiin komplikaatioihin h�n menehtyi 14. kes�kuuta 1995 47-vuoden ik�isen�.

Pertti Pulkkanen