Portishead: Dummy, 1994
24.12.2001
Se jokin, mikä tekee jonkin klassikoksi omalla alallaan, on jokaisen itsensä määriteltävissä. Se, mikä on minulle kulttituote, ei välttämättä heilauta seuraavan vastaantulijan sierainkarvaakaan. Tällä kertaa olen päätynyt esittelemään klassikkona Portishead -yhtyeen Dummy –albumin vuodelta 1994.
Muistan sen kuin eilisen päivän... Joskus viime vuosituhannen lopun aikojen häämöttäessä törmäsin Hyvinkään Isabelissa ( loistava levykauppa Hyvinkään kokoiselle kylälle ) käytettynä myytävään Tyhmyri/Nukke –albumiin, olisiko jopa maksanut valtavat 60 FIM. Olin luonnollisesti kuullut materiaalia aikaisemminkin, kiitos valveutuneen toveripiirini, mutta vasta syvällinen kuuntelu sytytti palavan rakkauden liekkiin.
Vaikka Portisheadia ei voi rehellisesti pitääkään trip-hopin luojana ja yhtyeen käyttämiä aineksia tipahtelee aika ajoin korvaan paljon iäkkäämmiltäkin taiteilijoilta, ei voi kieltää etteikö yhtye olisi ansainnut paikkaansa yhtenä genren klassikoista. Muista tekijöistä voidaan mainita esimerkiksi Massive Attack ja Tricky, mutta Portishead eroaa ensin mainitusta cool jazz- ja acid house -vaikutteillaan ja jälkimmäisen töistä vähemmällä avantgardisuudella ja rauhallisen popahtavalla otteellaan. Myös laulusolisti Beth Gibbonsin unenomainen tulkinta leimaa yhtyeen saundin omaksi tunnistettavaksi tyylikseen.
Portishead perustettiin vuonna 1991 Bristolissa, Englannissa Geoff Barrowin ja Gibbonsin toimesta. Dummy –debyyttilevyn julkaissut Go! Records kiinnitti yhtyeeseen huomiota kuultuaan yhtyeen tekemät musiikit elokuvaan To Kill A Dead Man. Levy äänitettiin yhdessä rummuista ja rumpukoneista vastanneen Dave McDonaldin ja kitarasta vastanneen Adrian Utleyn kanssa. Samalla Utley liittyi bändin miehistöön. Levy nousi vuoden albumiksi briteissä ja onnistui levittämään triphopin myös amerikan kultamaille.
Levyllä ei kertakaikkiaan ole huonoa tai heikkoa kappaletta. Vaikka hittibiisit Sour Times, Numb ja Glory Box ovat loistavia, levy on ennen kaikkea toimiva kokonaisuus pehmeää unenomaista biittiä, kauneutta ja synkkää trippiä. Rakastan tätä levyä, piste
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Portishead
