Risto - Seuraavaksi kohti laserplaneettaa?

Tamperelaisesta Risto -yhtyeest� voidaan k�ytt�� sanaa kulttib�ndi. Takuuvarmasti mielipiteet jakava, h�mment�v� mutta samalla ihastuttava yhtye tulkitsee Risto Ylih�rsil�n luoman, masennuksesta raivonpurkauksiin vaihtelevan sankarihahmon traagisen arkisia tarinoita, joissa milloin lennet��n Meksikoon, milloin suunnistetaan rakkauden avaruusraketilla kohti onnea. Kappaleissa kohtaavat tasavahvasti herkkyys, suomalaisen miehen angsti, kaoottiset tunteenpurkaukset sek� niin illan viimeiset hitaat kuin rytmik�s discoilu. Nelikon p��asialliseksi musiikkiteemaksi voisi kuitenkin nimet� iskelm�llisen popin, jossa maistuvat jatsahtavat rytmit, levottomat koskettimet ja Ylih�rsil�n suoraviivainen, persoonallinen laulutulkinta. Hilpe�n ja traagisen arkisen tunnemaailman parissa tasapainoilevat sanoitukset ovat viel� soittoakin tarttuvampia. Molemmat puolet yhdist�m�ll� Ristosta saadaan jotain poikkeuksellista.

T�t� haastattelua oli pohjustettu pitk��n ja hartaasti. Risto-kuume nousi itselleni jo debyytti-levyn my�t� ja on sen j�lkeen pahentunut krooniseksi. Parempi puolisko diggailee jos mahdollista viel�kin enemm�n. Tampereen pienten piirien my�t� herrasv�ki on k�ynyt puolitutuksi ja juttujakin on tullut v��nnetty� b�ndin tiimoilta l�hemm�s toistakymment�. Niinp� oli oikeastaan vain ajan kysymys, koska otamme h�rk�� sarvista ja tutustumme Ristoon l�hemmin.

Istahdamme Riston kanssa alas tamperelaisen ravintola Telakan p�yt��n hetken h�sl��misen j�lkeen. Oma vireystila on luokkaa aivoton ja Riston luontainen hermostuneisuus vaatii tupakkaa. Niinp� kest�� jonkun hetken ennen kuin p��semme itse asiaan. Jos tavoitteena oli saada muodostettua yhtyeest� jonkinlainen syv�llinen kokonaiskuva, j�i se edelleen maestro Ylih�rsil�n p��n sis�lle. Yll� oleva kuvaus toki kelpasi Ristolle hyvin, joten jonkinlaisen k�sityksen jutusta ainakin saa. Joka tapauksessa monta uutta piirrett� ja yksityiskohtaa k�vi keskustelun soljuessa ilmi.

Puhutaan ensi verkostoitumisesta, koska se on Risto-yhtyeen rakentumisen kannalta aika olennainen juttu. Ristohan soitti aikoinaan Kukka-yhtyeess�, jota johti Tuomas Toiviainen. Ehk� hieman samoilla aaltopituuksilla Riston kanssa liikkuvat my�s Tuomaan nykyiset yhtyeet T.Toiviainen & Treble ja Moppi ja aivokurkiaiset, joissa my�s Ylih�rsil�ll� on sormensa peliss�. Herran temmellyskentist� pit�� mainita my�s Mikko Torvisen viihdeorkesteri, jonka keikat ly�v�t Riston mielest� laudalta jopa oman yhtyeen hurmokselliset fanfaarit. Melkoinen mainos.

Jo Kukka-aikoina Ristolla oli hirve� hinku saada oma b�ndi kasaan. Teesin� oli mm. asioiden sanominen suoraan ja musiikillisena ideana soittaa rockabilly� syntikkab�ndill�. Tavoitteena oli p��st� Telakalle keikalle ja ett� ihmiset taputtais. Toteutui ekalla keikalla. Ja jos ihmiset laulais mukana, joka toteutui sitten seuraavalla... Siin� siis l�ht�kohdat, jatketaan viel� hetki verkoista. Vuonna 2002 perustetun Riston ensimm�isen� rumpalina toimi Eero Rannio, jonka veiv�t n�yttely-kiireet. Sami Rouhento taas muutti ainakin tilap�isesti ulkomaille. Nykyinen kannuttaja Ville Leinonen l�hti Riston mukaan ovelana liikkeen�, jolla varmistettiin ettei p��llekk�isi� keikkabuukkauksia tapahdu. Ristohan liittyi Villen menestyneimp��n, nyt telakoituneeseen, orkesteriin Valumoon kosketinsoittajaksi.

Basisti Minna Kortepuro l�ytyi Aloha Junktionin kuusikielisen varresta, kitaristi Tuomas Eriksson mm. tuuttaa pasuunaa Jazzgangstersissa ja Tyt�r-orkesterissa. Yhteist� taustaa Tuomaalla ja Ristolla on humppa-yhtyeist� sek� Mikko Torvisen viihdeorkesterista. Risto-yhtyeen kohdalla puhutaan siis nelikosta, jolta ei taito ja luovuus p��se loppumaan. Musiikillisesti ihan jees, toteaa Risto yhtyetovereistaan pilke silm�kulmassa. Levyn julkaisijaksi l�ytyi k�tev�sti samaan tamperelaiseen �verkkoon� kuuluva Sami S�np�kkil�, jonka Fonal alkaa olla jo melkoisen tunnettu tekij� suomalaisessa indie-skeness�.

Huolimatta muiden osallisten lahjakkuudesta Risto on aika pitk�lti Ylih�rsil�n yhtye. Esimerkiksi yhtyeen Risto-debyytti oli jo valmiina Ylih�rsil�n p��ss� siin� vaiheessa kun yhtyett� kasattiin. Mies my�s esitt�� materiaaliaan tarvittaessa soolona, tosin silloin esikuvat kuten Kari Peitsamo, Tuomari Nurmio ja Mana Mana p��sev�t selke�mmin esille. Yhtyeen omaper�iset sanoitukset ja p��h�n potkittu sankarihahmo ovat t�ysin Ylih�rsil��. Risto pyrkii my�s tuomaan biisit aika valmiina muille ty�stett�v�ksi. Toki b�ndin panos on ��rimm�isen t�rke�� ja nelikon kemia alkaakin olla etenkin live-muodossa melkoisessa iskussa.

Ensimm�isell� levyll� sankarilla meni heikosti. My�s kakkosalbumilla menn��n sen verran alamaissa, ett� pameilla kutsutaan pikkuoravia. Onko sankari edelleen yht� downdowndown, vai onko h�n l�yt�nyt valoa Aurinko Aurinko Plaa Plaa Plaalla? Risto toteaa, ett� kakkosalbumista l�hdettiin tekem��n iloisempaa, mutta kuinkas sitten k�vik��n? Tarina on Riston mielest� ihan sama molemmilla levyill�, mutta soundimaailma on uudella ehk� hiukan iloisempi. Down ollaan edelleen, mutta matka kohti onnea on ehk� alkanut... Risto pohtii, ett� tavoiteltu iloisuus saattoi osittain kadota siihen, ett� osa sanoituksista syntyi vasta studiossa paineen alla. Ja seh�n ahdistaa. Tarinat saattoivat ehk� hiukan k�rjisty�, mutta perimm�inen henki ei tarinoissa Riston mielest� ole muuttunut en�� sovitusvaiheessa.

Risto on levytt�nyt my�s seiskatuumaisen nimell� Ris-To, jolloin yhtyeen tarinat kulkevat l�hemp�n� satuja. Sarjakuvahahmoinen morricone-l�nnentarina Hessu kostaa ja psykedeelinen Hiirimuori ja Buddhan p�� ovat etenkin nousseet keikkasuosikeiksi. Alun perin Ristolla olikin idea koota toiselle levylleen n�it� �lastenlaulumaisempia� tarinoita, joista mainittakoon ep:n lis�ksi Puputupuna ja Pikkuoravat. Kun materiaalia ei kertynyt tarpeeksi, pistettiin osa ulos erikseen ja loput osana Aurinko aurinkoa. Ris-To ei Riston mukaan ole mik��n erillinen juttu, eik� lastenorkesterin kasaamista ole tosissaan mietitty.

Kakkoslevyn raidoista esimerkiksi Discopallo ja PupuTupuna on kuultu keikoilla jo alkuajoista l�htien. Viel�k��n p�yt� ei ole tyhj�, vaan arkiston viitt� vaille valmiita helmi� l�ytyy viel�. Pitih�n tuohonkin paljon parempia biisej� tulla, mutta nuo nyt tuli valmiiksi, toteaa herra vaatimattomasti levyst��n. Kun pohjiakin on jo kuulemma kymmenen valmiina, ei Ristoa kannata ehk� ihan viel� alkaa hautaamaan. Vastahan t�ss� on alkuun p��sty.

Vaikka heti ensimm�isess� lauseessa puhuttiin kulttib�ndist�, ei Risto ole en�� mik��n pienen sis�piirin juttu. Siit� viestii ehk� parhaiten albumin julkaisuviikollaan saavuttama listasija 12. Riston mukaan t�m� oli odotettavissa, joskaan ei ehk� ihan n�in korkealle, enemm�n sinne kolmosilla alkavien lukujen sekaan. Se olisi ollut isompi yll�tys, jos levy olisi ollut viel� toisenkin viikon listalla. Mit� se ei ollut. Suunnitellusta julkaisustaan my�h�stynyt albumi haettiin indie-diggareiden toimesta saman tein julkaisup�iv�n� , siin� Riston n�kemys asiasta. Isoissa kaupungeissa yleis�� ainakin riitt��.

Ikin� ei oo ket��n j�nnitt�nyt yht� paljon, kuin Ristoa ja b�ndi� ekalla keikalla. Tuolloin j�nnitys purkautui riehakkaaksi soitoksi, josta sittemmin on tullut yhtyeen live-esiintymisille aika odotettu tavaramerkki. En�� ei esiintyminen j�nnit� ihan yht� paljon, muttei se viel�k��n sohvalla makaamista voita. Tavastialla j�nnitti, kun tupa oli t�ynn� ja ihmiset olivat tulleet b�ndin tarkastamaan. Ainakin puolet v�est� l�hti pois Riston soitettua. Tuolloin hommassa oli Riston mukaan hiukan yliyritt�misen makua. Kun oli totinen paikka. B�ndi pyrkii keikoillaan aina petraamaan, rutiiniin ei haluta sortua. Biiseihin koitetaan keksi� uusia juttuja ja niin edelleen.

Eka levy on soitetaan rokkia �tyyppinen harjoittelulevy, toisena tulee psykedeelinen lastenlevy ja sitten sci fi�. T�m� oli alkuper�inen suunnitelma. Siit�, kuullaanko seuraavaksi t�m�n viisi vuotta vanhan suunnitelman kolmatta osaa tuossa teemassa, ei Risto lupaa mit��n. Haluaisi vain seuraavaksi tehd� hiukan valmiimman levyn. Niin kuin kaikki muusikot aina sanovat... Eli seuraavaksi kohti laserplaneettaa tai sitten ihan jotain muuta?

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo