Pienet

Sinkut ‚Äď Marraskuu 2005

05.11.2005


Huume IiwanaJulma: Huume

Entistä rankempaan heviratsastukseen on tuoreimmalla sinkullaan ryhtynyt Desibelin palstoilla viime vuosina moneen otteeseen viihtynyt, Juvalta Helsingin suuntaan siirtynyt IiwanaJulma. Metallin, hard rockin ja vapaapainin parhaat palat ovat yhtyeen mukana keitoksessa. Jep, ekalta raidalta Huume ainakin löytyy niin hevimättöä, tiluttelua kuin akustista psykedeliaakin, sellaisella pirullisella räyhähengellä ulosannettuna. Aikamoista poukkoilevaa huumepsykoosia tämä kyllä onkin. Kakkosraita Helvetti on muut ihmiset alkaa myös hevisti, mutta jää pohtimaan välillä kuin YUP. Kertsi taas huudetaan räävittömästi raivoten kuin hooceepunkissa konsanaan. Synkkyys, tummuus ja bändin nimen mukainen Julmuus pysyvät rankasti rokkaavan polun maisemina, mutta vauhti ja suunta vaihtelevat hetkittäin radikaalisti. Kun edellinen eepee tuntui jotenkin kuluttaneen sen edellisen polun risteykset loppuun, on tässä uudessa hevimmässä Iiwanassa jälleen mielikuvitusta ja oikeaa asennetta. Meikäläisen kaltainen popparikin jaksaa kuunnella. Se hevimpi Maj Karma taitaa tallailla ainakin jossain samoilla suunnilla...

Ilkka Valpasvuo


Tartu mun käteen Leijonamieli & Putkimiehet: Tartu mun käteen

Plastinka
Flegmaatikoista tuttu Leijonamieli siirtyy orgaanisemman hiphopin suuntaan. Tartu mun k√§teen ‚Äďsingle on ensimm√§inen maistiainen herran uudesta proggiksesta, johon on koottu nelihenkinen b√§ndi, Putkimiehet. V√§linein√§ nelikolla ei ole kuitenkaan karhupumppua tai jakoavainta, vaan Tommy Fast nykii bassossa, Ville Houttu svengaa kitarassa, Jukka Kosunen letkeilee rummuissa Aatu M√§llisen taituroidessa koskettimissa. Lis√§ksi perinteisi√§ r√§ppilaineja kaihtava sinkkubiisi tarjoilee vahvassa roolissa taustalauluja ja puhaltimia. Eli ei mik√§√§n mikkimiehen ja deejiin helposti liikuteltava ryhm√§. Ensi vuoden alkuun ajoittuvalta Lauluja sadep√§iv√§n varalle -debyytilt√§ nostettu Tartu mun k√§teen ei sin√§ll√§√§n ole mik√§√§n mielet√∂n hitti, vaikka kertsi p√§√§h√§n j√§√§kin. Maukkaaksi homman tekee kuitenkin juuri tuo orgaanisuus ja elementtien monipuolinen, mutta perusteltu k√§ytt√∂. Nykiv√§, jopa letke√§ groove ja hienovaraisesti hommaan ujutetut puhaltimet ovat mainioita. Jos ei suomenkielinen r√§p√§ytys nappaa, l√∂ytyy sinkulta my√∂s instrumentaaliversio. Toimii.

Ilkka Valpasvuo


Undying Dreams Reflexion: Undying Dreams

A1 Metal
Oulusta kotoisin oleva Reflexion soittaa h√§peilem√§tt√∂m√§n tarttuvaa, melodista ja muutenkin kaikin puolin laadukasta popmetallia. Niin musiikilliset kuin ulkomusiikillisetkin viitteet Negativen, HIMin ja kumppaneiden suuntaan ovat selvi√§, mutta on viisikolla sent√§√§n niit√§ omiakin ev√§it√§ f√∂liss√§. Aiemmin For My Painista tutuksi k√§ynyt vokalisti Juha Kylm√§nen saa puhallettua voimaa rockaavaan nimibiisiin sek√§ pianoballadi Stormiin, mutta sielua touhussa saisi olla viel√§ enemm√§n. Sovituksissa riskej√§ kartetaan, eik√§ b√§ndi tunnu oikein p√§√§sev√§n viel√§ biisiens√§ p√§√§lle ‚Äď ainakaan studiossa. Soundit ovat tunnelmoidessa kirkkaat ja rockatessa tukevat, mist√§ kiitos tekniselle puolelle. Sinkun kahden biisin perusteella on vaikea tehd√§ suurempia tuomioita, b√§ndi on julkaisemassa piakkoin debyyttipitk√§soittoaan jolloin sen veri punnitaan vasta toden teolla. Kaikki suuren hitin ainekset ovat jo ilmassa, joten j√§√§n mielenkiinnolla odottamaan mit√§ Oulun suunnalta on l√§hiaikoina luvassa.

Mika Roth


Diskopallo/Maaseutu Risto/Mikko Torvisen Viihdeorkesteri: Diskopallo/Maaseutu

Lipposen Levy ja Kasetti
Risto on ollut positiivisimpia tuttavuuksia suomalaisessa musiikkikentässä viime vuosina. Absurdeja sanoituksia, progesti kaartelevia kieroja popsointuja iskelmäisellä diskoglitterillä, hervottomuutta... Vaikka Ristollakin tuntuu homma kiteytyvän etenkin livemuodossa, on yhtye levylläkin sitä jotain aivan muuta-sarjaa. Tamperelaisen Viihdeimperiumi-musiikkikollektiivin kahden artistin split-seiska alkaa Riston tulkitsemalla Diskopallo-biisillä. Hidas, miltei seesteisesti etenevä kappale säröää hienovaraisesti ja maalailee koskettimilla utuisesti. Livenä tämäkin ralli on tullut kuultua hivenen riehakkaammaksi karkaavana fiilistelynä, kotikuuntelussa jääkin enemmän kuuntelemaan tarinaa kuin jamittelemaan. Sävykästä, pienesti kieroa ja vanhahtavan romanttista. Eli taattua Ristoa...

Mikko Torvisen Viihdeorkesterin eli MTV:n Maaseutu-biisissä on samanlaista vanhahtavuutta ja tarkoituksellista haurautta kuin Ristolla. Heleää mieskuorotulkintaa, hissukseen etenevää haikeaa pohdintaa, että josko olisi aika lähteä maaseudulle? Humisevaa kosketinta ja Pekka Strengmäistä heleän hipahtavaa henkeä. Melkoisen omituista ja omalaatuista meininkiähän tämä on, mutta kyllä se minulta ainakin muutaman hymyn irrotti.

Ilkka Valpasvuo


Dance SaraLee: Dance

Firebox
Gootahtavaa ja melodista hard rockia soittava SaraLee avaa levytysuransa kolmen biisin mittaisella sinkulla. Tämä vajaan 13 minuutin ensiannos tarjoaa kaksi rockimpaa ja menevämpää raitaa, sekä yhden hempeämmän luennan parisuhdeongelmista. Näytteiden perusteella rankempi rockaus tuntuu sujuu SaraLeelta hieman paremmin, sillä hempeillessään yhtye kuulostaa kiusallisen paljon esikuviltaan. Nimibiisi Dance onnistuu annostelemaan rypistystä ja tunnetta juuri sopivassa suhteessa, mikä jää kahdelta seuraavalta raidalta puuttumaan. Vokalisti Joonas on paljon vartijana, mutta selviytyy koetuksesta lähes puhtain paperein. Ainoastaan hiljaisemmissa kohdissa on havaittavissa pientä hakemista. Bändi soittaa näppärästi yhteen ja kappaleisiin on pystytty upottamaan koukku jos toinenkin. Kaksi kitaraa ja koskettimet luovat rytmiryhmän kanssa hetkittäin sangen massiivisia rakennelmia, mutta biisien rakenteet kestävät kuin kestävätkin kaiken painon. Lupaava avaus, kyllä tätä ihan pitkäsoitollisenkin kuuntelisi mieluusti.

Mika Roth


Taken By The Devil Southwest Sunrise: Taken By The Devil

Melodista hard rockia soittava kotimainen viisikko Southwest Sunrise on toiminut kolmisen vuotta ja pist√§√§ nyt ulos omakustanteisen sinkun, ihan vaan palautetta saadakseen. Kahden biisin lipare starttaa hyvin perinteisesti s√§r√∂ll√§ ja rokkiratsastuksella. Aihepiirin√§ tulella ratsastava Pahuus tuntuu my√∂s olevan aika omaa hard rockille. Janne Lumpeen √§√§ni yhdess√§ rytmiryhm√§n ja kosketinsoittajan taustavokaalien sopivat hyvin kokonaisuuteen. Kitaratiluttelua ja tiukkaa √§ks√§√§ voi hyvin kuvitella. Koskettimet tuovat samaan aikaan mukavaa jylhyytt√§ sek√§ paksuntavat touhuun groovea lihasta. Aika mollivoittoisesti menn√§√§n, mutta energisesti. S√§r√∂ on vahva, mutta laulusuoritukselle annetaan tilaa tunnelmoida kohtuullisen rauhallisesti. Kun kertoo, ett√§ kyseess√§ on hard rock, johon on onnistuttu tuomaan haikeaa melodiaa, on tiivistetty musiikin pohja. Kun biisin nimet ovat sarjaa Taken By The Devil ja Judgement Day, on hommassa selke√§sti tuollaista ‚ÄĚrock on saatanan musiikkia‚ÄĚ ‚Äďhenke√§, mutta sellaista pirullista otetta musiikin tunnelmassa ei kuitenkaan ole. Vaikka hard rock ei ehk√§ ole meik√§l√§isen ominta juttua tai kuuminta hottia, on Southwest Sunrise omalla sarallaan ihan hyv√§nmakuista v√§√§nt√∂√§.

Ilkka Valpasvuo


Tulitaistelu Svat: Tulitaistelu / Hidas hihna

Popcity
Kuopiossa vuonna 2001 kasattu Svat keskittyy musiikissaan raskaamman suomenkielisen metallin rosoisempaan reunaan. Pohjat hakataan voimalla, p√§√§lle kaadetaan runsaat m√§√§r√§t raskasta junttaukseen taipuvaista kitaraa ja halkona kakun p√§√§ll√§ on k√§he√§hk√∂ huutoa oireileva kire√§ laulu. Mit√§ t√§ll√§ tylyll√§ reseptill√§ saadaan sitten aikaiseksi? No, lopputulos muistuttaa varhaisempaa Kotiteollisuutta, uutta Kamaraa ja hetkitt√§in jopa tylyint√§ mahdollista Maj Karmaa. Ensimm√§isen√§ soiva Tulitaistelu pystyy rutistamaan n√§ist√§ ensiluokkaisista elementeist√§ kasaan raa¬īan rallin, jonka tarina on sanalla sanoen synkk√§. Hidas Hihna ei yll√§ ihan ykk√∂sraidan tasalle, vaikka mist√§√§n suoranaisesta hudista ei kyse olekaan. Svat yritt√§√§ raivata itselleen elintilaa raskaasti ylikansoitetusta genrest√§, joten s√§ily√§kseen hengiss√§ b√§ndin t√§ytyy pysty√§ miltei t√§ydelliseen suoritukseen. Entist√§kin enemm√§n ter√§√§ biiseihin ja selvempi oma linja, niin se taivaspaikka voi hyvinkin viel√§ l√∂yty√§.

Mika Roth


Kurjuuvven valssi Verjnuarmu: Kurjuuvven valssi

Mercury
Savonmurteella vedettyä heviä? No johan on helvetti! Verjnuarmun kahden biisin mittainen näyte paljastaa nopeasti, että yhtyeen savolaisuus loppuu pitkälti kappaleiden sanoituksiin. Musiikillisesti Kurjuuvven Valssi kun on lähinnä tavallista keskiraskasta melodista metriheviä, sanoista ei vain tällä erää saa täyttä tolkkua. Ykkösbiisi Kurjuuvven valssi saa vaihtelevalla toteutuksellaan, jossa raskas junttaus ja väliosien rauhaisat suvantokohdat vuorottelevat, käännetyksi tilanteen edukseen. Kakkosraita Viitakemies ei sitten erotukaan enää aivan samalla tavoin, mutta kai näitä tavallisuuksiakin pitää tehdä kun hevibändi kuitenkin ollaan. Verjnuarmu on kääntänyt savolaiset juurensa edukseen, ilman että koko homma olisi kuitenkaan vajonnut typerän vitsin tasalle. Viimeisen päälle mietitty toteutus, joka ulottuu aina levyyn ja sen saatteeseen asti, kielii yrityksen vakavuudesta. Jäädään siis odottamaan mitä tapahtuu, jotain tästä on vielä takuulla tulossa.

Mika Roth


Paljon Zarkus: Paljon

Plastinka
Rytmin sulttaanina mainostettu multi-instrumentalisti Zarkus Poussa tunnetaan nykyp√§iv√§n√§ varmasti parhaiten W-tyyli-ohjelmasta. Miehen musiikilliseen historiaan kuuluu kuitenkin monenlaista, miest√§ on kuultu niin Giant Robotin kuin Rinneradionkin kanssa. Lokakuun lopulla julkaistulta debyyttialbumilta esitell√§√§n t√§ll√§ singlell√§ ainakin Sielu -kappale. Muutenkin t√§ll√§ kolmen raidan ja videon paketilla Zarkus keskittyy p√§√§asiassa suomenkieliseen materiaaliin. Paljon on tuollainen haikeahko, mutta kes√§inen poppailu, jossa instrumentteja k√§ytet√§√§n paljon ja meininki on ilmava ja kevyehk√∂. Funkia touhussa on aika v√§h√§n. Lauluton Udushow on pieni v√§limauste ennen dobrolla, k√§yr√§torvella ja taustalaululla maustettua Sielua. Haikeus ja kepeys s√§ilyy, rytmiss√§ on hivenen reggaeta mukana. Biisiss√§ my√∂s Zarkuksen melko kuulas laulu√§√§ni vakuuttaa. Silti jotta miehest√§ rytmin sulttaania leivottaisiin, pit√§isi touhussa olla rutkasti enemm√§n munaa. Ehk√§ hiukan liiankin ‚ÄĚsiisti√§‚ÄĚ minun makuuni.

Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 8255
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs