Pienet

Pienet ‚Äď Huhtikuu 2007

16.04.2007


Havoc Monology Autere: Havoc Monology

Turkulainen Autere viett√§√§ tulevana syksyn√§ viisivuotis syntt√§reit√§√§n, joten juhlavuoden kunniaksi onkin paikallaan julkaista my√∂s uusi kolmen kappaleen mittainen pikkukiekko. Viisimiehinen ryhm√§ sijoittuu tyylillisesti melko mielenkiintoiseen v√§liin. Tuotoksesta on helposti kuultavissa tuoreemman melodisen G√∂teborg deathailun j√§lki√§, mutta my√∂s Pohjois-Amerikkalainen rytyytys akselilla Chimaira ‚Äď Lamb Of God ‚Äď Slayer k√§y paikka paikoin vertailukohdaksi. T√§m√§ taiteilu uuden ja vanhan mantereen v√§lill√§ tuo materiaaliin vaihtelua ja otteisiin luonnetta. Raskas m√§tt√∂ tuntuu tylymm√§lt√§, kun v√§liin vedet√§√§n v√§h√§n melodisempaa osuutta ja rouhintariffitkin purevat syvemm√§lle pienen kaartelun p√§√§tteeksi. Havoc Monology on kolmen tasaisen ‚Äď ja kenties jopa liiankin tasaisen ‚Äď siivun trilogia. Runsaan ekstramateriaalin tilalle j√§in lopulta kaipaamaan sit√§ yht√§ biisi√§, jossa yhtye olisi kurottanut reilusti joko rankimpaan tai keveimp√§√§n suuntaan.

Mika Roth
Carcosa: Cry For Your Loss Carcosa: Cry For Your Loss

Carcosaan kävi allekirjoittaneelle ensi kertaa tutuksi pari vuotta sitten, kun lappeenrantalaisyhtye julkaisi Another Second ep:nsä. Samana kesänä olin todistamassa ryhmän livekuntoa Nummirockissa, jolloin asiat vaikuttivat olevan kaikin puolin suorastaan loistavalla tolalla. Niinpä onkin yllättävää, että ryhmästä kuullaan vasta nyt uudestaan. Kulunut aika ei ole kuitenkaan valunut hukkaan, sillä tuore kolmen raidan mittainen demo vie Carcosaa reilusti eteenpäin. Aiemmin niin selvästi erottuneet musiikilliset vaikutteet ovat sulautuneet bändin tukevaan soundiin ja niin vokalisti Kaisu kuin koko muukin bändi on kehittänyt rosoista ilmaisuaan entisestään. Tyly naisvokalisointi on kuitenkin vain yksi Carcosan valteista, sillä esittäjien tavoin myös esitettävä materiaali on kehittynyt mielenkiintoisemmaksi. Näin kasassa on viisihenkinen yhtye, jonka kaikki osat pelaavat moitteetta yhteen ja jonka musiikissa on sitä todellista, persoonallista vääntöä sekä voimaa.

Mika Roth
Flatliner¬īs Guild: Promo 2007 Flatliner¬īs Guild: Promo 2007

Mit√§ ihmett√§ on ‚ÄĚblack grunge‚ÄĚ? Tuo termi on kuuleman mukaan mainittu ainakin turkulaisen Flatliner¬īs Guildin yhteydess√§, joten kaiketi sill√§ tarkoitetaan jonkin sortin tummaa ja metalloitua hard rockia, jossa laulukielen√§ palvelee englanti ja vetovastuussa on jatkuvasti kitara. Turkulaisten tuore nelj√§n biisin promo yhdistelee rokkaavaan melodiseen metalliin my√∂s joitain √§√§rimm√§isempi√§ sek√§ yll√§tt√§v√§mpi√§ elementtej√§, mink√§ ansiosta retkue kuulostaakin ajoittain milteip√§ seonneelta Faith No Morelta. T√§m√§ m√§√§ritelm√§ on kuitenkin jossain m√§√§rin ep√§reilu, sill√§ se kuvaa ainoastaan b√§ndin yht√§ puolta. Suurin osa ajasta kun vietet√§√§n oikeastaan hyvinkin perinteisiss√§ ja suoraan eteneviss√§ merkeiss√§. Ryhm√§n j√§senet ovat jo valmiiksi kokeneita soittajia, mink√§ ansiosta promolta puuttuvat uusille yhtyeille ominaiset lastentaudit. Tyyli hakee viel√§ lopullista muotoaan, mutta lopputulos kuulostaa jo nyt raikkaan erilaiselle. Mustaa grungea joka ei ole lopulta kovin mustaa, eik√§ oikeastaan grungeakaan.

Mika Roth
Ivian: Ivian Ivian: Ivian

Vasta vajaan vuoden ik√§inen Ivian on pit√§nyt toden teolla kiirett√§. Ryhm√§n omalla nimell√§ kulkeva demo on uran toinen, eiv√§tk√§ keikkalavatkaan ole j√§√§neet viisimiehiselle b√§ndille tuntemattomiksi. Homman nimi on alusta l√§htien metalli ja viel√§ suomenkielinen sellainen. Tyylillisesti p√§tevin termi lienee death, vaikka muistakin suunnista toki tuulee ja lujaa. Avausraita H√§pe√§tahra pyrkii tyhjent√§m√§√§n p√∂yd√§n raivollaan, eik√§ rynniminen j√§√§ pelk√§st√§√§n yritykseksi. Raskas kitaravallitus, nopea tempo ja vihainen huutolaulu purevat suht √§rh√§k√§sti, vaikka temput ovatkin jo lukuisista muista yhteyksist√§ k√§yneet tutuiksi. Parhaimmillaan Ivian saakin nostatettua jo vauhdin melkoiseksi, mutta vastavuoroisesti silloin t√§ll√∂in suunta tuntuu katoavan hetkiseksi miltei kokonaan. Vokalistin taiteilu raa¬īan huudon ja puhtaan vokalisoinnin v√§lill√§ on yksi selke√§ ongelmakohta ja sovituksiakin olisi ehk√§ kannattanut py√∂ritt√§√§ viel√§ jonkin verran lis√§√§. Plussaa ter√§vist√§ kitarasooloista ja kovasta yrityksest√§, joka nostaa lopputuloksen tasoa kummasti.

Mika Roth
Lampaanvapahtaja: Vainovalakia

Siitä on kulunut jo kaksi ja puoli vuotta, kun Alavudelta kotoisin oleva Lampaanvapahtaja pyöräytti Pohojammaa kiekkonsa kaiken kansan ihmeteltäväksi. Sen jälkeen on Lapuanjoki tuonut paljon vettä Alavudenjärveen ja uudet tarinat ovat hakeneet verkkaisesti muotoaan. Vainovalkia demo tarjoaa seitsemän studiossa nauhoitettua siivua, sekä kokonaisen keikan verran livemateriaalia, joka tarjotaan eräänlaisena bonuksena. Tuhti annos Lampaanvapahtajaa on samalla suora sukellus punkin ja hc:n makuisen rockmetallin juurille, josta voi samalla löytää useammankin ison palan suomalaisen nykymusiikin historiaa. Tarinat ovat totuttuun tapaan melko synkkiä, vaikka tyystin ilman pilkettä silmäkulmassa tässä ei taidetakaan mennä. Vanjaa motitetaan talvisissa sotamaisemissa, saarnamies johtaa koko seurakuntansa helvettiin ja muutenkin meno ottaa otsaan. Kaiken kaikkiaan messevää menoa, vaikka se suurin tunteenpalo mätkeestä jääkin puuttumaan.

Mika Roth
MoonMadness: Torn MoonMadness: Torn

Tamperelainen MoonMadness valmistelee hissukseen loppuvuodesta ilmestyv√§√§ debyyttipitk√§soittoaan, laulajan ja rumpalin verran uudistuneen kokoonpanon voimin. Tulevaa albumia promoava kahden biisin mittainen pikkukiekko tarjoaa maistiaisiksi tulevasta yhden studioraidan, sek√§ Yngwie Malmsteenin l√§mmittelykeikalta Pakkahuoneelta taltioidun Ain¬īt No Angel livekiskaisun. Kumpikin kappale henkii voimakkaasti 80-luvun alkupuolen hard rock soundeja, eik√§ Rainbown nime√§ voi j√§tt√§√§ mainitsematta etenk√§√§n livesiivun yhteydess√§. Melodista ja menev√§√§ on siis kyyti, eik√§ tamperelaisia k√§y syytt√§minen ainakaan yrityksen puutteesta. Uusi vokalisti Heidi Bergbacka suoriutuu osuudestaan kiitett√§v√§sti ja ryhm√§n menoa on etenkin liven√§ todellinen iloa kuunnella. Yhtyeen ainoa mutta sit√§kin selvempi ongelma on liev√§ persoonattomuus, joka tuntuu vaivaavan erityisesti studioraitaa. Toivoa sopiikin ett√§ studiossa onnistutaan saavuttamaan livemeiningin rento ja rullaava v√§litt√∂myys.

Mika Roth
Reversion: Hurt Reversion: Hurt

Helsinkil√§is-Vantaalainen Reversion sai alkunsa, kun laulaja Aleksi Parviainen ja kitaristi Samuli Federley p√§√§ttiv√§t vuonna 2004 kasata uuden b√§ndin. Seuraavana vuonna ryhm√§ √§√§nitti ensimm√§isen demonsa ja kokoonpanon haettua hitaasti muotonsa koitti alkuvuodesta 2007 toisen studioreissun aika. Reversionin t√§ht√§in on alusta l√§htien ollut korkealla, mik√§ n√§kyy huoliteltuina ratkaisuina ja kuuluu kaikin puolin ammattimaisessa toteutuksessa. Hurt onkin soundeiltaan ja yksityiskohdiltaan viimeisen p√§√§lle hiottu tuotos, joka ei juuri h√§vi√§ ‚ÄĚoikeille‚ÄĚ julkaisuille. Melodinen, moderniin progressiivisuuteen taipuvainen metalli sukkuloi taitavasti kevyemm√§n ja tarttuvamman Dream Theater osaston, sek√§ selv√§sti kulmikkaamman ja raskaamman Meshuggah suunnan v√§lill√§, kuulumatta kuitenkaan selv√§sti kumpaankaan koulukuntaan. Jos hakemalla hakee jotain huomautettavaa, niin koskettimet ovat j√§√§neet miksauksessa aavistuksen liian alas, mutta tuossakin kyseess√§ on enemm√§n tyyliseikka.

Mika Roth
Soulwound: Wasteland Soulwound: Wasteland

Parin vuoden ik√§inen Soulwound k√§y uransa toisella demolla l√§vitse oikein urakalla perinteisen thrashin tutuimpia kuvioita sek√§ kulmia. Vahvaa kasarihenkisyytt√§ lis√§√§ entisest√§√§n vokalisointi, joka yhdistelee huutoa ja puhtaita osuuksia, pursuten samalla Stonemaista rallikuskienglantia. Lyriikat pureutuvat el√§m√§n varjoisampiin laitoihin ja pitkien kappaleiden aikana vokalisti ehtiikin huutamaan lukemattomia rivej√§ eetteriin. Biisien rakenteet ovat genrelle ominaisesti r√∂nsyilevi√§ ja miltei progressiivisuuteen asti kiemuraisia. Rytmiryhm√§n ty√∂ nouseekin luonnollisesti eritt√§in t√§rke√§ksi, kun matka pisteest√§ A pisteeseen B ei kulje juuri milloinkaan sit√§ suorinta reitti√§ pitkin. Kitaristikaksikko Niko Huusari ‚Äď Olli P√©tas kiskoo soittimistaan ulos runsain mitoin koukkuja sek√§ riffej√§, joita hy√∂dynnet√§√§n viel√§ kovin vaihtelevalla menestyksell√§. Kunhan yhtye p√§√§see riitt√§v√§sti irti Metallica juuristaan, saattaa se kehitty√§ viel√§ vaikka mihin.

Mika Roth
Status Minor: The Sun Status Minor: The Sun

Viime kesänä Status Minor oli ensi kerran esillä Desibelin sivuilla, kun bändin nimeämätön demo esitteli tämän progressiivista, melodista metallia soittavan yhtyeen. Tuolloin vastikään keikkailunsa aloittanut ja edelleen muotoaan etsivä kokoonpano tuntui yhä etsivän sitä ominta itseään, eikä lopputulos noussut ryhmän potentiaalin tasalle. Toisin on kuitenkin nyt, sillä kolmen raidan mittainen The Sun paljastaa yleisölle taitavan, itseensä luottavan ja tuoreelle kuulostavan yhtyeen. Kitaristi Sami Saarisen säveltämät kappaleet soljuvat sujuvasti eteenpäin, sovitusten pukiessa rakenteita juuri sopivasti. Soitossa on tyyntä rentouttua ja Markku Kuikan laulu sopii tähän positiivishenkiseen maisemaan saumattomasti, minkä ansiosta bändi soundaa suorastaan herkulliselle. Näin tasokkaalla näytetyöllä luulisikin löytyvän niitä yhteistyökumppaneita, joita Status Minor tällä hetkellä etsii. Joskus se vajaa vuosi voi olla pieni ikuisuus bändin kehityshistoriassa.

Mika Roth
Steal Away: Us vs. Me Steal Away: Us vs. Me

Vuonna 2005 perustettu Steal Away on saanut valmiiksi nelj√§n kappaleen mittaisen debyyttins√§, jolla ryhm√§ ilmoittaa aloittavansa maailmanvalloituksen. Melodista ja menev√§√§ rokkia paiskotaankin heti k√§ttelyss√§ tiskiin vinhalla vauhdilla ja aavistuksen ‚ÄĚgoottimaisella‚ÄĚ asenteella, eli kappaleiden s√§vyt k√§yv√§t hetkitt√§in asianmukaisen tummiksi ja kohtalokkaiksi tunnespektrin mukaisesti. Syntist√§ menoa v√§ritet√§√§n my√∂s runsailla kitaroilla, joiden takaa voi silloin t√§ll√∂in kuulla koskettimienkin hiiviskely√§. Kiippariosasto on kuitenkin selv√§sti alakynness√§, sill√§ ensisijaisesti Steal Away on rehellinen kitaravetoinen rokuryhm√§. Nelj√§st√§ siivusta ensimm√§isen√§ kuultava Last Breath on selke√§sti biisinipun hittipotentiaalisin ja tarttuvin vet√§isy, jossa palat loksahtavat juuri oikeassa j√§rjestyksess√§ kohdilleen. Mik√§li moisia ralleja syntyy vastaisuudessa enemm√§nkin saattaa se maailmakin alkaa pikku hiljaa valloittumaan.

Mika Roth
Steal Away: Us vs. Me Thaurorod: Morning Lake

Vajaa vuosi sitten Hyvinkääläinen Thaurorod julkaisi edellisen Tales Of The End kiekkonsa. Tuolloin ryhmä liikkui vielä puhtaasti powermetallin suunnilla ja laulukielenänkin palveli vielä niin suomi kuin englanti. Uusi vuosi on tuonut muassaan kuitenkin uusia kujeita, sekä musiikkiin selvästi aiempaa eeppisempiä piirteitä. Suomenkieli on nyt heivattu syrjään ja uutukaisen kolme kappaletta muodostavatkin yhdessä vartin mittaisen tiiviin kokonaisuuden. Kahden kitaran, koskettimien ja laulun voimin biiseihin saadaan luotua runsaasti tarttumapintaa, eikä rytmiryhmäkään tyydy ainoastaan peruskuviohin. Paikoin yksityiskohtien runsaus uhkaakin jo selkeyttä, mutta kuuntelukertojen myötä kuva selkiytyy nopeasti. Yhtye soundaa jälleen erinomaiselle, mutta vieläkin peräänkuuluttaisin asteen persoonallisempia ratkaisuja. Thaurorodilla on selvästi jo tarvittavat palikat hallussa, mutta niiden järjestys tuntuu olevan yhä hakusessa. Sen verran lupaava ryhmä on kuitenkin kyseessä, että nimi kannattaa painaa mieleen.

Mika Roth




Lukukertoja: 6157
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs