Pienet

Pienet ‚Äď Marraskuu 2007

08.11.2007


'Diaz Diaz Jr.: Below
Kaksi vuotta sitten helsinkiläinen Diaz Jr. julkaisi perä jälkeen kaksi lupaavaa demoa. The Ladder sekä erityisesti Lost Your Power On Us saivat odottamaan malttamattomina mitä tuleman pitää, mutta yllättäen kahden kuukauden julkaisuväli venähti tämän hektisen vaiheen jälkeen kahden vuoden mittaiseksi.

Aika ei ole kuitenkaan p√§√§ssyt lannistamaan n√§it√§ alternative-grunge heavyrokkareita, sill√§ kevyesti uudistuneen ryhm√§n soitossa on edelleen j√§ljell√§ se ilke√§n pist√§v√§ sivuvivahde, joka aiemminkin nosti orkesterin keskinkertaisuuksien yl√§puolelle. T√§t√§ nyky√§ kahden kitaran voimin riffej√§√§n runttaava b√§ndi kuulostaakin Below ‚Äďdemolla rankemmalta kuin koskaan aiemmin. Lis√§√§ntynyt raskaus on tosin vienyt hieman groovea yhteissoitosta, mutta vastavuoroisesti iskuihin on tullut lis√§√§ painoa, joten kokonaisuutta mittaavat punnukset pysyv√§t suurinpiirtein vanhoilla paikoillaan. Vakiintunut kokoonpano ja etenkin kielellisesti parantunut ulosanti nostavat Diaz Jr.:n k√§rkiporukoihin ‚Äď j√§lleen kerran. Mit√§ t√§ss√§ j√§√§ l√§hinn√§ kaipaamaan, on se pienen pieni vaihtelu sin√§ns√§ vahvassa kappalemateriaalissa.

Mika Roth
'Eradication: Eradication: The Unknown
Kotkalainen Eradication jatkaa vakaasti eteenp√§in jo uransa alussa valitsemalla melodisen ja perinteisen heavymetallin linjalla. Yhtyeen kuudes demo ei uusi k√§ytetty√§ palettia kovinkaan radikaalisti, mutta kuitenkin sen verran, ett√§ parin vuoden takaiset Judas Priest ‚Äď Iron Maiden vertaukset ovat k√§yneet jo melko turhiksi.

Eradication vuosimallia 2007 kuulostaa pirteällä ja rohkaisevalla tavalla omalta itseltään, ja vaikka uuden demon mitta on kunnioitettavan yhdeksän raidan mittainen, ei laatu pääse ihmeemmin notkahtelemaan vajaan 40 minuutin aikana. Trio osaa säveltää, työstää sekä esittää laadukkaita heavy-biisejä, joissa kumarretaan sopivissa määrin 80-luvun jälkimmäisen puoliskon metalliklassikoille. Mukaan on hiipinyt myös selviä kaikuja Savatagen, sekä Metallican varhaisemmasta tuotannosta, joten kehitystäkin on tapahtunut. Lisää sitä kovasti kaivattua persoonallisuutta ja tässä on eväät vielä vaikka mihin.

Mika Roth
'Kalmannos: Kalmannos: Above Good and Evil
Oulu on yksi merkittävimmistä kaupungeista, ellei peräti se kaikkein merkittävin, kun puhutaan suomalaisesta metallista. Kalmannos on hyvin tietoinen tästä suuresta perinnöstä, eikä raskaan rockin ja deathmetallin katkuista doomia vääntävä ryhmä päästä kuulijaansa helpolla.

Puntariin ladataan heti k√§ttelyss√§ sellainen m√§√§r√§ raskasmetalleja, ettei tuhdimmasta ja tuimemmasta v√§li√§. Demon kolme biisi√§ raahaavat t√§t√§ mustaa lastia vuoron per√§√§n eteenp√§in ilman, ett√§ pienint√§k√§√§n helpotuksen lupausta on havaittavissa miss√§√§n vaiheessa. Melkein tahtoo heikommalla jo uskokin horjua t√§llaisessa r√§√§kiss√§, mik√§ varmasti jakaa mielipiteit√§ Above Good and Evil -demon kuuntelukelpoisuudesta. Ehk√§ pieni vaihtelu ja tyylikirjon laventaminen olisivat tervetulleita muutoksia, sill√§ t√§llaisenaan meno on aika yksisyist√§ jopa death-doomb√§ndiksi ‚Äď ja se on jo aika rankka saavutus.

Mika Roth
'Miseria: Miseria: Tale Neverending
Melkein kaksi ja puoli vuotta sitten Miseria julkaisi edellisen pikkukiekkonsa, kun single Lost Forever näki päivänvalon. Tuolloin yhtye tuntui ottaneen reilun askeleen eteenpäin, niin tyylillisesti kuin tasollisesti, ja kaikki vaikutti suorastaan lupaavalta. Nyt kun vuosi 2007 on kääntymässä loppuaan kohden bändi palaa takaisin rahdun uudistuneella kokoonpanolla sekä kevyesti päivitetyllä soundilla.

Aloituksena kuultava nimibiisi on tarkoin jalostettua kotimaista mahtimetallia, josta Tacere olisi ylpe√§, eik√§ Tuomas Holopainenkaan kaiketi tekisi rallille muuta kuin lis√§isi taustalle viel√§ t√§yden sinfoniaorkesterin. Virpi √Ąkkinen ja Joni Kantoniemi vastaavat vokaaleista, p√§√§vastuun vaihdellessa kappaleiden mukaisesti. Lupaavan alun j√§lkeen ideat tuntuvat kuitenkin karkailevan v√§h√§n liiaksikin, eiv√§tk√§ kiekon kaksi muuta kappaletta yll√§ l√§hellek√§√§n aloitusta. Miseria tekee periaatteessa kaiken oikein, mutta jokin tuntuu nyt olevan hieman hukassa. Onko biisej√§ kenties hinkattu liikaa, vai ovatko keskinkertaiset soundit mahdollisesti sy√∂neet parhaan ter√§n? Niin tai n√§in, Tale Neverending tarjoaa yhden valion ja kaksi keskinkertaista biisi√§.

Mika Roth
'Sami Sami Anttila: ... I Am The Punisher
Sami Anttila tekee rohkeasti musiikkia omalla nimellään, eikä millään englanninkielisellä taitelijanimellä, mistä on annettava heti kärkeen tunnustusta. Raskasta, kulmikasta, nopeasti etenevää sekä rahdun industrial-henkistä metallia kuuntelee mieluusti monestakin syystä. Ensinnäkin Anttilalla on äänessään riittävästi särmää sekä terää, eikä englannin ääntäminenkään tuota pienintäkään ongelmaa. Tämän lisäksi vinhasti etenevät kappaleet eivät jää turhaan junnailemaan paikoilleen, vaan edistystä tapahtuu jatkuvasti monella rintamalla.

Rytyytyksest√§ tulee helposti mieleen er√§√§nlainen Pain ‚Äď Chimaira ‚Äď Pantera ‚Äď Ministry sekoitus, jossa jokaisella tekij√§ll√§ on v√§h√§n tilanteesta riippuen se oma merkitt√§v√§ roolinsa. Eli modernin Ministryn tavoin Anttila luo nopeaa metallia, joka suodattuu industrialin avulla tyystin omanlaisekseen m√∂yk√§ksi. Mukana on kuitenkin Painin tyyliin enemm√§n melodisuutta ja jokaisesta kappaleesta l√∂ytyykin yll√§tt√§en my√∂s muutama selke√§ hittikoukku. Raskautta piisaa Chimairan ja Panteran edest√§, eik√§ asenteessakaan ole mit√§√§n vikaa. ... I Am The Punisher onkin kiistatta t√§m√§nkertaisen levypinon parhaimmistoa, jota kuuntelisi mieluusti suuremmissakin eriss√§. Pistet√§√§n siis nimi mieleen ja projekti erityisvalvontaan.

Mika Roth
'Semnai: Semnai: The Lotus Effect
Melko tasan tarkkaan vuosi sitten arvioin Arbor Vitae ‚Äďnimisen melodista metallia soittavan yhtyeen demon. Sittemmin b√§ndi on muuttanut nimens√§ muotoon Semnai, mutta tyyli on pysynyt sent√§√§n saman suuntaisena.

Melodista ja progressiivista on siis herrain metalli edelleenkin, vaikka meno on vuoden aikana muuttunut kieltämättä paria astetta aggressiivisemmaksi. Puhtaan vokalisoinnin rinnalle ovat kohonneet räkäisemmät kurkkuhuudot sekä murinat, jotka tuntuvat tosin etsivän vielä sitä lopullista muotoaan sekä paikkaansa. Samaa voi oikeastaan sanoa koko ryhmästä ja sen musiikista, sillä Semnai vaikuttaa olevan selvässä käymistilassa, jonka eräs vaihe on tämä tuore demo. Näin yhtye kuulostaakin omalla tavallaan paljon keskeneräisemmältä kuin viimeksi, mutta vaikuttaisi siltä, että kaikkien muutosten jälkeen kasassa saattaa hyvikin olla ns. voittava yhdistelmä. Saatteessa luvattu aktiivisempi keikkailu auttaa tässä prosessissa myös varmasti, joten ei muuta kuin kilometrejä bussin mittariin ja omaa uutta tyyliä hiomaan.

Mika Roth
'Soul Soul Frozen Inc: Amor Vincit Omnia
Jossain siellä menevän hardrockin, punkahtavan glamrockin sekä kohtalokkaan goottirockin vaikeasti kartoitettavilla rajamailla liikkuu turkulainen Soul Frozen Inc, joka avaa pelin kahden biisin mittaisella promolla.

Amor Vincit Omnia ‚Äď rakkaus voittaa kaikki. Siin√§ julistus jolla t√§m√§ Strippin¬ī Rosen raunioille perustettu b√§ndi starttaa matkan , ja jonka mukaisesti turkulaisryhm√§ n√§ht√§v√§sti ty√∂st√§√§ kappaleitaan. Kokemus kuuluu positiivisena voimana ja riitt√§v√§n√§ perspektiivin√§, mink√§ ansiosta Amor Vincit Omnia kantaa vaivatta alusta loppuun saakka. Tummaa, nopeaa ja tarttuvaa, siin√§ muutama laatusana joilla rokkailua voisi kuvata, eiv√§tk√§ ulottuvuudet j√§√§ varmasti viel√§ tuohonkaan. Kahden kappaleen perusteella on tosin kovin hankalaa viel√§ tehd√§ mit√§√§n sen suurempia p√§√§telmi√§, mutta ainakin n√§ill√§ ralleilla b√§ndi kuulostaa elinvoimaiselta sek√§ raikkaalta, joten tulevaisuus n√§ytt√§√§ turkulaisille asianmukaisen valoisalta.

Mika Roth
'Thrust Thrust Moment: Rumour Has It…
Tuore Thrust Moment jatkaa sitä iloisen energistä seikkailua metalcoren, deathmetallin ja raskaamman modernin metallin seassa, joka kävi tutuksi jo bändin keväisellä Parallels demolla. Tälläkin kertaa saate on minimalistisuudessaan lähinnä spartalainen ja vauhti on halki kiekon kolmen biisin suorastaan tappavan vinha.

Aivan kaikki ei ole sent√§√§n ihan niin kuin ennen, sill√§ jossain vaiheessa kuluvaa vuotta ryhm√§ on teroittanut riffi- ja koukku-kyni√§√§n aiempaa ter√§vimmiksi. N√§in lopputuloksena on apokalyptisen rankka metallikokemus, jossa tukevat soundit sek√§ pirun kovat biisit luovat yhdess√§ √§√§rimm√§isen tuhdin paketin, jota ei tarvitse h√§vet√§ miss√§√§n ‚Äď siis yht√§√§n miss√§√§n ‚Äď seurassa. Claimed Sincerity l√§henteleekin kaikessa ehdottomuudessaan ja tylyydess√§√§n jo hardcorea, Let The Truth Decay intoutuu kesken kaiken fiilistelem√§√§n melkeinp√§ Panteramaisesti ja viimeiseksi j√§tetty nimibiisi ei ole ainakaan t√§m√§n hy√∂kk√§ysketjun heikoin lenkki. Seuraava looginen askel olisi joko pidemm√§n ep:n tai kukaties jopa kokonaisen pitk√§soiton teko, halukkaita yhteisty√∂kumppaneita luulisi t√§m√§n n√§ytteen perusteella kyll√§ l√∂ytyv√§n.

Mika Roth
'Whispered: Whispered: Wrath Of Heaven
‚ÄĚWhispered soittaa melodista deathmetallia, jossa on kuultavissa elementtej√§ aasialaisesta kansanmusiikista, vanhasta heavy metallista sek√§ progressiivisesta rockista.‚ÄĚ

Voihan sen kai noinkin ilmaista, mutta itse lähtisin siitä, että Whispered kuulostaa paikoin todella paljon Children Of Bodomilta, mikä ei ole tietysti missään nimessä paha asia. Aasialaisen kansanmusiikin vaikutteet kuuluvat lähinnä ensimmäisen kahden biisin introissa, toisen biisin outrossa, sekä COB-tyyppisissä melodiakuluissa. Progressiivista rokkia en keitoksesta keksi, mutta kaiketi sitäkin on stereoista luukutettu vanhan hevin höysteeksi.

Lätyn kaikki kolme biisiä ansaitsevat kiitosta, mutta paketin todelliseksi kohokohdaksi nousee toisena soiva, lopulta yli kahdeksan minuutin mittaiseksi venyvä Dead Cold Inside. Puolittainen slovari jaksaa vaivatta alusta loppuun saakka, kiitos kiinnostavien elementtien, pienten mutta maistuvien folk-mausteiden, sekä napakymppiin osuvan sovituksen. Mielenkiintoinen ja uniikki tuttavuus, josta soisi kuuluvan jo piakkoin lisää.

Mika Roth
Without: From Empty Words
Helsinkiläinen Without on kuusivuotisen olemassaolonsa aikana käynyt läpi monia miehistönvaihdoksia, kunnes nykyinen kokoonpano asettui oikean kemian ansiosta paikoilleen. Tämä pitkä kehitys kuuluu lävitse hyvänä bändisoundina, minkä ansiosta promon kolme siivua toimivat jokainen tahollaan.

Ryhmä katsoo soittavansa vanhan koulukunnan emon ja modernin metallin sekoitusta, eikä tuota tarvitse kiistää. Modernia melodista, rockpohjalta lähtevää metalliahan tämä on puhtaimmillaan, etenkin kun vokaalit ovat vielä puhtaat ja laulumelodiat vievät biisejä eteenpäin. Kolmesta kappaleesta ei löydy ainuttakaan välitöntä päiden räjäyttäjää, mutta jo parin kuuntelukerran jälkeen biisit iskostuvat aivan kuin huomaamatta takaraivoon, eli kyllä sitä koukkuakin löytyy riittämiin. Ratkaisut ovat vähän turhan ennalta-arvattavia, mutta yhtäkaikki ne toimivat, vaikka pientä yllätyksellisyyttä jäinkin kaipaamaan. Klisheisesti sanoen; tästä on hyvä jatkaa.


Mika Roth




Lukukertoja: 5658
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs