Pienet

Pienet II ‚Äď Marraskuu 2007

24.11.2007


ESB Every Single Burn: New Lane/All Around/Volume 2
Perusrockista raskaampaan vaellellut Every Single Burn pisti samaan kuoreen kaksi näytettä. Kahden biisin slipare liikkuu jossain emon ja hardcore-ruoskalla maustetun kevyehkön alternativen rajamailla. Emotionaalinen korkea melodiakaari kohtaa tiukasti mätkivän soiton, ärjyvät purskahdukset mutta myös kepeät väliosat. Nelikon soundi on ihan miellyttävä ja biisitkin rullaavat melkoisen hyvin. Sen persoonallisen ilmeen kanssa ollaankin sitten hiukan hakusessa, vastaavan kaltaisia sävyjä kun on viime vuosina tullut vastaan aika runsaasti.

Toisen lätyn aloitus muutaman asteen raivokkaammin. Mennään ehkä hiukan lähempänä metallisen hardcoren maailmoja. Jatkossa neljän biisin annista löytyy kyllä sitten myös se melodisempi tunnelmointi. Mutta vieläkään ESB ei esitä mitään sellaista, josta se todella erottuisi ja jäisi mieleen. Perusasita ovat kunnossa, seuraavaksi sitten jotain ihan omaa siihen päälle. Tai sitten tarvitaan vaan niin paljon parempia biisejä siitä samasta kaavasta, jotta ESB nousisi esiin massasta.

Ilkka Valpasvuo


L Heikki Ruokangas: L
Kuuradiossa soittava Heikki ja Kotoisissa sävyissä soittava Mikko ovat liimailleet kasaan kahden biisin näytteen akustista tunnelmointia. Heikin nimeä kantavan levyn kahdella biisillä tyylilajina on pehmeän akustinen pop, jossa tekninen toteutus on hyvin lo-fi ja viilaus on jätetty muille. Keittiöäänitteen arvioinnissa täytyykin koittaa päästää yli soundiasiasta ja keskittyä siihen kuinka hyviä kappaleita herrat ovat onnistuneet luomaan. Näinhän ne kriteerit toki pitäisivät olla kaikessa musiikissa, mutta silti itsekin tulee turhaan mussutettua viimeistelystä jne. Oululaisherrojen visio on sinänsä hieno, musiikki on kiireetöntä ja pehmeää ja siinä on mukavan aito tunnelma. Silti ainakaan näissä kahdessa biisissä ei vielä ole mitään sen ihmeellisempiä juttuja tai sellaista intensiivisyyttä, joka valloittaisi heti mukanaan. Avausraita Sähkölinjojen kitarointi on toki upean haikea ja matkalaukku-rumpalointi on aina sympaattista. Kyllähän näitä mielellään kuulee lisääkin.

Ilkka Valpasvuo


Lovesick Polly Clinique: Lovesick
Puolitoistavuotias tamperelais-nelikko Polly Clinique lupaa n√§ytt√§v√§ss√§ saatteessaan paljon. ‚ÄĚKieroutunutta friikkirockia nelj√§lt√§ avohoitopotilaalta‚ÄĚ pelkistyy musiikkimuodossa aika perinteiseen melodiseen punkahtavaan rockiin, hiukan Stalingrad Cowgirlsin hengess√§. Jos sanoituksissa k√§sitell√§√§nkin fetissien ja sairauksien huvittavia puolia ja muutenkin lupaillaan pervoa menoa, on ulosanti turhan turvallista ja moneen kertaa kuultua kipakkaa perusrokkia tukeakseen sanomaa. Sin√§ns√§ nuoren b√§ndin soitossa on ihan hyv√§ ote ja melodisuus on toki yleens√§ vain hyv√§ asia, mutta tarjotut laatusanat kolisevat kyll√§ pahasti tyhj√§√§‚Ķ

Ilkka Valpasvuo


Runneltu: Demo 2007
Lahtelainen hardcore/grindcore-yhtye Runneltu pistää kolmen biisin verran kipakkaa suomenkielistä mätkettä. Synkkä junnaavuus yhdistettynä ärjyviin elementteihin, mureaan säröön ja kiivaaseen mätkeeseen vaihtelee Pidä kiinni -kappaleen tilavammasta hypnoosista Varkaiden tiukempaan raivoon. Taustalaulun käyttäminen toimii hyvin vuoropuhelu-elementtinä. Sanomastakin saa pääasiassa selvää, mikä ei näissä genreissä ole kovinkaan usein selviö. Kaiken kaikkiaan nelikko pistelee lajissaan melkoisen hyvin, joten Runneltua kuullaan varmasti vielä.

Ilkka Valpasvuo


Jäkälä Saatanan punkkarit: Jäkälämäen riistakeittoseuran viimeiset päivät maitolaitoksella
Kauhavalaisen hauskasti nimetyn Saatanan punkkarien levyn puolivillaisen toteutuksen ja aneemisen laulusuorituksen voisi helposti katsoa läpi sormien, jos punk-keitoksessa olisi enemmän potkua, koukkua ja ideaa. Melkoisen hevillä, mutta huonosti tallennetulla riffillä junnaava soitto kompastelee rumpujen oikeastaan aika sympaattisilla vinoaskeleella. Vino punkhan kuuluu kyllä ilman muuta omiin suosikkeihini, mutta Spunkkarien kohdalla lopputulos on lähinnä ärsyttävän keskeneräinen sinne päin-rävellys. Kertoo vain siitä kuinka paljon ne hyvät biisit oikeasti merkitsevät missä tahansa musiikin tyylissä. Sillä mielikuvituksella, millä tämäkin kolmen biisin tuotos on nimetty, soisi kuulevansa hiukan omaperäisempää ja tarttuvampaa meininkiä… Nyt parasta puolta taitavat olla sanat, eikä sieltäkään silti ihan mitään supernerokasta irtoa.

Ilkka Valpasvuo


Shades… Sold Out: Shades Of Music Reflecting Our Lives In D Flat
Turku-Helsinki ‚Äďakselilla operoiva viisivuotias Sold Out sotkee kipakan rouheaan punk-keittoonsa elementtej√§ metallisesta hardcoresta. V√§lill√§ homma meneekin enemm√§n hardcorepunkin sarjoissa tummine pohjavireineen ja √§rj√§ht√§vine lauluineen. Metallinen jyhke√§ laahaavuus l√∂ytyy my√∂s maustehyllyst√§. Silti kyll√§ siell√§ on my√∂s melodiakaarta ja tulittelevaa alternative/punk-s√§vykkyytt√§. Sold Outin l√§tty on sek√§ soitoltaan ett√§ soundeiltaan melkoisen huolella toteutettua m√§tkett√§, jonka pohjalta yhtye voisi hyvin pikkuhiljaa alkaa siirtym√§√§n ihan oikeidenkin julkaisujen pariin. Ehk√§ viel√§ hiukan tiivist√§mist√§ kaavaan niin luulisi vastakaikuakin l√∂ytyv√§n.

Ilkka Valpasvuo


Rokkimiehet The Rokkimiehet
Lepp√§virtalainen The Rokkimiehet on Marko R√§s√§sen johtama nelikko. Herrojen tuorein kuuden biisin n√§yte laajentaa R√§s√§sen akustisesta mies ja kitara-meiningist√§ enemm√§n roots-soitantoon, jossa R√§s√§sen karipeitsamomainen helpon kuuloinen tunnelmointi kohtaa juurevan jamittelun. Peitsamoa on sek√§ biisien sympaattisessa t√∂ks√§htelevyydess√§, sanoituksissa ett√§ amerikkalaisesta rock-perinteest√§ ammentavassa jamittelussa. Mikko Riipisen koskettimet ja Jarkko Nikkasen murea kitarointi ovat t√§rkeit√§ osasia Rokkimiesten keitoksessa, siin√§ miss√§ R√§s√§sen rumpalointi ja Petteri Vaalimaan bassottelu luovat hyvin rullaavan, mutta aika yksiuraisen pohjan ajelulle. Parasta antia tuntuisvat olevan koko homman vuonna 2001 aloittanut Rokkimies-biisi, rullaava Flatulence¬īs Party ja iisimmin kaarteleva Toimii kuin tauti. Eik√§ se loppulevyn materiaalikaan ole juuri sen heikompaa. Jos vain p√§√§see sis√§lle yhtyeen kulmikkaaseen tyyliin, on biiseiss√§ oikeasti ihan kivasti imua. Ei t√§ss√§ nyt mit√§√§n Kauppaopiston naisia ole luotu, mutta kyll√§ Rokkimiesten anti pist√§√§ hymyilem√§√§n ja niskaakin v√§h√§n liikkumaan. Melkoisen vekkulia rokkulia.

Ilkka Valpasvuo


Katumaa Tsuhna Carnival: Katumaa tango / Ristitty
Jämsäläinen Tsuhna Carnival on tehnyt kolmannen omakustanteensa. Näppärään pahvikoteloon pakattuun levyyn mahtuu kaksi kompaktin mittaista biisiä, joissa on maltillisesta kestosta huolimatta varsin paljon pureskeltavaa. Eikä suuhun mikään paha maku jää, päinvastoin! Nimikappale Katumaa tango on säkeistöiltään ihan oikea tango, tosin aikamoisen rock-suodattimen läpi vedetty sellainen. Suomalainen tango pompööseine markkinoineen on pahimmillaan typerryttävän tylsää, joten on hienoa, että sitä voi tehdä toisellakin tavalla. Tässä tapauksessa kirskuvasti ja kierosti. Toinen kappale Ristitty on suoraviivaisempaa rypistystä, muttei mikään yksinkertaisin kappale sekään. Kaiken kaikkiaan Tsuhna Carnivalin soitannosta tulee mieleen YUP, niin hyvässä kuin pahassakin. Poikkeukselliset ratkaisut ovat piristäviä, mutta toisaalta Tsuhna Carnival muistuttaa vielä ehkä hiukan liikaa puoskaribändiä. Joka tapauksessa erittäin kiinnostava tuttavuus. Otetaan tämä seurantaan.

Tuomas Tiainen


Tytöt vs. pojat Tässä tytöt vastaan pojat
Minkäänlaista informaatiota ei tästä lärpäkkeestä löydy, eikä edes netin ihmemaailmasta. Musiikillisesti puhutaan jostain Leevi & The Leavingsin, Eppu Normaalin ja Limonadi Elohopean muodostaman kolmion sisälle haarukoituvasta suomenkielisestä säröpopista. Kolmesta kappaleesta etenkin ensimmäinen, nimeltään Tupakkalakko, soi ihan mainiosti. Rennosti rullaava laulu ja kivan melodinen kitarointi toimii kelvosti. Limonadi Elohopeamainen Toivomuslista tuo mukanaan hienovaraisesti ujeltavan urun, ja ylipäätään hiukan akustisemman ja mollivoittoisemman kaaren. Junnaavilla äänimausteilla varustettu Tiesit kyllä mikä sankari oon jatkaa samoilla maistuvilla linjoilla. Ihan varma en edes ole siitä, olisiko tässä jotain tekemistä elekto-maailmojen kanssa vai kuulostavatko soundit vain paikoin siltä kun ne voisivat tulla koneista? Tätä hiukan hämäräksi jäävää kokoonpanoa kuuntelee joka tapauksessa mielellään toistekin.

Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 3629
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs